Tunnin junan kylmä kyyti luonnolle

”Suomen nopein ilmastoteko!”
”Suurin sijoitus ympäristön puolesta!”
”Kasvun ekologinen moottori koko Uudellemaalle!”

Näillä ylistyssanoilla nopeaa junayhteyttä Turun ja Helsingin välillä eli niin sanottua ”tunnin junaa” markkinoidaan. Yhteyttä varten rakennettaisiin kokonaan uusi kaksiraiteinen rata Espoosta Lohjan kautta Saloon. Se valmistuisi 2030-luvulla. Radan on esitetty lyhentävän etäisyyttä noin 26 kilometrillä ja nopeuttavan matka-aikaa noin puolella tunnilla.
Mutta ratkaiseeko tunnin juna todellisuudessa sitä, mitä yllä väitetään? Onko parinkymmenen minuutin säästö matka-ajassa mittavien luontoarvojen menetysten arvoista? Mikä on junalipun todellinen hinta ja mitä radan ja rakentuvien keskusten alle jäisi?

Tunnin junaa koskeva ratalinja on ollut suunnittelupöydällä jo 70-luvulta lähtien, jolloin se tunnettiin ELSA-ratana Espoosta Lohjan kautta Saloon. Sittemmin on rakennettu Turun moottoritie, joka jo pirstoo yhtenäisiä luontoalueita ja katkaisee ekologisia yhteyksiä. Asemat Uudenmaan puolella rakennettaisiin kauas jo olemassa olevista keskuksista, vaikka rakentamista perustellaan näiden asukkaiden junantarpeella. Toisaalta täysin uusia taajamia rakennettaisiin sinne, missä luonto on toistaiseksi saanut olla suhteellisen rauhassa. Näin ajetaan luonto yhä ahtaammalle ja katkaistaan lisää viheryhteyksiä. Matka-aika Kupittaan ja Pasilan välillä olisi tunti, jos juna saadaan kulkemaan 300 km tunnissa. Mutta tämän nopean junan kyytiin pääsisi vain harvoilta asemilta. Jotta radalla olisi todellisia ympäristö- ja liikennehyötyjä, pitäisi radalla olla myös paljon paikallisliikennettä. VR haluaa kuitenkin lopettaa paikallisjunia. Palvelisiko uusi rata siten laajaa joukkoa ihmisiä?

Ratahanketta on perusteltu ensisijassa ilmaston kannalta myönteisenä ratkaisuna. Rakentamisen aikainen hiilijalanjälki on kuitenkin mittava. Vaikka hankkeen vaikutukset liikenteen päästöihin arvioidaan myönteisiksi, ne olisivat hyvin pieniä. Radan vieressä kulkevalla moottoritiellä ei henkilöautoilu tule loppumaan tunnin junan takia. Väyläviraston arvion mukaan tunnin juna on investointina erittäin kannattamaton. Hankkeelle on kuitenkin tähän mennessä myönnetty jo 40 miljoonaa euroa valtion rahaa. Kokonaishinta radalle olisi noin 2,76 miljardia euroa. Radan todellisiin kustannuksiin lukeutuu myös menetetyn luonnon arvo. Mikä on pysyvästi menetettyjen luontoarvojen, esimerkiksi vanhojen metsien tai luonnon virkistyskäytön hinta? Lisätäänkö junalippuun korvaus pysyvästi tuhotuista luontoarvoista tai kaikuuko matkan varrella kuulutus ”seuraava pysäkki Mynttilä, jonka vanha metsä on tuhottu”?

Luonnonsuojelijoiden kritiikki kohdistuu merkittävien luontoarvojen huomiotta jättämiseen ja hankkeen aikatauluun, joka ei näytä mahdollistavan tarpeeksi kattavien ja ajantasaisten luontoselvitysten tekemistä. Kunnissa on jo meneillään yleiskaavamuutoksia, joilla on kytkös tunnin junaan – ja luontoarvojen menettämiseen. Uudenmaan maakuntakaavassa on samat ongelmat. Siitä on nyt Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin valitus käsittelyssä Helsingin hallinto-oikeudessa. Hankkeelle on tehty sen historian toista YVA-menettelyä, jota luonnonsuojelijat nimenomaan vaativat. Jatkossa kaikissa hankkeissa tulee panostaa luontoselvitysten tekoon ja ilmastovaikutusten arviointiin. Luonnon ja hiilijalanjäljen kannalta paras investointi olisi jo olemassa olevan radan kunnostaminen ja rantaradan taajamien kehittäminen. Ajoneuvojen käyttövoiman muutos tulee vaikuttamaan seuraavan vuosikymmenen aikana myös julkiseen liikenteeseen. Uusia ratoja ei välttämättä tarvita, vaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella voidaan toimia ilman ratojakin ottaen huomioon ilmastovaatimukset. Alituisen kiireen sijaan voimme pysähtyä nauttimaan siitä luonnosta, joka meillä vielä on.

Radan alle jäisi rikas luonto

Tunnin junan vaikutusalueesta huomattava osa on metsää, Espoon ja Salon välisellä osuudella yli 70 prosenttia. Ratakäytävällä ja sen ympäristössä on arvokkaita metsäisiä luontotyyppejä ja niiden monimuotoista, usein uhanalaista lajistoa. Muun muassa Mäyräkorpi ja Karnaistenkorpi on todettu luontoarvoiltaan niin merkittäviksi, että ne on esitetty suojelualuevarauksina Uusimaa 2050 -maakuntakaavassa. Käy kokemassa näiden metsien maaginen lumo, sekä talven lumivaipassa että kesän auringonsäteiden pilkottaessa puiden läpi – niin kauan kuin se on mahdollista!

Mynttilän metsä
Lähes sadan hehtaarin Mynttilän metsä Espoossa koostuu maakunnallisesti merkittävästä keskittymästä kangas-, kallio- ja korpimetsiä, jotka täyttävät METSO-ohjelman suojelukriteerit. Suhteellisen yhtenäisenä säilynyt laaja ekologinen verkosto jatkuu Mynttilän eli Högabergetin metsästä aina Kirkkonummen puolelle Nuuksioon. Mynttilän metsässä on runsaasti luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista kangasmetsää. Mini-Nuuksioksikin luonnehdittu Mynttilä kookkaine lahopuineen houkuttelee tikkoja ja liito-oravat asuttavat kallioiden reunametsien haapoja. Espoon ympäristöyhdistyksen puheenjohtajan Anni Simolan mielestä rakentamista ei pidä suunnata Mynttilän metsän kaltaisille alueille. ”Mynttilän metsä olisi suojeltava rakentamiselta jo sen vuoksi, että koskemattomien vanhojen metsien säilyminen tulee nähdä yhtenä Espoon arvona, jota on vaalittava. Alue on ainutlaatuinen kokonaisuus Espoossa ja siksi erityisen tärkeä säilyttää jälkipolville.”

Metsälajisto vaarassa Kirkkonummella
Kirkkonummella Nuuksion kansallispuistoon rajautuva yli 63 hehtaarin Stockholmsmossen-Torvströmosseniin kuuluu kaksi korpivaltaista suoaluetta sekä niihin liittyviä lahopuustoisia kangasmetsiä ja turvekankaita. Luontoalue on suojeluasiantuntija Keijo Savolan mukaan jo pelkästään uhanalaisen jäkälä- ja sammallajiston kannalta valtakunnallisesti erittäin tärkeä. ”Tämä metsäalue reitteineen ja polkuineen mielletään osaksi Nuuksion kansallispuistoa. Luontoalueen suojelutarpeesta kertoo sekin, että asukkaat nousivat aktiivisesti puolustamaan metsää hakkuilta ja kunta joutui luopumaan suunnitelmistaan”, Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Laura Räsänen huomauttaa.

Mäyräpuro
Vihdin Mäyräpuron laajalla, 40 hehtaarin, yhtenäisellä metsäalueella on monipuolisesti erilaisia metsä-, suo-, vesi- ja kallioelinympäristöjä. Alue on arvioitu luonnoltaan maakunnallisesti arvokkaaksi kokonaisuudeksi. Puusto on iäkästä ja lahopuuta on paikoin hyvinkin runsaasti. Mäyräpuron arvoa nostaa sen sijoittuminen maakunnallisen ekoverkoston ydinalueelle osana Nuuksion laajaa järviylänköä. Uusimaa 2050 -kaavan Luontoselvityskohteiden maakunnallinen arvo -raportin mukaan Mäyräpurolla ja sen lähiympäristössä esiintyy lajeja, joilla on erityistä indikaattoriarvoa.

Lempola
Ratahankkeen takia kaikissa kunnissa on kiirehditty yleiskaavojen tekoa. Kun kaikkia prosessin osia, yvaa, ratasuunnittelua ja kaavoja pusketaan eteenpäin samanaikaisesti, ei kiireen tuomilta puutteilta ole vältytty. Yleiskaavasta puuttuivat Lempolan osaltakin riittävät luontoselvitykset. Raatin alueen liito-oravametsät jäisivät oikoradan alle. Ekologisia yhteyk­siä tarvitaan lisää, jos osa katkaistaisiin. Lempola on myös irrallaan nykyisestä yhdyskuntarakenteesta. Merkittäviä kulttuurimaisema-arvoja ei myöskään ollut huomioitu. Mainittujen arvojen säilyminen on rakentamisen takia vaakalaudalla. ”Metsä, liito-oravien elinympäristöt ja vesistöt tuhoutuisivat. Mahtavatko ’lieventävät toimenpiteet’ käytännössä pelastaa luontoa? Lohjan seudun lukuisat liito-oravametsät, jotka saatiin osittain pelastettua moottoritien alta, jäisivät nyt tunnin junan alle”, pelkää Hannele Ilomäki-Piirilä Lohjan seudun ympäristönsuojeluyhdistyksestä.

Maria Westerman

Kirjoitus on ilmestynyt Uudenmaan Luonnonsuojelijassa 1.3.2021.

Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen jäsenenä suojelet omaa lähiluontoasi. Mikäli et ole vielä jäsen, liity nyt!