Pyörintää navan ympärillä
”Otetaanpa talvinen testi. Millaista lunta tarkoittaa nattura tai utukka? Voidaan puhua myös höykkälumesta. Helpotetaan hieman, monelle on varmaan tutumpi sana viti?”, kirjoittaa päätoimittaja Matti Nieminen Luonnonsuojelija-lehden 1/2018 pääkirjoituksessa.
Teksti Matti Nieminen
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2018
Kaksi alaluokkalaista tyttöä seisoo lumisateessa bussipysäkillä, sukset kainalossa. Kaunis näky. Melkein kuin näkisi harvinaisuuden luonnossa. Iltapäivälehden mainos on nostanut ykkösasiaksi, että osa ekaluokkalaisista ei ole koskaan hiihtänyt.
Asun pääkaupunkiseudulla. Koko alkutalvi meni ilman sitä, ilman talvea. Parit nopeat lumet ja taas plussalle.
Tämän surkean alkutalven jälkeen seurasi meteorologien ilmoitus: Pohjoisnavan yllä napapyörre on jakaantunut. Nyt ennakoidaan kylmää kevättalvea. Atlantilta ei möyri enää jatkuvalla syötöllä matalapaineita Suomeen. Sen sijaan saadaan kuivaa ja kylmää pakkasilmaa idästä. Viimeksi näin kävi neljä vuotta sitten, ja silloin maaliskuussa oli kunnon pakkaset Suomessa.
Napapyörre eli polaaripyörre on maapallon napa-alueille talvisin syntyvä tuulijärjestelmä, joka muodostuu 10–80 kilometrin korkeuteen. Onko nyt kyse arktisesta arpapelistä vai ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, tästä tutkijat ja meteorologit puhuvat vielä kieli keskellä suuta. Sitä kuulee jo sanottavan, että ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen saattaa aiheuttaa meillä ajoittaisten kylmien säiden lisääntymistä.
Omat tunnelmatkin polarisoituvat. Ei tiedä varmuudella iloitako vai surra, vaikka melkeinhän sen jo arvaa. Ja olipa tämä sitten onni suuronnettomuudessa tai ei: nyt pääsee hiihtämään!
Kevättalven valo on kauneinta maailmassa. Valkoisena hohtava helmiäishanki ja sinitaivas, siinä lähtee laulu soimaan.
Otetaanpa talvinen testi. Millaista lunta tarkoittaa nattura tai utukka? Voidaan puhua myös höykkälumesta. Helpotetaan hieman, monelle on varmaan tutumpi sana viti? Kyseessä on vastasatanut, kevyt pakkaslumi. Se on sitä ihaninta lumen lajia. Hieman pakkaspäivän aurinkoa, tykkyä oksilla ja päivänkultaa mäntyjen rungoilla. Siihen vitilunta ohut kerros. Parempaa ei ole.
Jos menetämme kunnon talvet, menee samalla muutakin kuin suomalaisten hiihtotaito. Menee luonnon oma suoja kasveille ja eläimille, ihmislasten talven riemut. Tilalle valuu pakokauhua, siirtymistä sisätiloihin ja osalla lentoa jonnekin kauas.
Olen viime aikoina hiihdellyt paljon kotimme läheisellä metsäalueella, usein talvipäivän iltaan asti. Nautin suuresti. Kerran poikakin lähti mukaan, houkuttelu ei ollut kyllä helppoa.
Suomen luonnonsuojeluliitto on edennyt nyt 80 vuotta luonnossa, enimmäkseen pertsalla. Välillä luisto on ollut hyvä, välillä vapaus on vain umpihangessa. Juhlavuonna 2018 pääteemana on metsät.
p.s. Tiesittekö muuten, että uutta lunta kutsutaan myös sanalla vuotos. Lapissa se tarkoittaa myös vuosikymmeniä piinannutta tekoallashaavetta. Sitä ei tarvitse enää odottaa saati pelätä. Sen laskeutumiseen taivaalta ei usko edes Lapin Liiton puheenjohtaja.
Matti Nieminen, 26.2.2018
Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
”Lempilehteni, joka pitää airot meressä, jalat polulla ja sydämen taivaalla!”
Jaa sosiaalisessa mediassa
Sinua saattaisi kiinnostaa
EU:n vuoden 2040 ilmastotavoite ei ole riittävä – tavoitteen korottaminen hyödyttäisi myös taloutta
EU-komission tiedonanto EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteesta ehdottaa ilmastotoimien vauhdittamista, mutta ei ole viimeisimmän tieteellisen…
Lue lisääIlmaston kuumeneminen näkyy jo Saamenmaalla
Ilmaston kuumeneminen näkyy ensimmäisenä arktisilla alueilla. Myös energiahankkeet ja metsähakkuut uhkaavat saamelaista kulttuuria. Luonnonsuojeluliiton…
Lue lisää