Kirje Gorbatshoville 1990
Rikkidioksidin synnyttämät happosateet aiheuttivat laajoja metsävaurioita Euroopassa 1970-80 –luvulla. Television ja lehdistön kautta levinneet kuvat harsuuntuneista kuolevista puista herättivät paljon keskustelua ja huolta ihmisissä. Ilmansaasteiden aiheuttama maaperän myrkyttyminen ja vesien happamoituminen olivat todellinen uhka luonnolle. Teollisuusalueilla ja niiden ympäristöissä havaittiin puiden neulaskadon lisäksi kalakuolemia ja lintujen kaikkoamista sekä ihmisten ja eläinten sairastumista. Ympäristöherätyksen myötä rikkidioksidipäästöjen rajoittamiseen ryhdyttiin nopeasti toimeen laajassa kansainvälisessä yhteistyössä. Tehtaiden piippuihin kehitettiin ja asetettiin puhdistuslaitteita, ja myös autoihin alettiin vaatia katalysaattoreita.
Käsitys Lapin puhtaudesta horjui 1980-luvun lopulla, kun vakavat, ilmansaasteista johtuvat ympäristötuhot Kuolan niemimaalla Nikelin, Zapoljarnyin ja Montsegorskin kaupungeissa tulivat suomalaisten tietoisuuteen. Samoihin aikoihin Suomen Lapista alkoi tulla tietoja laajoista neulasvaurioista ja Sallasta raportoitiin merkittäviä metsätuhoja, joiden syytä ihmeteltiin, kunnes tajuttiin että ne johtuivat Kuolan tehtaiden ilmansaasteista. Vielä 1980-luvulla lopulla Kuolan rikkipäästöt olivat kaksinkertaiset Suomeen verrattuna.
Lapin luonnonsuojelupiiri järjesti pian ympäristötuhojen tiedostamisen jälkeen Kalotin alueen maiden ympäristöaktiivien yhteisen tapaamisen, jonka seurauksena perustettiin Norjan mallin mukaan kansalaisliike ’Seis Kuolan päästöille’. Liikkeen toimintaan osallistuivat aktiivisesti myös paikallisjärjestöjen Inarin Luonnonystävien ja Utsjoen Luonnon jäsenet. 13.5.1990 Rovaniemellä järjestettiin mielenosoitus Lapin luonnon puolesta, johon osallistui toistatuhatta eri nuorisojärjestöjen edustajaa ja muutamia politiikkoja. Luonnonsuojelupiirin käynnistämään ilmanmittausasemakeräyksen kansalaisadressiin kerättiin yli 20 000 nimeä ja rahaa ilmanmittausasemia varten kerättiin yli 60 000 markkaa. Toiminnan seurauksena Lappiin perustettiin useita ilmanmittausasemia, muun muassa Inarinjärven itäpuolelle. Mittauksilla havaittiin nopeasti, että Kuolan niemimaalta kulkeutuu Suomen Lappiin ajoittain korkeita rikkidioksidipitoisuuksia. Suurin ilman rikkidioksidipitoisuus 500ug/m3 mitattiin Sevettijärvellä heinäkuussa 1992. Ensimmäinen laaja selvitys Lapin ilmansaasteista julkaistiin 1991. Tutkimusten mukaan korkeat ilmansaastepitoisuudet aiheuttavat männyn neulasten solujen hienorakenteen vaurioista johtuvaa neulaskatoa eli harsuuntumista ja myös jäkälissä ja sammalissa solujen fysiologisten toimintojen ja hienorakenteen muutoksia sekä kohonneita rikki- ja metallipitoisuuksia.
Huhtikuussa 1990 Lapin piirihallitus aluesihteeri Tuula Leskelän johdolla lähetti kirjeen Neuvostoliiton presidentille Mihailj Gorbatshoville. Kirjeen allekirjoittajina olivat myös muun muassa Paliskuntain yhdistys ja Lapin keuhkovammayhdistys. Samansisältöiset kirjeet lähetettiin myös Suomen presidentti Mauno Koivistolle sekä molempien maiden ympäristöministeriöille. Kirjeissä vaadittiin luonnon tuhoamisen pysäyttämiseksi Kuolan teollisuuslaitosten puhdistustekniikoiden parantamista viivyttelemättä. Suomen ja Neuvostoliiton välille aiemmin tehtyä sopimusta pidettiin riittämättömänä ja aikataulultaan liian hitaana. Kansainvälisen yhteistyön myötä Kuolan päästöt lähtivät viimein laskuun 1990-luvun lopulla.
Lapin itäosiin kulkeutuu edelleen ajoittain koillis- ja itätuulien mukana rikkidioksidia ja raskasmetalleja, etenkin kuparia ja nikkeliä. Ajoittaisista pitoisuushuipuista huolimatta ilman keskimääräiset rikkidioksidipitoisuudet ovat Suomen Lapissa pienet (alle 2ug/m3) Inarin itäosia lukuun ottamatta. Sevettijärvellä suurimmat pitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 150-300 ug/m3. Erityisesti Länsi-Lapin ilmanlaatu on keskimäärin erittäin hyvä. Muoniossa Sammaltunturin mittausasemalla on viimeaikaisten tutkimusten mukaan (2017) mitattu Suomen, Euroopan ja koko maapallon puhtainta ilmaa.
