Ympäristö ja yleisen edun valvonnan sietämätön keveys

Ympäristöhallinnossa tapahtuu nyt paljon. ELY-keskukset ja aluehallintovirastot aiotaan lakkauttaa ja niiden tilalle luodaan uusi valtion lupa- ja valvontavirasto (Luova). Luova-virastossa on paljon hyvää, sillä lupa- ja valvonta-asioiden keskittäminen saattaa yhtenäistää ja parantaa päätöksentekoa.

Mutta se yleisen ympäristöedun valvonta. Vielä keväällä 2017 lausunnolla ollut lakipaketti ehdotti Luova-viraston sisälle yleistä ympäristöetua valvovaa yksikköä, mikä oli hyvä. Mutta nyt linjaus on vedetty uusiksi: Luova-virastoon ei tulisi yleisen ympäristöedun valvonnan yksikköä tai muutakaan vastaavaa järjestelmää.

Mikä pahinta, Luova-virastolta poistuisi kokonaan myös muutoksenhakuoikeus viraston omista päätöksistä. Viranomainenkin tekee virheitä ja tärkeät ympäristölliset edut jäävät vaille riittävää huomiota. Siksi on välttämätöntä, että viranomainen yleisen ympäristöedun valvojana voi päätöksistä valittaa – myös saman viranomaisen sisällä, mikäli siihen on tarvetta.

Tuorein ehdotettu muutos olisi erittäin merkittävä ja ympäristölle vahingollinen, jopa perustuslain vastainen. Jos näin kuitenkin käy, miten hallitus on ajatellut hoitaa yleisen edun valvonnan vaatiman muutoksenhaun?

Sanatarkka ote ehdotuksen muistiosta:

”Näin ollen jo toteutettujen eri lainuudistusten (erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain muutos 230/2017) ja tämän ehdotettavan uudistuksen yhteisvaikutukset siirtävät käytännössä ympäristöjärjestöjen vastuulle muutoksenhakua viranomaisilta yleisen edun ja osin myös laillisuusvalvonnan nimissä. Tältä osin muutos vaikuttaa perustuslain 20 §:n 2 momentin toteutumiseen.”

Muutoksenhakua yleisen edun ja laillisuusvalvonnan nimissä siirtyy käytännössä viranomaisilta järjestöille, todetaan lakiehdotuksen muistiossa. Ja tämä vaikuttaa perustuslain toteutumiseen. Eihän se nyt näin voi mennä?

Ympäristölainsäädäntöön on viime aikoina tehty isoja heikennyksiä sekä ympäristöviranomaisten laillisuusvalvontaan että kansalaisten ja järjestöjen osallistumismahdollisuuksiin. Näitä ovat muun muassa maankäyttö- ja rakennuslakiin vuonna 2017 tehdyt ELY-keskusten ohjaustehtävien ja valitusoikeuden merkittävät rajaukset, valituslupajärjestelmän käyttöönotto ja valitusmaksujen nostaminen, vain joitakin mainitakseni.

Yleisen ympäristöedun valvonta ja laillisuusvalvonta kuuluvat viranomaiselle, eikä niitä voi miltään osin ulkoistaa. Ei järjestöille eikä muille. Yleisten, joskus keskenään erisuuntaistenkin etujen valvonta on valtion keskeinen tehtävä, koska muut eivät siihen pysty. Esimerkiksi ympäristömenettelyjen sujuvoittamista ja tehostamista vuonna 2015 arvioinut ns. Tarastin työryhmä totesi (Tarastin ryhmän raportti, YM 2015), ettei viranomaisten valitusoikeuden rajoittaminen ole perusteltua (s. 66). Viranomaisten valitukset ovat myös harvinaisia, mutta menestyvät tuomioistuimissa hyvin. Missä se vika siis on?

On täysin kestämätöntä, että hallitus pyrkii itse heikentämään valtion perustuslaillista velvoitetta huolehtia ympäristön turvaamisesta. Hallinnollinen muutos ei voi olla syy rikkoa toimivaa järjestelmää.

Väistämättä herää kysymys, miksi näin kuitenkin tehdään ja kuka siitä hyötyy?

Pasi Kallio
Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton ympäristöjuristi