Espoon luonnon strateginen huomiointi uudessa yleiskaavasssa

Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaava POKE on strategisesti tärkeä yleiskaava myös Espoon luonnolle, sillä suunnittelualueeseen kuuluu Nuuksion järviylängön metsiä sekä Keski-Espoon jokilaaksoa ja Bodomin Matalajärven järvimaisemia sekä osia Espoon keskuspuiston pohjois-osista.

Alle on listattu niitä keskeisiä seikkoja, jotka Espoon ympäristöyhdistyksen mielestä tulisi huomioida Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavassa nykyistä kaavaa ja ehdotettua luonnosta paremmin. Toivomme, että asukasyhdistykset voivat omissa muistutuksissaan hyödyntää näitä seikkoja.

1) Arvokkaille luontoalueille osoitettua rakentamista tulee vähentää reippaasti

Erityisen tärkeää on vähentää rakentamisvarauksia

• Nuuksion järviylängön ja Mynttilän kaltaisilta luonnon ydinalueilta

• nykyisten suojelualueiden lähialueilta

• tärkeiden metsäekologisten yhteyksien alueilta sekä

• Natura 2000 -alueiden vaikutusalueilta kuten Matalajärven valuma-alueelta.

Kaavaluonnoksen alueella on runsaasti arvokkaita luontoalueita, jotka tulisi varata ensi sijassa suojelu- ja virkistystarkoituksiin. Erityisesti Espoon kaupungin omistamat metsäiset alueet ovat luonteeltaan ja omistuspohjaltaan sellaisia, että niiden osalta on kaikki perusteet painottaa alueiden maankäytössä luonnon suojelua ja virkistyskäyttöä. Kyseiset metsät sisältyvät Espoon pohjoiset arvometsät -suojeluesitykseen. Kaavaehdotuksessa rakentamisen alle jäisi noin 30 tällaista kohdetta, joukossa mm. Mynttilän Högaberget, Karhusuon metsä, Kuusikodin metsä, Miilukorpi, Örkkiniitty-Långkärrin metsä, Pitkäsen metsä sekä Oittaan metsän eteläosa. Esimerkiksi rautatieasema ei kuulu valtakunnallisesti käytetyn METSO-kriteeristön mukaan selvästi arvokkaaseen Mynttilän metsään.

KH:n hyväksymässä kaavaehdotuksessa esitetään rakentamista liian lähelle luonnonsuojelualuetta mm. Tremanskärrin suojelualueesta etelään, Matalajärven suojelualueen pohjois- ja länsipuolelle, Niipperin Myllypuron suojelualueesta itään ja länteen, Karhusuon suojelualueesta etelään ja kaakkoon, Brobackan suojelualueen länsipuolella sekä Hakjärven suojelualueesta luoteeseen.

2) Rakentamiselta säilytettävät alueet tulee osoittaa riittävän yksiselitteisesti

Kaavaluonnoksen esitystapa on säilyvien ja rakennettavien alueiden määrittelyn osalta aikaisempaa epämääräisempi. Tämä lykkää suunnittelun ja päätöksenteon painopistettä asemakaavan laadintavaiheeseen, jossa mahdollisuudet suurien kokonaisuuksien huomiointiin ovat yleiskaavavaihetta heikommat. Myös säilyvien luonto- ja viheralueiden määrittely jää aikaisempaa epämääräisemmäksi. Pikselikaavan sallimaa joustavuutta tulisi käyttää rakennettujen tai rakennettaviksi osoitettavien alueiden sisällä, mutta rajata säilyviksi tarkoitetut viheralueet kaavaluonnosta yksiselitteisemmin. Yleiskaavassa ei myöskään tule osoittaa maankäyttöä muuttavia merkintöjä suojeltujen luontotyyppien tai -kohteiden päälle tai uhanalaisten ja luontodirektiivin lajien merkittävien esiintymisalueiden päälle.

3) Metsäalueille rakentamista tulee kompensoida lisäämällä suojelualueiden määrää

Jo nykyisten voimassa olevien yleiskaavojen mukainen asemakaavoitus johtaa siihen, että merkittävä määrä Pohjois- ja Keski-Espoon metsiä tullaan rakentamaan lähivuosikymmeninä. Nyt tekeillä oleva yleiskaava pahentaa entisestään tilannetta.

Ainoa keino kompensoida osaa rakentamisen luontohaitoista on huolehtia siitä, että yleiskaavalla lisätään olennaisesti suojeluun varattujen alueiden määrää. Onkin syytä voimakkaasti vaatia sitä, että kaavan jatkotyössä selvitetään ja osoitetaan kaava-alueen suojelualueverkoston kehittämisen vaatimat uudet kohteet SL-varauksina.

4) Ekologiset yhteydet on turvattava riittävän leveinä ja toimivina

On tärkeää osoittaa kaavassa mahdollisimman kattavasti eri mittakaavassa tärkeät ekologiset yhteydet. Kaavaluonnoksessa erilaisia arvokkaita ekologisia yhteyksiä onkin osoitettu melko kattavasti kaupunkisuunnittelulautakunnan viisaan päätöksen jälkeen. Osa ekologisista yhteyksistä on kuitenkin osoitettu ilman kunnollisia kaavamääräyksiä, jotka ovat välttämättömiä ohjauskeinoja yhteyksien huomioimiseksi alemman tason suunnittelussa. ”Ekologisten yhteyksien runko”, ”täydentävät ekologiset yhteydet” ja ”veden virtausreitti ja ekologinen yhteys” kaipaavat vielä ohjaavia kaavamääräyksiä.

Tehokkain keino turvata tärkeitä viheryhteyksiä on sen varmistaminen, että niitä ei kaavoiteta umpeen. Käytännössä korvaamattomat ekologiset yhteydet tulee viheryhteystarpeen tai erilaisten ekologisten yhteyksien sijasta osoittaa yleiskaavassa virkistysalueina.

5) Luonto-, maisema- ja virkistysarvoiltaan merkittävät vesistöt on huomioitava tehokkaasti

Vesistöjen arvo nykyisille ja tuleville espoolaisille on mittaamattoman arvokas. Ne ovat myös keskeisen merkittäviä luonnon monimuotoisuuden ydinalueita. Liitekartan 6 vesistöistä vähintään luontoarvo- ja luonnontilaisuuskohteet ja virkistysarvoiltaan tärkeät kohteet on syytä osoittaa oikeusvaikutteisilla kaavamerkinnöillä ja kaavamääräyksillä. Niissä tulee huomioida tunnistetut luonto-, maisema- ja virkistysarvot, huolehtien virkistyskäytölle olennaisen rantamaiseman säilyttäminen rikkumattomana esimerkiksi poistamalla Bodomjärven rannoille suunniteltu uusi rakentaminen.

Keskeisen tärkeää on huomioida valuma-alueet ja rakentamisesta johtuvat vaikutukset erityisesti vesistöihin, joiden tila vaatii kohentamista eikä siten kestä edes vähäistä rakentamisen aikaista tai pysyvää hulevesikuormituksen lisääntymistä. Esimerkiksi kaavassa suunniteltu teollisuus- ja asuinrakentamisen hulevesien tietoinen johtaminen jo kriittisessä tilassa olevaan, valtakunnallisesti arvokkaaseen Matalajärveen ei ole hyväksyttävä lähtökohta pienessäkään määrin ja siten lisärakentamisesta sen valuma-alueella tulee pidättäytyä.

6) Virkistysalueille tulee laatia kaavamääräyksiä, jotka hillitsevät metsänhakkuita

Kaava-alueen monimuotoisista virkistysalueista on kaavaluonnoksessa tehty ”kaatoluokka”, jossa virkistysalueen kaavamerkintä rajoittaa vain rakentamista, mutta mahdollistaa tavanomaisen metsätalouden säännöllisine harvennuksineen ja avohakkuineen.

Virkistysalueiden kaavamääräystä tulee muuttaa siten, että luonto-, maisema- ja virkistysarvojen säilyminen otetaan merkinnän päätavoitteeksi. Tämä edellyttää mm. avohakkuiden sekä muiden raskaampien metsänkäsittelytoimien rajoittamista kaavamääräyksillä. Lisäksi virkistysalueiden ne osa-alueet, joiden luonto on erityisen merkittävää, on syytä osoittaa omilla kaavamerkinnöillään (V/luo) sekä varustaa ne kaavamääräyksillä, jotka ohjaavat metsänkäsittelyä ”perusvirkistysaluetta” tarkemmin.

7) Luo-merkintä turvaamaan monimuotoisuutta lakisääteistä suojelua kevyemmällä tavalla

Kaavaluonnoksessa ei ole vielä otettu käyttöön ns. luo-merkintää (= luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue). Tämä vaikeuttaa olennaisesti luontoarvojen huomiointia, koska silloin käytännössä ainoa kaavamerkintä on esittää aluetta varattavaksi lakisääteiseksi luonnonsuojelualueeksi (SL-varaus).

Luontoarvojen joustavamman huomioinnin mahdollistamiseksi tulee kaavan jatkotyöstössä ottaa käyttöön luo-merkintä, jolla osoitetaan esim. nykyisien virkistysalueiden luontoarvoiltaan keskeiset osa-alueet.

Kaavan ns. strategisuus ei ole tälle mikään este, koska kohteet voidaan esittää oikeusvaikutteisina liitekartoilla.

8) Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ei saa entisestään heikentää hajauttamalla maankäyttöä

Koronapandemian johdosta HSL:n joukkoliikenteen kustannuksia joudutaan karsimaan ja palveluastetta heikentämään. Tämä kohdistuu raskaasti Pohjois-Espooseen, jossa joukkoliikenteen saavutettavuus jo ennestään on heikko. POKE-kaavaratkaisu tuottaa tietoisesti suuren määrän yksittäisiä ja erillään nykyisestä yhdyskunta- ja palvelurakenteesta olevia rakennusalueita. Toimivan joukkoliikenteen toteuttaminen niille ei ole kustannustehokkaasti tai jopa laisinkaan mahdollista. Tästä on seurauksena uusien, vain yksityisautoilun varaan rakentuvien alueiden tyhjänä ajavat harvat bussivuorot – josta seuraa väistämättä tarve entisestään säästää nykyisten asukkaiden olemassa olevista joukkoliikennepalveluista. Tämä johtaa täysin päinvastaiseen kehitykseen kuin mitä valtakunnallisilla maankäytön tavoitteilla haetaan joukkoliikenteen parantamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Vaatimus tulee huomioida poistamalla kaavasta hajauttavat, tehottomat rakentamisalueet, joille joukkoliikennettä ja palveluita ei voida kustannustehokkaasti ja toimivana toteuttaa.

9) Kaavaratkaisu täytyy muuttaa luonnon monimuotoisuutta ja lajikadon torjumista huomioivaksi

Kaavaratkaisussa ollaan ohjaamassa valtava määrä rakentamista luonnon monimuotoisuuden ja uhanalaisen lajiston kannalta arvokkaille elinympäristöille. Useiden lajien, kuten pölyttäjien, lintujen ja lepakoiden, kato on maailmanlaajuisesti tunnustettu ongelma ja ilmastonmuutoksen veroinen megatrendi. Lajeja ei voi säilyttää suojelematta niiden elinympäristöjä. Myös Suomi on sitoutunut kansainvälisesti pysäyttämään lajikadon, mutta tavoite on karannut joka vuosi kauemmas. Siksi on vakava otettava ongelma, että POKE:n maankäyttöratkaisu faktisesti edistää lajikatoa osoittamalla arvokkaita elinympäristöjä rakentamiselle. Arvio kaavan vaikutuksista monimuotoisuudelle on laiminlyöty. Kaavan hyväksymisen edellytyksenä tulee olla kohde- ja kokonaisvaikutusten arvion tekeminen ja haitallisten kohteiden uudelleenarviointi sen pohjalta.

Lisätiedot:

• Anni Simola, puheenjohtaja, Espoon ympäristöyhdistys, puh. 040 5122338 annisimol@gmail.com