Metsäpeura palautettiin Suomen luontoon
Uhanalaisluokituksessa metsäpeura on silmällä pidettävä (NT), ei varsinaisesti uhanalainen. Näitä metsäpeuroja on maailmassa vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa. Suomenselän kanta on nousussa metsästyksestä huolimatta. Suurin yksittäinen syy metsäpeuran ahdinkoon on metsien nykyinen käyttö ja metsärakenteen muutos (uhanalaisluokitus 2019), ei esimerkiksi ns. suurpedot.
Metsäpeura on peuran alalaji. Lapinporo taas on tunturipeuran kesytetty ja ihmisen tarpeisiin jalostettu muoto. Poroa hieman kookkaampi ja korkeampi metsäpeuravaadin painaa noin 60- yli 100 kiloa, hirvas noin 150–250 kiloa. Metsäpeuran pituus on noin 180–220 senttiä ja lisäksi hännän pituus, 10–15 senttiä.
Venäjän Arkangeli-Komissa, Vienanmeren/Valkean meren takana, on metsäpeurastamme geneettisesti selvästi poikkeava metsäpeuramuoto, joka on uhattuna etenkin salametsästyksen takia.
Metsäpeurakanta maassamme
Metsäpeurakanta nyky-Suomen alueella oli runsas ja esiintyi lähes joka kolkalla, kunnes väheni nopeasti 1600-1700 –luvuilla liiallisen metsästyksen seurauksena. Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus Lönnb.) rauhoitettiin vasta vuonna 1913; se oli jo hävinnyt Suomesta 1800-1900 –lukujen vaihteessa.
Nykyisin metsäpeutoja on maailmassa noin 5 000, joista valtaosa Suomessa. Vuonna 2006 Suomen metsäpeurakanta oli kasvanut noin 2 500 yksilöön ja on ollut yksi lajiensuojelun menestystarinoista. Kevääseen 2010 mennessä metsäpeurojen määrä oli kuitenkin laskenut noin 2 000 yksilöön. Vuonna 2021 metsäpeuroja oli Suomessa noin 2 850, joista noin 2 000 Suomenselällä Keski-Suomen ja Pohjanmaan välissä. Kainuussa oli noin 850 yksilöä, ja Seitsemisen ja Lauhanvuoren alueilla molemmissa muutamia kymmeniä.
Venäjän Karjalassa oli vielä vuoden 2002 laskennassa noin 3 000 yksilöä, mutta salametsästys on siellä verottanut voimakkaasti kantaa.
Metsäpeura Kainuussa
Metsäpeurojen määrä Kainuussa lisääntyi vuoteen 2001 saakka, jolloin niitä oli noin 1 800. Tuon jälkeen kanta on taantui noin 880:aan (2008), jolla tasolla on edelleen (850 vuonna 2021).
Viime aikoina lienee Kuhmon metsäpeurakannan laskuun vaikuttanut myös susien vaihteleva saalistuspaine lähinnä vasomisaikaan. Vähälumisina talvina – ehkä osaltaan ilmastonmuutoksen seurausta- susien on vaikeampi metsästää pääriistaansa, hirviä; aitojen metsien väheneminen on ajanut metsäpeuroja ja hirviä samoille entistä suppeammille alueille. Siten metsäpeura näyttää ajoittain joutuneen entistä useammin susien eteen.
Metsäpeura Suomenselällä
Suomenselän metsäpeurakannan heikkenemisen pääsyy näyttää metsien käsittelyn lisäksi (uhanalaisluokitus 2019) olleen liiallinen metsästys, mahdollisesti lisänä hirvien, susien ravinnon suhteellinen niukkuus.
Suomenselän kanta syntyi siirroksina, takaisinistutuksina Kuhmosta. Salamajärven kansallispuistoon siirrettiin 10 metsäpeuraa vuosina 1979-1980 erillisen kannan synnyttämiseksi siltä varalta, että Kuhmossa metsäpeurakantaa kohtaisi odottamaton tuho.
Keväällä vuonna 2010 kanta oli noin 1 000 yksilöä, keväällä 2013 laskettiin määräksi 1065 (RKTL), mutta keväällä 2015 määräksi saatiin 1 250 – 1 300 ja vuonna 2018 yli 1 500 yksilöä. Vuonna 2021 yksilömäärä oli noin 2 000. Vuoden 2003 jälkeen metsäpeuroja on metsästetty vain Suomenselällä, esimerkiksi vuonna 2015 18 yksilöä.
Moottoriliikenne tappaa enimmillään kymmeniä peuroja vuodessa. Pyyntilupia myönnetään noin 10-20 vuodessa. Siten puheet susien aiheuttamasta uhasta Suomenselän metsäpeurakannalle näyttävät liioittelulta. Jo aikaisemmin ovat laskuun kääntyneet myös Ruunaan ja Ähtärin pienet osakannat. Suomenselän, Kuhmon, Ähtärin, Ruunaan ja Venäjän Karjalan ovat ainoita tämän peuralajin esiintymiä maailmassa.
Suurin osa Suomenselän metsäpeuroista talvehtii Pohjanmaan puolella mm. Perhossa, Alajärvellä, Vimpelissä, Halsulla, Lestijärvellä ja Sievissä. Vasomisaikaan ja kesälaitumella on Keski-Suomen puolella ollut arviolta noin 500 metsäpeuraa Pihtiputaan, Kinnulan, Kivijärven, Kyyjärven, Karstulan, Pylkönmäen, Multian ja Saarijärven alueella, talvella taas lähinnä vain Kyyjärvellä.
Metsäpeurojen metsästys Suomenselällä
Suomenselällä on metsästetty satoja metsäpeuroja. Vuosina 1998-2007 ammuttiin Pohjanmaalla 541 metsäpeuraa, ja Keski-Suomessa 39. Esimerkiksi pyyntikaudella 2004-2005 myönnettiin Pohjamaalla ja Keski-Suomessa yhteensä 128 tappolupaa, seuraavana pyyntikautena 122 lupaa, ja kaudelle 2006-2007 138 tappolupaa. Luvista pääosa on käytetty. Vielä vuonna 2009 Pohjanmaalle myönnettiin muutama kymmen tappolupaa. Esimerkiksi Halsuan metsästysseura myy kaatolupia 2 500 euron hinnalla. Keski-Suomen puolella kaadettiin vielä vuonna 2008 metsäpeuroja 9 (haettiin 17 kaatolupaa). Vuonna 2009 ei Keski-Suomessa myönnetty metsäpeuran kaatolupia (haettiin 36 lupaa), mutta sen jälkeen on metsäpeuroja jälleen metsästetty, esimerkiksi vuonna 2015 18 yksilöä.
Eräänä mahdollisena syynä Suomen metsäpeurakannan taantumiseen voivat olla myös loiset.
Metsäpeuran hoitosuunnitelman (2007) mukaan Suomenselän osakantaa pyritään kasvattamaan siten, että välitavoitteena saavutetaan vähintään 1 700 yksilön taso. Metsästys on kohdistunut tähän mennessä pääasiassa hirvaisiin (69 % hirvaita aikuissaaliista). Jos metsästysverotus jatkuu vastaavanlaisena, kannan sukupuolirakenne ei tule säilymään tavoitteeksi asetetusti luonnonmukaisena.
Lisää metsäpeurasta ja sen kannan hoidosta:
Suomen metsäpeurakannan hoitosuunnitelma (MMM 2007)