Saimaannorppaa ei ole vielä pelastettu

Samalla kuitenkin luodaan virheellisesti kuvaa, että oltaisiin saavuttamassa saimaannorpan suojelutavoite, joka muka olisi 400 norppaa. Saimaannorpan suojelun tavoitteena on koko ajan ollut ja on edelleen suotuisan suojelun taso, jota tavoitellessa 400 yksilöä on välitavoite. Suotuisan suojelun tasoa ei ole lukumääräisesti määritetty, mutta se on moninkertainen määrä nykytilanteeseen nähden. Meidän pitää luopua tuijottamasta lukua 400, ja asettaa mieluummin uusi välitavoite: 800 norppaa vuoteen 2030 mennessä!

Saimaannorppa on siis edelleen ja vielä pitkään erittäin uhanalainen. Yhä edelleen vain noin 20% kuuteista saavuttaa lisääntymisiän; kuuttien ensimmäinen vuosi on vaarallisin.

Kalastusrajoitukset norpan turvaksi ovat purreet siellä, missä niitä on ja niinä aikoina, kun ne ovat voimassa (keväällä). Norppia jää kuitenkin kalanpyydyksiin ja erityisesti verkkoihin kaikkina vuodenaikoina. Varsinkin heinäkuu on vielä pienille kuuteille vaarallinen. Talviverkkojen osuus verkkokuolemista on 30%. Vuonna 2017 tietoon tuli 7 kalanpyydyskuolemaa, mikä on vain jäävuoren huippu, sillä kaikkia tapauksia ei ilmoiteta. Todellisen luvun arvioidaan olevan lähes kolminkertainen.

Muikkuverkkojen vapauttaminen rajoituksista oli virhe, sillä ne eivät ole norpalle vaarattomia. Vuonna 2016 kaksi norppaa kuoli muikkuverkkoihin.

Näitä kaikkia kuolemia pitää vähentää, sillä jokainen norppayksilö on erittäin arvokas yksilö sekä geneettisen monimuotoisuuden että kannan kasvun turvaamisen kannalta.

Myös saimaannorpan levittäytyminen entisille levinneisyysalueilleen Etelä-Saimaalle, pohjoiseen Pyhäselälle, itään Puruvedelle ja lännen suuntaan ei ole mitenkään ongelmatonta. Norppakanta on vain muutaman yksilön varassa, ja laajoilla alueilla ei ole lainkaan norpan turvaksi tehtyjä kalastusrajoituksia. Saimaalla on laajoja alueita, joissa norppia voisi ja pitäisi olla paljon paljon enemmän.

Suojelutyötä on jatkettava luopumalla vähitellen kaikista saimaannorpalle vaarallisista pyydyksistä ja edelleen kehitettävä ja otettava käyttöön pyydyksiä, joista ei ole haittaa norpalle. Meidän on myös jatkettava ponnisteluja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja autettava norppaa pesinnässä leutoina talvina. Lisäksi norpalle on turvattava pesimä- ja karvanvaihtorauha aikoina, jolloin norppa on herkkä häiriöille. Nämä ovat kaikki pysyviä tekoja ja muutoksia, joita meidän on tehtävä – ei mitään väliaikaisia rajoituksia.

Sen sijaan, että puhutaan kalastusrajoitusten riittävyydestä tai jopa purkamisesta, asia pitää nähdä toisin: Meillä on entistä enemmän uhanalaisia saimaannorppia, joita pitää suojella. Senkin takia suojelutyön on jatkuttava – sekä voimistuttava ja laajennuttava entisestään.

Kaarina Tiainen

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-koordinaattori.