Juha ”Norppa” Taskinen kalastaa norp­pa­tur­val­li­sil­la pyydyksillä

”Saimaannorppa pelastetaan näillä pyydyksillä”, sanoo dokumentaristina ja kirjailijana tunnettu Juha ”Norppa” Taskinen ajaessaan veneellä Linnansaaren kansallispuiston vesillä Haukivedellä. Taskisella on missio: hän aikoo todistaa, että kannattava kaupallinen kalastus sulan veden aikana on mahdollista ilman norppia tappavia verkkoja. 

Luonnonsuojeluliiton saimaannorppakoordinaattori Kaarina Tiainen ja norppatiedottaja Hanne Kosonen pääsivät tutustumaan norppaturvalliseen rysäkalastukseen.

Tutustumassa kalastamiseen

Varustauduimme sateiseen ja tuuliseen päivään. Juha Taskinen noutaa meidät veneellään Tevanlahden rannalta aamukahdeksalta. Tarkoitus on käydä kokemassa saaliit kolmesta rysästä ja sen jälkeen tutustua kalanjalostukseen.

Saimaalla on useita kaupallisia kalastajia. Heidän käyttämistään pyydyksistä osa on norppaturvallisia, mutta myös norpille vaarallisia verkkoja käytetään. Kiinnostusta norppaturvallisiin pyydyksiin on, mutta niitä täytyy kehittää ja opetella käyttämään. Yksi edelläkävijä on Juha Taskinen.

”Aloitin kaupallisen kalastuksen vuonna 2017 norpille turvallisilla katiskoilla”, Taskinen kertoo. ”Samaan aikaan käynnistimme  Kari ”Hissu” Hietalahden kanssa Hyvä katiska -kampanjan, jota Suomen luonnonsuojeluliitto on menestyksekkäästi jatkanut. Ensimmäiset rysät sain pyyntiin viime kesänä. Tämä kesä on näyttänyt, mihin NoTu-rysät pystyvät.”

Mikä ihmeen norppaturvallinen rysä?

Valtioneuvoston asetus kieltää Saimaan norppa-alueilla muiden kuin päältä avoimien rysien käytön. Viime vuosina on kehitetty myös norppaturvallinen pohjarysä, joka on tarkoitus saada laajemmin Saimaalla kalastavien käyttöön. Näitä rysiä voi käyttää Saimaalla ELY-keskuksen luvalla, kun niissä on norpan pyydykseen pääsyn ja siten kuoleman estävä kalteri kalapesässä ja pakoaukot rysän katossa. 

Rysät on havaittu hyviksi suomukalojen pyytämiseen, mutta muikulle se ei sovellu. Tosin kaupalliset kalastajat pyytävät muikkua norppaturvallisesti jo nyt nuotalla ja troolilla.

Taskinen kertoo, että rysä oli vielä 1960-luvulla hyvin suosittu pyydys Saimaalla, mutta verkot syrjäyttivät sen. Nyt kun rysät tekevät paluuta, ja niitä on kehitetty norpille turvallisiksi, ennakkoluulot niiden käyttöä kohtaan verkkopyyntiin tottuneilta ovat suuria. Muitakin jarruja on, sillä norpille turvallisten rysien tekijöitä ei montaa Suomesta löydy, ja myös niiden piirustukset ovat kiven alla, vaikka rysää on kehitelty julkisessa hankkeessa jo vuonna 2015. 

”Tilasin rysäni Sotkamosta rysämestari Reijo Tervolta. Osa rysistä on Tervon oman mallin mukaisia, osa haukiveteläisen kalastaja Markku Kettusen piirustusten mukaisia. Molemmissa on asetuksen vaatimat norpille turvalliset osat, ja ne antavat saalista hyvin.”

Jatkossa Taskinen aikoo opetella tekemään rysät itse ja opettaa myös muita. 

”Norppaturvallisilla rysillä on Saimaalla loistava tulevaisuus”, vakuuttaa Taskinen. ”Vastarinta ja ennakkoluulot kestävät aikansa, mutta kymmenen vuoden kuluttua NoTu-rysät syrjäyttävät tappoverkot.”

Taskinen kiittelee vuolaasti Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousasiantuntija Seppo Reposta saamastaan asiantuntija-avusta. Rysien norppa-, lohikala- ja lintuturvallisiin osiin sekä kalankäsittelytilaan Taskinen on saanut Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta tukea Euroopan kalatalousrahastolta.

”Tämä tuki on rohkaissut minut toimimaan, ja sitä voi kuka tahansa kaupallinen kalastaja hakea”, hän vinkkaa.

Rysän kokeminen ja saaliin käsittely veneessä

Vene halkoo aaltoja ja sade piiskaa kasvoja, kun ajamme kohti ensimmäistä rysäpaikkaa. Nyt tarkistettavat kaikki kolme rysää sijaitsevat Linnansaaren kansallispuiston alueella valtion vesillä. 

”Hyvät rysäpaikat pitää löytää kokeilemalla”, sanoo Taskinen. ”Ne sijaitsevat rannoilla 3–8 metrin vedessä. Paikkoja Saimaalla riittää – samoin kuin kalaa.”  

Rysän ankkuriköyden löysäämisen jälkeen Taskinen nostaa pyydön pintaan. Kalat hän valuttaa rysän perällä olevaan sukkaan ja nostaa veneeseen. Alamittaiset kuhat päätyvät heti takaisin järveen. Myös pienimmät sintit kipataan takaisin joko jatkamaan uintiaan tai lokkien ruuaksi.

Saaliiksi otetut kalat Taskinen tainnuttaa, verestää ja peittää jäämurskan sekaan. Kuhaa, lahnaa, ahventa ja haukea on Taskisen arvion mukaan kolmessa rysässä yhteensä noin 60–70 kiloa.

Evästauolla  kalastajan tarina

Kun rysät on koettu, rantaudumme Louhisaaren retkipaikkaan evästauolle. Sade on tauonnut ja on hyvä hetki jutella siitä, miten rysäkalastajaksi tullaan, sekä rysäkalastuksen hyvistä puolista, ongelmakohdista ja tulevaisuuden näkymistä.

Taskisella kalastus tulee jo verenperintönä. Ajatus kaupallisesta kalastuksesta tuli mieleen muutama vuosi sitten, kun elokuvatyöt loppuivat lähes kokonaan. 

”Olin neljäkymmentä vuotta norppien perässä liikkunut, ja niiden oikeutta omaan järveensä puolustanut”, Taskinen muistelee. ”Lopulta ymmärsin, että kuvia ottamalla norpat eivät pelastu, vaan se pitää tehdä oikein kalastamalla.”

Taskinen kyllästyi kuuntelemaan harrastajakalastajien ja verkkovalittajien liturgiaa siitä, miten norppien suojelu vie heiltä muka toimeentulon ja kalasopan kattilasta. Valitus jatkui siitäkin huolimatta, että keväinen verkkokalastusrajoitus kesti vain 2,5 kuukautta, ja siitä maksettiin osakaskunnille 350 000 euroa korvausta vuodessa. Se on monille osakaskunnille paljon enemmän kuin mitä lupamaksuista kertyy.

”Saimaa-katiskastahan se sitten lähti”, sanoo Taskinen. ”Aluksi kalastin 120 katiskalla, nykyään pyydän niillä lähinnä talvella madetta.” 

Nyt Taskisella on seitsemän rysää, ja tavoitteena on tehdä itse vielä kolme lisää. Sen verran rysiä kykenee yksi kalastaja yksin käyttämään ja huoltamaan sekä käsittelemään niistä saadun saaliin. 

Taskisen esikuvana ja mentorina on kalastaja Markku Kettunen Rantasalmelta. Sama mies on myös Saimaa-katiskan mallin takana. Kalastaja, joka on ymmärtänyt, että jos haluaa saada kalastuksesta toimeentulon tulevaisuudessakin, on pakko etsiä vaihtoehtoja verkkokalastukselle.

”Tämä on johtanut Kettusella siihen, että jäiden lähdöstä myöhäiseen syksyyn ei rysäpyytäjän tarvitse verkkoja edes käyttää”, kertoo Taskinen. ”Valitettavasti talvella jääaikana rysän pyyntiteho vähenee.” 

Taskinen kertoo, että hänellä on vielä paljon työtä ja oppimista edessä. Mutta siihen hän on valmis. Kalastajaksi ryhtymisen taustalla on huoli norppien verkkokuolemien lisäksi uhanalaisten vaelluskalojen tulevaisuudesta. 

Rysäkalastuksen ongelmakohdat

”Ei rysäkalastuskaan kuitenkaan mitään autuutta ole”, Taskinen muistuttaa. ”Olen tehnyt metsurin ja maanviljelijän töitä ja tiedän, mitä on kova fyysinen työ.” 

”Kalastajan ammatti on monella tavalla sitä, mutta NoTu-kalastus palkitsee”, hän jatkaa. ”On hyvä olla, kun tietää ettei tapa työn takia tuttuja Haukiveden norppia. On vaan hiton palkitsevaa lähteä rakastamalleen järvelle eikä haittaa, vaikka illalla koskee selkään makuulle heittäytyessä.”

Rankinta kalastuksessa Taskiselle on ollut rysälupien saamisen vaikeus. Lähes kaikilla Saimaan kaupallisilla kalastajilla tuntuu olevan sama lupaongelma. 

”Olemme lähes täysin osakaskuntien armoilla”, Taskinen tuskailee. ”Saimaan sadat vesialueiden omistajat saavat päättää kenelle myyvät luvan tai kenelle eivät myy. Minulle eivät myy, kun tietävät vakaumukseni. Tämä sama osakaskuntien ongelma on vastassa  ammattikalastuksen lisäksi norpan ja Saimaan äärimmäisen uhanlaisten lohikalojen suojelussa. Tilanne on niin kestämätön, että osakaskuntajärjestelmä on uudistettava!”

”Viime keväänä hain rysille lupia viideltä osakaskunnalta ja sain luvan vain yhdeltä osakaskunnalta yhdelle rysälle. Onneksi Metsähallitus on antanut luvan neljälle rysälle näille valtion vesialueille.”

Perusteluja lupien epäämiselle ei ole, ja niistä saattaa päättää vain yksi henkilö oman mielensä mukaisesti. Taustalla on ennakkoluuloja, mutta myös pelkoa siitä, että uusien toimivien norppaturvallisten pyyntimuotojen mukana tulisi entistä enemmän verkkokalastusrajoituksia. Vaikuttaa siltä, että verkkojen valta-asemasta ei haluta luopua.

Mukana on kenties kuuluisaa kalamiesten kateuttakin ja epäluuloja. Pahimmalta tuntuu kuitenkin käsittämätön epäloogisuus. Taskinen kertoo, että omassa osakaskunnassaan keskeisellä norppa-alueella hänelle myönnetyn yhden rysäluvan sijaan hän saisi mukisematta luvat 60–70 kalaverkolle. 

”Tappoverkkoja en tietenkään aio käyttää”, sanoo Taskinen.

Lupaongelmien lisäksi rysäkalastuksen suosion kasvua hidastavat pyydysten saamisen vaikeus ja hinta. Itse tekemällä rysän hinnaksi tulee noin 800–1 000 euroa, mutta tilaamalla sen piirustusten mukaan voi hinta nousta 2 800–5 000 euroon. Pyydykset ovat kuitenkin kestäviä, ja niillä voi kalastaa vuosikymmeniä. 

Pitkällä aikavälillä rysäpyynti tulee verkkopyyntiä edullisemmaksi. Verkot pitää nostaa kesällä joka päivä, ja silti kalat niihin kuolevat. Rysä on kuin iso sumppu. 

”Käyn ne kokemassa viiden päivän välein”, Taskinen kertoo. ”Mutta jos myrsky estää kokemisen, ei se haittaa vaikka menisi yli viikko. Kalat säilyvät elävinä, ja voin valikoida mitkä kalat otan. Huippuhetkiä on ollut, kun olen voinut vapauttaa järvilohia. Verkoissa ne olisivat kuolleet.”

Videolla Taskinen vapauttaa äärimmäisen uhanalaisen järvilohen rysästä. Kuvaus: Ari Pantsar.

Myös tietotaidon puute estää rysäkalastuksen suosion kasvua.

”Itse olen valmis antamaan kaiken tiedon, taitoni ja tuen rysiin liittyen”, Taskinen lupaa. ”Norppaturvallisiin katiskoihin innostaminen oli valtava menestys – nyt on rysien vuoro.”  

Kannattaako olla kalastaja?

Sade yltyy taas, joten pakkaamme tavaramme ja itsemme veneeseen. Iltapäivällä jatkamme vielä Taskisen tilan entisessä navetassa Haukiniemessä.

”Kohdallani kaupallinen kalastus ei kannattaisi, jollen myös itse käsittelisi ja myisi pyytämiäni kaloja”, arvioi Taskinen. 

Niinpä hänellä on kotonaan Haukiniemessä kalankäsittelytila, jonka rakentamiseen hän sai tukea Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta. Tiloissa hän suomustaa, fileoi, pakkaa ja purkittaa kalat. 

Tällä kertaa kuhafileet lähtevät Hotelli Punkaharjuun. Hotellin emäntä Saimi Hoyer ja henkilökunta pitävät huolen siitä, että asiakkaat tietävät syövänsä taatusti norppaturvallisesti pyydettyä kalaa. Kuhan ruodot ja päät lähtevät Onkipaikka-ravintolan yrittäjälle kalaliemiaineksiksi. Lahna ja ahven saavat maukkaan mausteliemen, lahna lisäksi kevyen savustuksen ennen purkitusta. 

NoTu-kalaa kuluttajille

”Kuluttajat ja kalaa syövät pitää herättää”, sanoo Taskinen fileoidessaan lahnaa. ”Kaupoissa ja ravintoloissa tarjolla oleva Saimaan järvikala ei ole eettinen tuote, mikäli kala on otettu norpalle vaarallisilla pyydyksillä. Valistunut kuluttaja kysyy kalan alkuperästä myyjältä tai ravintoloitsijalta ja voi jättää norppavesiltä verkoilla pyydetyt kalat ostamatta.”

”Näin muutetaan maailmaa”, Taskinen vielä vakuuttaa.

Jotta asia tulisi selkeämmin kuluttajien tietoisuuteen, voivat myös jälleenmyyjät ottaa vastuuta ja toimia Hoyerin esimerkin viitoittamana. Hienoa olisi, jos norppaturvallisesti pyydetylle kalalle saataisiin lanseerattua sertifikaatti, ja norppaturvallisuus otettaisiin myyntivaltiksi.  Tämä merkki on levitettävä kaikkialle Saimaan alueen kalojen myyntipisteisiin, hotelleihin ja ravintoloihin.

Töitä ja tavoitteita piisaa

Taskinen tekee edelleen myös ”entisiä” töitään: Norppamiehen testamentti -dokumenttielokuvaa YLE:lle, Jokisarjan pilottijaksoa kolmen joen uhanlaisista kaloista Kari ”Hissu” Hietalahden, Tommi Korpelan ja Markku Tissarisen kanssa sekä norppakoulua nettiin. 

”Nämä työt pitää tietysti hoitaa, mutta tämä NoTu-kalastus on isoin juttu mitä tulen koskaan tekemään”, Taskinen sanoo vielä, kun olemme lähdössä kotimatkalle.

Norppaturvalliseen rysäkalastukseen tutustuminen ja siitä tiedon levittäminen on osa ENI CBC CoExist Norppa -hanketta. Hanke kuuluu Kaakkois-Suomi–Venäjä CBC 2014–2020 -ohjelmaan, jota rahoittavat Euroopan Unioni, Venäjän Federaatio ja Suomen Tasavalta.