Luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto luonnoksesta Suomen ilveskannan hoi­to­suun­ni­tel­mak­si

Luonnonsuojeluliiton lausunto luonnoksesta Suomen ilveskannan hoitosuunnitelmaksi

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

Yleistä

Suurpedoista ilves on tehnyt näyttävän paluun Suomen luontoon. Ilves hävitettiin maastamme sukupuuttoon 1900-luvun alkupuolella ja siitä maksettiin tapporahaa. Laji rauhoitettiin Suomessa 1962. Sen jälkeen lajin kanta on vähitellen alkanut kasvaa ja se on palanut takaisin entisille elinalueilleen.

Viime vuosikymmenet Suomen ilveskanta on ollut elinvoimainen, ja se on luokiteltu silmälläpidettävän lajin luokaan vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnissa. Suomen ilveskanta on noin 2 500 yksilöä ja sen kokoa säädellään metsästyksellä. Maamme ilveskanta on yhteydessä Venäjän ja Baltian elinvoimaisiin ja geneettisesti monimuotoisiin ilveskantoihin. Sen sijaan yhteys Skandinavian ilveskantaa on heikompi.

Ihmiset suhtautuvat ilvekseen myönteisesti ja tuntevat iloa ja yllätystä kohdatessaan ”tupsukorvan” tai sen jälkiä. Vain kymmenesosa suomalaisista kokee pelkäävänsä ilvestä. Poronhoitoalueen eteläpuolella ilves ei juuri aiheuta vahinkoja. Vuosittain tapahtuu noin 5–20 lammas- ja koiravahinkoa. Sen sijaan poronhoitoalueella ilvekset tappavat vuosittain noin 500–600 poroa ja korvaukset ovat noin miljoona euroa vuosittain.

Luonnos Suomen ilveskannan hoitosuunnitelmaksi

Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma – Tavoitteet ja toimenpiteet sekä Kannan hoidon tausta -julkaisut on huolella tehty. Ne käsittelevät laajasti ja monipuolisesti maamme ilveskantaa liittyviä biologisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia aihekokonaisuuksia. Niitä varten on tehty kattava kirjallisuuskatsaus, sidosryhmä- ja asiantuntijahaastatteluita sekä hyödynnetty tuoreimpia ilvestutkimuksia.

Tavoitteet ja toimenpiteet -osiossa on monipuolisesti käsitelty maamme ilveskannan hoitoon liittyviä toimenpide-ehdotuksia. Ne muodostavat toimivan kokonaisuuden, mikä mahdollistaa pitkäjänteisen ja järkiperäisen ilveskannan hoidon.

Erityisen hyvää hoitosuunnitelmassa on tutkimuksen ja kannan seurannan kehittäminen, petoyhdyshenkilöiden ja metsästäjien koulutuksen lisääminen ja eettisen metsästyksen kehittäminen, sidosryhmätyön edistäminen sekä ilvesviestinnän lisääminen. Ne ovat keinoja kasvattaa luottamusta ja yhteisymmärrystä eri toimijoiden välillä. Myös esitys laajentaa Metsähallituksen erävalvojien valtuuksia on kannatettava.

Ilveksen metsästyksen ongelmat 

Ainoa ongelmallinen osuus hoitosuunnitelmassa on ilveksen metsästyksen suunnittelu. Suunnitelmassa ilveksen metsästyksen perusteeksi esitetään riistavahinkoja ja ilvestihentymiä. Ilveksen metsästystä ei voi kuitenkaan mitenkään perustella sillä, että sen saalistus kohdistuu pieniin hirvieläimiin, pääosin metsäkauriiseen ja osittain valkohäntäkauriiseen ja täpläkauriiseen. Ne ovat ilveksen luontaista ravintoa.

Hoitosuunnitelmassa ei kuitenkaan tuoda esille sitä, että metsäkauriin ja valkohäntäkauriin kannat ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaasti. Suomessa valkohäntäkauriskanta on kaksinkertaistunut viimeisen kymmen vuoden aikana noin 70 000 yksilöön. Siksi osa metsänomistajista, maanviljelijöistä, puutarhureista, liikenteen turvallisuusviranomaisista ja ihmisen terveydestä huolestuneet tahot (runsas kauriskanta ylläpitää vahaa puutiaiskantaa) pitävät pienten hirvieläinten kantoja liian runsaina ja näkevät ilveksen niihin kohdistavan saalistuksen myönteisenä. Lisäksi osa näistä lajeista on vieraslajeja, ja ilveksen metsästys niiden takia on ehdottomasti täysin virheellistä.

Ei käy päinsä, että muiden tahojen kuin metsästäjien toiveet ohitetaan ilveskannan kokoa määriteltäessä. Se aiheuttaa lisääntyvää metsästyksen vastustamista, mikä myös osuvasti tuodaan hoitosuunnitelmassa esille. Poronhoitoalueen eteläpuolella ilves ei juuri aiheuta kotieläinvahinkoja ja ilvespelkokin on vähäistä.

Tulevaisuudessa on tärkeitä huolehtia ilveskannan arvioinnin kehittämisestä ja tehostaa kannanseurantaa. Ilveskannan metsästys on Suomessa voimaperäistä, noin 16 prosenttia, että virhearvio kannanarviossa saattaa johtaa ilveskannan romahtamiseen. Näin on tapahtunut esimerkiksi hirvikannan hoidossa, jossa virhearviot ovat johtaneet merkittävään yliverotukseen ja Pohjois-Karjalassa hirvi on jouduttu rauhoittamaan.

Yhteenveto

Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma antaa hyvät puitteet maamme ilveskannan hoidolle ja suojelulle. Sen päätavoitteena on säilyttää ja ylläpitää elinvoimaista ilveskantaa Suomessa. Hoitosuunnitelman seitsemän kohdan toimenpide-ehdotukset huomioivat laajasti ilveskannan suojeluun liittyvät toimenpiteet ja kehittämiskohteet.

Ilveskannan hoidon linjaukset ovat kuitenkin varsin metsästäjäpainotteisia, mikä ei ole oikein eikä demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen mukaista. Valitettavasti ilveskannan tavoitekokoa ja -verotusta määriteltäessä muiden kuin metsästäjätahojen toiveet sivutetaan. Valtakunnallisessa riistaneuvostossa muiden kuin metsästäjien näkökulmia ei juurikaan huomioida.
Luonnonsuojelijoiden ja ympäristötahojen edustus valtakunnallisessa riistaneuvostoissa on riittämätön. Myös alueelliset riistaneuvostot on avattava luontojärjestöille. Luontojärjestöiltä tulee pyytää myös lausunto alueellisista suunnitelmista ja luvista.

Lisätietoja
– Suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro, puhelin 050 5859 857
– Erityisasiantuntija Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Päivi Lundvall
toiminnanjohtaja