Lausunto luonnoksesta laiksi eläinten hyvinvoinnista

Yleistä

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä eläinsuojelulain uudistus on pääosin oikeansuuntainen mutta riittämätön.

Nykyihmiset haluavat hyvää elämää itselleen ja eläimille. Eettisesti tuotetun ruoan merkitys kasvaameillä ja muualla.

Eläinten hyvä hoito olisi Suomen maataloudelle merkittävä kilpailuetu. Nyt Suomi-brändiä kuitenkin vaarannetaan lukumääräisesti ja euromääräisesti suhteellisen pieniä uudistuksia jarruttamalla (esimerkiksi parsinavetat, porsimishäkit, pienet turkiseläinten verkkopohjaiset häkit, jatkuvan juomaveden puute osalla lajeista jne.). Näiden ongelmien aiheuttama imagoriski on niin suuri, että niiden korjaamisen viivättäminen on suhteettoman suuri strateginen riski.

Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että maatalous saa ohjelmakaudella useiden miljardien eurojen tuet. Yhteiskunta voi siksikin vaatia entistä parempaa eläinten hyvinvointia. Lisäksi tuilla voidaan rahoittaa tarvittavia uudistuksia maatiloilla.

Pykäläkohtaiset kommentit

1 § Lain tulee alkaa eläinten oikeuksilla, joista johdettaisiin ihmisen velvollisuudet eläintä kohtaan. Eläin ei ole 2000-luvulla enää esine.

7.3 § Maakunnan toimenpiteissä lopettamisen tulee olla vasta viimeinen keino. Varsinkin uhanalaisilla lajeilla luontoon vapauttamisen tulee olla päätavoite, jonka saavuttamiseen kannattaa panostaa.

10 § Eläinlajilistasta poistamisen poikkeamismahdollisuus tulee poistaa, koska se tuo lakiin vaikeasti valvottavan porsaanreiän.

13 § Kielletty kohtelu tulee laajentaa myös luolakoirien käyttöön metsästyksessä tai koirakokeissa, joissa kohteena on elävä eläin. Samalla tulee kieltää suomalaisten koirien vieminen ulkomaille vastaavaan toimintaan, mukaan lukien karhukoirien koulutus vangittuina pidettävillä karhuilla.

16 § Kivunlievityksen tulee olla ”riittävää”. Sen tulee koskea myös porsaiden kastraatiota.

22 § Eläimillä tulee ehdottomasti olla sulaa juomavettä saatavilla jatkuvasti.

27 § Koirille ja kissoille tulee säätää kohtuullisella siirtymäajalla pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti. Se olisi sekä eläinten että niiden omistajien etu, koska se edistäisi eläinten palauttamista omistajalleen.

39 § Parsinavettoja ja emakkohäkkejä koskevat poikkeukset on poistettava. Ne eivät ole 2000-luvulla eettisesti mitenkään perusteltuja.

77 § Tärkeää on että valvontaviranomaiselle säädetään riittävät valtuudet tehdä tarkastuksia missä ja milloin tahansa.

Rangaistussäännöksissä rikkomusten pitäisi myös vaikuttaa maataloustukiin, koska tukien menettämisen mahdollisuus tehostaisi rikoksia ennaltaehkäisevää pelotetta merkittävästi.

118 § Siirtymäajat ovat tarpeettoman pitkiä ja kaikkien niiden tulee loppua viimeistään 1.1.2026.

Liite 1. Luettelo on ristiriidassa vieraslajipolitiikan kanssa. Siinä on jopa erittäin haitallisia vieraslajeja, jotka voivat levitä luontoon ja aiheuttaa siellä vahinkoa alkuperäiselle lajistolle risteytymisen tai saalistuksen kautta.

Liite 2. Kohdassa 18 ”papukaijat” on liian väljä ilmaus. Ainakin kaikki virallisilla uhanalaisluetteloilla olevat papukaijat tulee kieltää. Lisäksi kohta 19 selkärangattomat eläimet on liian laaja, ja siihen tulee palata myöhemmin.

Lopuksi

Luonnonvaraisten eläinten hoidossa on tärkeää saada koko hoitoketju ja sen rahoitus kuntoon. Siihen tulee palata tämän lain jälkeen erillisellä hankkeella.

Eläinsuojeluasiamiehen virka on tarpeen perustaa tämän lain myötä uudelleen.

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Päivi Lundvall

toiminnanjohtaja