Vinkkejä met­sä­no­mis­ta­jal­le

Haluaisitko suojella oman metsäsi?

Metsän rauhoittamisesta pysyväksi suojelualueeksi voi saada puunmyyntiä vastaavan korvauksen valtion METSO-ohjelman kautta. Rauhoituspäätöstä on toki myös mahdollista hakea ELY-keskukselta ilman korvausta, jos haluaa turvata metsän säilymisen myös tulevaisuudessa. Yksityisistä tahoista Luonnonperintösäätiö ostaa arvokkaita, luonnontilaisia alueita suojeltavaksi.

Korvauksen voi saada myös pienempien arvokkaiden elinympäristöjen rauhoittamisesta määräajaksi. Suojeltavien metsien tulee sisältää luonnon kannalta arvokkaita piirteitä.

Tässä 5 askelta metsän suojelemiseksi.

1. Selvitä, onko metsässäsi luonnonsuojelullisesti arvokkaita piirteitä

Jos arvioit metsästäsi löytyvän suojelunarvoisia piirteitä, metsän tarkempien suojeluarvojen selvittämiseen apua voi tiedustella paikalliselta Luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupiiriltä, ELY-keskukselta tai metsäalan ammattilaisilta. Metsäsuunnitelman tiedot ja valokuvat auttavat myös metsän arvioimisessa. Ota yhteys lähimpään luonnonsuojelupiiriisi täältä

2. Tutustu erilaisiin suojelun vaihtoehtoihin

Mikäli metsästäsi arvioidaan löytyvän luonnon kannalta arvokkaita piirteitä, voit tarjota metsääsi tai sen osaa suojeltavaksi ja kysyä samalla mahdollisuuksistasi lisää. Arvokkaat ja hieman laajemmat kokonaisuudet sopivat erityisesti varsinaisiksi, pysyviksi suojelualueiksi. Metsäluonnosta nauttiminen, retkeily, marjastus ja muu virkistäytyminen on suojelualueella edelleen mahdollista. Metsän suojelusta saa puun markkinahintoja vastaavan, mutta verottoman korvauksen. Vaihtoehtoina on:

• Yksityinen suojelualue, jolloin alueen omistus jää metsänomistajalle ja suojelumääräyksistä sovitaan myös yhdessä metsänomistajan kanssa. Maksettava korvaus määräytyy puuston arvon mukaan.
• Metsän myyminen suojelualueeksi valtiolle, jolloin korvaus maksetaan myös maapohjasta.

Pysyvien suojelualueiden toteutuksesta ja neuvonnasta vastaa alueesi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY). Joissain tapauksissa, etenkin pienialaisempien alueiden kohdalla voit myös rahoittaa metsän määräaikaisesti. Tällöin korvaus muodostuu puuston kasvun arvosta ajalta, jolle rauhoituksesta sovitaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä Metsäkeskus vastaavat määräaikaisesta suojelusta.

3. Ota yhteyttä

Kiinnostuksesi mukaan ota yhteyttä ELY-keskuksen tai Metsäkeskuksen METSO-vastaavaan ja kysy lisätietoja mahdollisuuksistasi.

4. Jätä tarjouspyyntö

Viranomaisilta saat kaavakkeen tarjouspyynnön jättämistä varten. Tarjouspyyntöön kirjataan metsää koskevat tiedot ja viranomainen arvioi sen ja mahdollisten maastokäyntien perusteella suojelusta saatavan korvauksen.

5. Tee suojelupäätös

Saatuasi tarjouksen voit edelleen harkita, haluatko tehdä suojelupäätöksen. Hyväksytty tarjous etenee metsäsi suojeluun.

Millainen metsä on suojelun arvoinen?

METSO-ohjelmalla pyritään suojelemaan metsäisiä elinympäristöjä, jotka ovat erityisen arvokkaita monimuotoisuuden kannalta. Tällaisia elinympäristöjä ovat esimerkiksi lehdot, lahopuustoiset metsät, pienvesien lähimetsät, soiden ja metsien yhdistelmät, tulvametsät, harjut, maankohoamisrannikon metsät Pohjanlahden rannikolla, kalliometsät ja jyrkänteet sekä puustoiset perinnebiotoopit.

Lue lisää

Kaikissa metsissä luonnontilaista metsää muistuttavat rakennepiirteet ovat arvokkaita. Luonnonsuojelullisesti arvokkaita piirteitä ovat esimerkiksi:

• Puuston vaihteleva rakenne, eri ikäiset puut
• Latvuston aukkoisuus
• Puulajien vaihtelu ja lehtipuut kuten haapa
• Vanhat puut ja kuolleet puu, niin pystyssä kuin maassa
• Ojittamaton märkä metsänpohja ja rahkasammaleet mitkä viittavat soisiin metsätyyppeihin

Myös metsän sijainnilla esimerkiksi lähellä olemassa olevaa suojelualuetta tai alueen merkitys virkistyskäytölle nostavat kohteen suojeluarvoa.

Vinkkejä metsien jatkuvaan kasvatukseen

Avohakkuisiin perustuva jaksollinen kasvatus on ollut Suomessa vallitseva metsienkäsittelytapa ja jopa ainoa lain sallima menetelmä viime vuosikymmenet. Voimakas avohakkuumetsätalous on ajanut monet metsälajit ahtaalle, heikentänyt virkistyskäyttömahdollisuuksia ja vesistöjen tilaa sekä pienentänyt metsiemme hiilivarastoa. Nykyinen metsälainsäädäntö sallii jatkuvan kasvatuksen, jossa metsä pysyy koko ajan metsäisenä. Lue alta millaisia hyötyjä jatkuvaan kasvatukseen siirtymisestä on luonnolle ja metsänomistajalle.

a. Jatkuvan kasvatuksen hyötyjä

Avohakkuut ja niihin liittyvä maanmuokkaus lisäävät ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista vesistöihin, joissa ne rehevöittävät ja samentavat vettä. Tämä voi aiheuttaa muutoksia kalakannoissa ja happikatoa vesistössä. Tutkimusten mukaan avohakkuut edistävät elohopean kulkeutumista maaperästä vesistöihin. Elohopea on haitallista vesieliöille ja kertyy erityisesti petokaloihin ja sitä kautta kalastajan lautaselle. Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa maapohja häiriintyy vähemmän ja huuhtoutuminen on pienempää kuin avohakkuun jälkeen. Maanmuokkaus on kevyempää, ja ravinteita maaperään sitova suojaava puusto ja muu kasvillisuus säilyvät paremmin.

Liikkuminen hakkuuaukealla ja tiheässä taimikossa on hankalaa, joten ne koetaan usein epämiellyttävinä retkeily-ympäristöinä. Jatkuvan kasvatuksen alueet puolestaan pidetään metsäisinä, joten ne säilyttävät metsän tunnun paremmin. Retkeilijän lisäksi monet ruokasienet ja mustikka kärsivät avohakkuista. Mustikan peittävyys on vähentynyt jopa puoleen 1950-luvulta. Mustikka ei menesty paahteisella hakkuuaukolla eikä tiheässä taimikossa. Jatkuva kasvatus säilyttää mustikalle suotuisammat elinolosuhteet.

Avohakkuumetsätalous vaikutttaa heikentävästi myös metsäkanalintukantoihin ja sitä kautta metsästysmahdollisuuksiin.

c. Monimuotoisuuden turvaaminen

Suomen uhanalaisista lajeista 36 % elää ensisijaisesti metsissä ja metsät ovat tärkeä elinympäristö lukuisille lajeille näiden jossain elämänvaiheessa. Suurimmat metsälajien uhanalaisuuden syyt ovat lahopuumäärän väheneminen sekä metsien uudistamis- ja hoitotoimet. Lähes yhtä merkittäviä syitä ovat puulajisuhteiden muutokset sekä vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen. Elinympäristöjen uhanalaisuutta on tarkasteltu vuonna 2008, jolloin 73 metsäluontotyypistä 70 % oli uhanalaisia.

Avohakkuut vaikuttavat uhanalaisten lajien lisäksi myös metsien tuttuun ja tavalliseen lajistoon. Pitkään jatkunut intensiivinen avohakkuumetsätalous heikentää metsälintujen elinmahdollisuuksia. Lajeja, jotka ovat erityisesti kärsineet avohakkuiden takia, ovat esimerkiksi metso, kuukkeli, hömötiainen ja töyhtötiainen. Liito-oravakanta pieneni kolmasosalla vuosikymmenessä (2006-2016), koska hakkuut hävittivät elinympäristöjä ja puustoisia kulkuyhteyksiä. Metsien ja metsälajien hyvinvoinnin mittarina pelkkä uhanalaisuus ei kerro kaikkea, vaan tehometsätalouden vaikutukset ovat laajemmat.

Hyvinvoivassa metsässä lajit ja elinympäristöt ovat sopeutumiskykyisiä ja elinkelpoisia.

Avohakkuu muuttaa luontoa voimakkaasti. Puusto hakataan säästöpuita lukuunottamatta kokonaan ja maa muokataan voimallisesti. Tämä hävittää lajistoa suoraan ja muuttaa alueen mikroilmastoa eli varjostusta, lämpötilaa ja kosteutta. Avohakkuu vaikuttaa myös ympäröiviin metsiin, elinolosuhteita muuttava reunavaikutus ulottuu jopa 2-3 kertaa puun pituuden päähän hakkuuaukon reunasta. Avohakkuut tärkeiden elinympäristöjen läheisyydessä voivat vaikuttaa suuresti viereisen arvokkaan ja suojellun alueen piirteiden säilymiseen.

Metsän säilyttäminen peitteisenä luo paremmat elinolosuhteet metsäisyyttä vaativalle lajistolle. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa on huolehdittava lahopuun määrästä, riittävästä määrästä kookkaita puita ja vesistöjen suojavyöhykkeistä. Jatkuva kasvatus ei korvaa metsien suojelua eikä talousmetsien säästökohteita. Luonnon ja virkistyskäytön kannalta arvokkaat alueet on jatkossakin jätettävä hakkuiden ulkopuolelle.

d. Haluatko olla mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta?

Metsien puut sitovat hiiltä. Avohakattu alue muuttuu hiilinielusta hiilen lähteeksi ensimmäiseksi pariksikymmeneksi vuodeksi uudesta taimikosta huolimatta. Eri-ikäisrakenteisesta metsästä löytyy aina hiiltä sitovaa puustoa. Ilmastonmuutosta hillitään pienentämällä ilmakehän hiilipitoisuutta.

Metsien hiilestä yli puolet on sitoutunut maaperään. Avohakkuiden ja erityisesti niihin liittyvän maanmuokkauksen vaikutuksesta maaperän hiiltä vapautuu ilmakehään. Jatkuva kasvatus auttaa säilyttämään maaperän hiilivaraston.

Suuresta osasta jaksottaisesta metsätaloudesta syntyvästä puusta valmistetaan lyhytikäisiä tuotteita, kuten paperia. Niiden hiili vapautuu ilmakehään nopeasti. Jatkuvassa kasvatuksessa saadaan enemmän tukkipuuta, josta voidaan valmistaa pitkäikäisiä tuotteita. Näin puun sitoma hiili säilyy pidempään varastossa poissa ilmakehästä.

Pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsiin ja maaperään on sitoutunut yhteensä noin kolmannes kaikkiin ekosysteemeihin sitoutuneesta hiilimäärästä. Suomalaisetkin havumetsät ovat maailman mittakaavassa tärkeä ilmaston viilentäjä, joiden hoidolla on väliä.

e. Puun myynnin tulot jakautuvat tasaisemmin

Avohakkuumallissa metsänomistaja saa metsästään tuloja harvoin, mutta kerralla paljon. Avohakkuun jälkeen on kuitenkin huolehdittava metsän uudistumisesta, mikä usein tarkoittaa maanmuokkausta ja taimien istuttamista tai kylvämistä. Uudistamiskustannukset ovat yleensä yllättävän suuret. Kuluja tulee myös taimikon hoidosta. Kun avohakkuun jälkeiset metsänuudistamisen kustannukset lasketaan korkoineen koko hakkuukierron ajalle, muuttuu avohakkuumalli kannattamattomaksi jo melko matalalla muutaman prosentin korolla. Tämä tarkoittaa, että sijoittamalla uudistamiskuluihin menevät rahat muualle, niille saisi paremman tuoton.

Jatkuvan kasvatuksen mallissa suuria uudistuskustannuksia ei tule, koska metsän uudistuminen perustuu luontaisesti syntyviin taimiin. Jatkuvan kasvatuksen metsässä ei tarvitse tehdä erillisiä taimikonhoitotöitä, vaan kaikki hakkuut tuottavat arvokkaita tukkipuita ja tuloa.

Suorien puunmyyntitulojen lisäksi jatkuvan kasvatuksen metsä tuottaa monia muitakin hyötyjä, jotka avohakkuissa menetetään. Marja- ja ruokasienisadot sekä riistakannat ovat suuremmat ja metsä säilyy retkeily- ja virkistyskäyttöön sopivana. Avohakkuista luopuminen voi kasvattaa alueen vetovoimaa luontomatkailukohteena.

f. Mistä saat lisätietoa ja kuka tarjoaa metsien jatkuvan kasvatuksen palveluita

Metsänomistajille suunnattu metsänhoidon neuvonta on kyselytutkimuksen mukaan yhä yksipuolista ja jaksottaisen metsänhoidon menetelmiin painottuvaa, vaikka yhä useampi metsänomistaja olisi kuitenkin halukas siirtymään jatkuvaan kasvatukseen. Syynä saattaa olla metsäneuvojan vähäinen kokemus ja asiantuntemus jatkuvan kasvatuksen menetelmistä.

Metsänomistajana sinulla on mahdollisuus tehdä kaikki toimenpiteet ja päätökset metsissä itse, ulkoistaa kaikki metsänhoitoon liittyvä, tai mitä tahansa näiden kahden ääripään väliltä. Voit myös olla tekemättä mitään. Tällöin kannattaa selvittää, voisiko metsääsi perustaa lyhytaikaisen tai pysyvän suojelualueen. Sopivia käsittelyvaihtoehtoja etsiessäsi kannattaa kysellä eri vaihtoehdoista ja tarvittaessa konsultoida useampaa metsäammattilaista.

Jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoratkaisuja ja neuvontaa Suomessa tarjoaa muutama kaupallinen toimija. Lisätietoja löydät heidän sivuiltaan:

Arvometsä: https://arvometsa.fi/
Innofor: http://ostammepuuta.fi/

Jatkuvasta kasvatuksesta on julkaistu kirjallisuutta. Muun muassa seuraavat teokset käsittelevät jatkuvaa kasvatusta:

Metsän jatkuvasta kasvatuksesta, Valkonen, S., Metsäkustannus & Luonnonvarakeskus 2017
Jatkuvaa kasvatusta jokametsään, Norokorpi, Y., Pukkala, T. (toim) 2018.
Metsän jatkuva kasvatus, Pukkala, T., Lähde, E., Laiho, O. 2011
Hyvä Metsänhoito, toim. Hyvönen, H. Ekometsätalouden liitto. 2009.

Metsänhoidon suosituksia

Jatkuva kasvatus luo hyvän pohjan metsien kestävälle käytöllä. Asiantuntijajoukon laatimissa Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksissa ohjeistetaan, kuinka luonnon monimuotoisuutta, vesistöjä ja ilmastoa huomioidaan kaikissa talousmetsissä. Olemme olleet yhtenä sidosryhmänä mukana kehittämässä metsänhoidon suosituksia, ja valmiit suositukset ovat useamman sidosryhmän välinen kompromissi. Suosituksia kannattaa toteuttaa myös jatkuvan kasvatuksen metsänhoidossa, ja metsänomistaja voi aina ottaa luontoarvot ohjeistettua laajemminkin huomioon.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kaikissa talousmetsissä metsänkäsittelytavasta riippumatta suositellaan käyttämään vähintään seuraavia luonnonhoidon toimenpiteitä: säästöpuista koostuvan puuryhmän tai ryhmien rajaaminen, monimuotoisuudelle arvokkaiden yksittäisten puiden säästäminen ja järeiden lahopuiden säilyttäminen. Ohjeissa neuvotaan myös, millaiset kohteet kannattaa jättää kokonaan käsittelyn ulkopuolelle.

Tutustu Tapion talousmetsien luonnonhoidon suosituksiin täällä

Metsätalous on heikentänyt ja hävittänyt kuukkeleiden ja liito-oravien elinympäristöjä. Luonnonsuojeluliitto on ollut mukana laatimassa METSO-ohjelman kautta julkaistua ohjeistusta kuukkelialueiden metsienkäsittelystä ja julkaissut oppaan liito-oravametsien käsittelyyn.

WWF:n teettämä selvitys Tutkimustietoon perustuvia suosituksia vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi on hyödyllistä luettavaa erityisesti taloumetsien luonnonshoidosta kiinnostuneille.