Kunnat haastavat il­mas­to­la­maan­nuk­sen – onko seuraavaksi sinun kotikuntasi vuoro?

Vaikka globaalit kasvihuonepäästöt eivät ole viime vuosina enää kasvaneet, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kuitenkin jatkaa kasvuaan ja maailman keskilämpötila nousee. Vuodet 2014, 2015 ja 2016 olivat jokainen vuorollaan mittaushistorian lämpimimpiä.

Saimaannorpan pesintä ja Etelä-Suomen lumiset talvet ovat uhattuna, ellei päästöjä saada nopeaan laskuun. Tarvittavat usean prosentin vuosittaiset päästövähennykset länsimaissa saa kysymään, ovatko riittävät päästövähennykset lämpötilan nousun rajoittamiseksi mahdollisia?

Jos suomalaisia kuntia katsoo, niin epäilys muuttuu toiveikkuudeksi.

Suomalaisten kuntien ilmastoaloitteet viimeisen vuosikymmenen aikana osoittavat, että päästöjä voidaan vähentää nopeasti. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan Iissä on vähennetty päästöjä yli viidellä prosentilla joka vuosi, siis yhteensä 50 prosenttia vuosina 2007–2015. Iin päästövähennysten tahti on sellainen, jota tiukatkin ilmastotutkijat pitävät riittävänä ilmastokriisin torjumiseksi.

Saimaannorpan pesintä ja Etelä-Suomen lumiset talvet ovat uhattuna, ellei päästöjä saada nopeaan laskuun.

Kuntapäättäjillä riittää konkreettisia mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi paikalliseen sähkön ja lämmön tuotantoon. Valtuutettu voi esimerkiksi edistää kivihiilen ja turpeen energiakäytöstä luopumista kunnan energiatuotannossa lähivuosina. Jos paikallista uusiutuvan energian potentiaalia ei ole vielä selvitetty niin kunnanvaltuutettu voi tehdä sen edistämiseksi aloitteen.

Usein hajautettu ja uusiutuva energia sekä energian säästö on myös työllisyyden ja paikallistalouden piristysruiske. Myös julkista ja kevyttä liikennettä voi edistää Suomessa paikallistasolla.

Jokainen kunta tarvitsee siksi vuoteen 2030 ulottuvan tavoitteellisen ilmastostrategian. Ja jokainen kunta tarvitsee päättäjiä, jotka haluavat pysäyttää liian nopeasti etenevän ilmastonmuutoksen.

Otto Bruun
Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija