Jatkuva kasvatus kiinnosti Lapin Met­sä­ta­lous­päi­vil­lä

Rovaniemellä Lapin Metsätalouspäivillä keskusteltiin eilen metsätalouden kestävyydestä ja luonnon mahdollisuuksista selviytyä intensiivisten ja lisääntyvien hakkuiden seassa.

Sitran johtava asiantuntija Eeva Hellström totesi omassa puheenvuorossaan, ettei biotalous voi olla kestävää ellei se noudata kiertotalouden periaatteita. Sitra on määritellyt kiertotaloutta siten, että siinäkulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen sekä kierrättämiseen. Hellström pohti omassa puheenvuorossaan niitä perusperiaatteita, joilla talous voi olla kestävää paitsi luonnon myös ihmisen tulevaisuuden kannalta.

Samaa asiaa olen itsekin pohtinut paljon biotaloudessa. Mistä puhutaan, kun puhutaan kestävyydestä ja kun kaikkea pitäisi tuottaa lisää samaan aikaan?

Esimerkiksi suurinta kestävää hakkuumäärää määriteltäessä puhutaan pääasiassa ainoastaan puuntuotannollisesti suurimmasta laskennallisesti mahdollisesta hakkuumäärästä. Nämä laskelmat eivät ota huomioon luonnon monimuotoisuutta, ilmastonmuutosta tai vaikkapa kulttuurista kestävyyttä.

Ei kestävyyttä ole se, että kertakäyttöisissä asioissa siirrytään materiaalista toiseen, joka vaatii meitä uhraamaan erityisen, arvokkaan ja puhtaan luontomme. Kestävyyttä ei voida saavuttaa, jos se ei perustu materiaalikulutuksen vähentämiselle.

Lapin Metsätalouspäivillä keskusteltiin paljon myös metsien jatkuvasta kasvatuksesta. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei hakata paljaaksi kuten tällä hetkellä vallalla olevassa, avohakkuisiin perustuvassa tasaikäismetsätaloudessa. Maaseudun Tulevaisuus kirjoittikin keskustelusta hyvin.

Metsälain viimeisimmässä uudistamisessa vuonna 2014 yksi isoja lähtökohtia oli se, että metsänomistajien omat toiveet otetaan jatkossa paremmin huomioon. Uudistamisen yhteydessä Metla selvitti myös metsänomistajien valmiutta siirtyä jatkuvaan kasvatukseen. Merkittävä osa ilmoitti olevansa valmis kokonaan tai osittain siirtymään pois avohakkuista ja yhtä iso määrä toivoi lisätietoa aiheesta. Nykyään laki ei estä metsien jatkuvaa kasvatusta, mutta sen yleistyminen on ollut kovin hidasta.

WWF puolestaan selvitti keväällä 2017 metsänomistajien saamaa tietoa eri metsänkäyttömenetelmistä. WWF:n selvityksessä kävi ilmi, että yli puolelle metsänomistajista ei oltu tarjottu muita kuin avohakkuisiin perustuvia vaihtoehtoja.

Miten paljon sitkeyttä ja yksityiskohtaista osaamista voi vaatia yksittäiseltä pienmetsänomistajalta? Minkä verran vastuuta on niillä tahoilla, jotka neuvovat metsänomistajia metsiensä hoidossa? Tietysti metsänomistaja tekee päätöksen, kuinka metsää hoidetaan. Päätös kuitenkin syntyy niiden tietojen pohjalta, joita on tarjolla. Laki ei enää estä jatkuvan kasvatuksen käyttöönottoa, joten pullonkauloja on jossain muualla, esimerkiksi tiedon jakamisessa ja metsätukipolitiikassa.

Metsätalous on suurin yksittäinen syy lajien uhanalaisuuteen. Uhanalaisten lajien lisäksi monet aivan tavalliset lajimme kärsivät avohakkuista. Avohakkuut turvemailla ovat erityisen haitallisia ilmaston ja vesistöjen kannalta. Metsien jatkuva kasvatus ei ole autuas vastaus kaikkeen, mutta sillä voidaan turvata paremmin ekosysteemipalveluita ja luonnon monimuotoisuutta kuin avohakkuumetsätaloudella.

Ylä-Lapin metsät ovat nousseet myös jälleen keskusteluun, kun taloustieteen professori Olli Tahvonenotti kantaa, että hakkuut tulisi jo tuottavuuden näkökulmastakin lopettaa Ylä-Lapin alueella.

On tärkeä kysymys, kuinka arvotamme esimerkiksi alkuperäiskansamme oikeutta omiin perinteisiin elinkeinoihin tai vaikka luontomatkailun tarpeita ja tuomia tuloja. Ylä-Lapissa avohakkuut ja metsätalous aiheuttavat ongelmia niin luonnolle kuin ihmisillekin.

 

Paloma Hannonen
Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija ja oli puhumassa Lapin Metsätalouspäivillä