Villisika vai ei?

Luonnonsuojelullisesti villisian metsästykselle ei ole estettä. Se on omin jaloin meille levinnyt tulokaslaji, jonka kanta on kasvanut. Luonnonvarakeskus arvioi, että Suomessa on nyt noin 3155 villisikaa. Villisika tekee niin paljon porsaita, että sen kanta voi kasvaa monta kymmentä prosenttia vuodessa.

Jahtiin osallistuvat myös maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sekä kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio. Maa- ja metsätalousministeriö innostaa metsästäjiä jahtiin erityisesti siksi, että se pelkää afrikkalainen sikaruton (ASF) leviävän villisioista kotieläinsikoihin.

Tautiriskiin vetoaminen on kuitenkin lievää hätävarjelun liioittelua. Suomessa tautia ei ole havaittu villisioissa eikä sikaloissa. Venäjällä ja Virossa sitä toki on. Villisiat ovat kuitenkin vain yksi monista sikaruton leviämisteistä.

On toivottavaa, että tauti ei leviäisi Suomeen. Jos sikarutto tänne tulee, se voi kuitenkin saapua yhtä hyvin ihmisen kuin villisikojen kautta.

Ensinnäkin maamme sikalat sijaitsevat valtaosin lännessä kun taas enimmät villisiat idässä. Muita taudin leviämisteitä ovat muun muassa tautialueella käyneet ihmiset, elävät siat, liha ja lihatuotteet sekä viruksen saastuttamat välineet, vaatteet, rehu, kuivikkeet ja eläinkuljetusajoneuvot. Tauti ei leviä sikalaan, jos tilalla noudatetaan riittävää hygieniaa.

Villisika lisääntyy Suomessa varmaan jatkossakin ilmastonmuutoksen myötä, mutta ei rajattomasti – kuten ei mikään muukaan eliö. Villisian metsästys ei ole helppoa: tällainen elävä mahtikinkku on selvinnyt luonnossa tähän asti vain olemalla erittäin arka hämäräeläin. Tämän helmikuun kaltaiset kylmät talvet ovat varmasti jatkossakin suurin kannan rajoittaja.

Ministeriöllä olisi kuitenkin yksi mahdollinen ystävä, joka rajoittaisi villisikakantaa mielellään syömällä sen porsaita vähemmäksi: susi.

Tapani Veistola

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija.