Vangitut virrat
Tasaisessa maassa vesivoima aiheuttaa laajaa vahinkoa. Vesivoimayhtiölle virtaava vesi tarkoittaa sähköä ja rahaa, virtavesien lajeille se on elintärkeä elinympäristö. Vesilaki antaa voimalalle vahvan aseman. Voiko sitä muuttaa?
Teksti Sampsa Oinaala, kuvitus Tuuli Pursiainen
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 4/2018
Kirjoitan tätä juttua Tuusniemellä, Juojärven rannalla. Pohjois-Savon maakuntajärvi tunnetaan puhtaasta vedestään ja muikustaan. Se voitaisiin tuntea myös esimerkiksi järvilohesta, mutta vaelluskalojen kulku järvelle on ollut mahdotonta vuodesta 1961.
Silloin valmistui Palokin voimalaitos, joka patosi Suomen 20:nneksi suurimman järven ja tuhosi kuuluisat kosket. Nykyään ne voisivat muodostaa huikean matkailukohteen aivan Lintulan luostarin vieressä.
Suomen jokireiteistä 90 prosenttia on ihmisen muuttamia, ja meillä on 310 säännösteltyä järveä.
Juojärven ja siihen virtaavien jokien tarina on tyypillinen. Suomen jokireiteistä 90 prosenttia on ihmisen muuttamia, ja meillä on 310 säännösteltyä järveä. Suurista järvistä ainoastaan Kuusamossa sijaitseva Kitka on patoamaton ja säännöstelemätön.
Suurista joista luonnontilassa ovat ainoastaan rajajoet Tornio-Muonio ja Teno sekä Simojoki Pohjois-Pohjanmaalla.
Suomi teollistui vesisähköllä
Vesivoimarakentamisen historia juontaa teollistumisen aikakaudelle. Ensimmäinen sähköä tuottava vesivoimala valmistui Helsingin Vanhankaupunginlahdelle vuonna 1876. Aina 1960-luvulle asti vesivoimalla tuotettiin suurin osa Suomen sähköstä, enimmillään jopa 90 prosenttia.
Jo Ruotsin vallan aikana vesistörakentamista ryhdyttiin sääntelemään. Silloin lakiin kirjattiin, että virrasta sai esimerkiksi myllyjä varten padota vain kaksi kolmasosaa. Vapaaksi jäänyttä virtaa kutsuttiin ”kuninkaanväyläksi”. Sitten ilmapiiri alkoi muuttua.
”1920- ja 30-luvuilla virtavesien säilyttämistä vapaina pidettiin suorastaan hulluutena, sillä niistä sai edullista kotimaista sähköä vaikeassa kansantaloudellisessa tilanteessa.”
”1920- ja 30-luvuilla virtavesien säilyttämistä vapaina pidettiin suorastaan hulluutena, sillä niistä sai edullista kotimaista sähköä vaikeassa kansantaloudellisessa tilanteessa”, Helsingin yliopiston kestävän sääntelyn apulaisprofessori Niko Soininen taustoittaa.
Kun Saimaan vedet padonnut Imatran voimalaitos – joka on edelleen Suomen suurin vesivoimala – valmistui vuonna 1928, sen kuviteltiin riittävän koko Suomen sähköntarpeeseen. Toisin kuitenkin kävi.
Nykyään kotimaisen vesivoiman osuus Suomessa kulutetusta sähköstä vaihtelee 10–20 prosentin välillä vuosittaisesta vesitilanteesta riippuen.
Valta vedestä
Vettä ei Suomessa voi omistaa kukaan. Sen sijaan kaikki vesialueet omistaa joku. Yleensä vesialueet ovat yhteisessä yksityisomistuksessa, eli ne omistaa osakaskunta, johon kuuluvat rantojen ja lähialueen maanomistajat.
Yleensä voimalan rakentaminen on lähtenyt liikkeelle siitä, että voimayhtiö on hankkinut omistuksen koskeen tai vesialueeseen, johon voimalaa suunnitellaan.
Kun Kemijokea padottiin, yhtiön miehet kulkivat talosta taloon ostamassa koskiosuuksia. Kuusamossa keskenään kilpailevat voimalarakentajat saapuivat jopa helikoptereilla rahasalkkujen kanssa korpikyliin kauppoja hieromaan.
Kun voimala on kerran vesistöön rakennettu, sen asema on vahva.
Kun voimala on kerran vesistöön rakennettu, sen asema on vahva.
”Vesilaki lähtee siitä, että voimalat ja luvat ovat lähtökohtaisesti pysyviä. Lupia ei voi peruuttaa ilman voimayhtiön tahtoa. Myös lupamääräysten pysyvyyssuoja on verraten vahva, vaikka sitä onkin vuosien saatossa heikennetty”, Soininen selittää.
Erikoinen piirre on, että voimalaa koskee lähtökohtaisesti sen rakentamisen aikainen lainsäädäntö. Yleensä voimalalla on kalatalouteen kuten kalateihin tai kalojen istutuksiin liittyviä velvoitteita. Muutamalta kymmeneltä vanhalta voimalalta ne puuttuvat vielä kokonaan.
”Vesilaki ei mahdollista täysin uusien kalatalousmää-räysten lisäämistä vanhoihin lupiin.”
Vesitalouslupa tuo voimayhtiölle omistusoikeuden kaltaisen oikeuden virtaamaan, vaikkei se itse vettä omistakaan, Soininen selvittää. Siksi yhtiö voi nykyisin jopa vaatia korvausta vedestä, joka juoksutetaan esimerkiksi kalatietä myöten voimalan ohi. Tämä suosii luonnonmukaisten kalateiden sijaan teknisiä kalateitä, joissa vettä virtaa vain ajoittain. Vesi on rahaa.
Kalateistä istutuksiin
Suurin vesivoimabuumi tapahtui aikanaan poik-keuslakien turvin. 1930- ja 40-luvulla säädettiin neljä poikkeuslakia helpottamaan voimaloiden rakentamista.
Vesistöjen säännöstely sallittiin vuonna 1934, ja vuonna 1939 tuli mahdolliseksi rakentaa kiinteä pato koko suuren vaelluskalajoen poikki.
Sotavuosista 1960-luvulle asti jatkuneella poikkeuslakien kaudella rakennettiin esimerkiksi Kemijoen alajuoksun jättivoimalat. Tuolloinkin lupaehdoissa oli kalatalousvelvoitteita, kuten kalateiden rakentamista. Osa kalateistä kuitenkin jätettiin lupaehtojen vastaisesti rakentamatta ja osa oli jo alunperin toimimattomia.
Kalatiet saivat tästä huonon maineen, ja viimeistään 1980-luvulle tultaessa kalatalousvelvoitteet painottuivat luontaisten vaelluskalakantojen hoidon sijaan kalatalousmaksuihin ja kalaston istutuksiin, jotka olivat usein myös voimayhtiöille edullisempia.
Lapin Ely-keskus on tutkinut aikoinaan tehtyjä Kemijoen ja Iijoen kalatalousvelvoitteita ja hakenut kaikkia tarkistettavaksi, sillä se pitää niitä alimitoitettuina.
Tasankomaan vesivoimaa
Voimalapadon muodostama este kaloille ei ole ainoa vesivoiman haitta. Suomi on alava maa, jossa vesistöjen pieniä pudotuskorkeuksia kompensoidaan vesistöjen säännöstelyllä virtausvoiman luomiseksi. Se vaikuttaa koko vesistöön.
Suomea onkin sanottu tasankovesivoimaloiden maaksi.
Suomi on alava maa, jossa vesistöjen pieniä pudotuskorkeuksia kompensoidaan vesistöjen säännöstelyllä virtausvoiman luomiseksi. Se vaikuttaa koko vesistöön.
Juojärvessä säännöstelyväli on maltilliset 65 senttiä, Kemijärvessä huimat seitsemän metriä. Biologisesti arvokas rantavyöhyke kärsii vedenpinnan vaihtelusta, ja esimerkiksi lintujen pesät voivat jäädä säännöstellyn veden alle.
30 tekojärvestä tunnetuimmat ja suurimmat ovat 1960- ja 70-luvuilla Kemijoen vesistöalueelle Luiron ja Kitisen latvoille Lappiin valmistuneet Lokka ja Porttipahta.
Vuositasolla tapahtuvan pitkäaikaisen säännöstelyn ohella on lyhytaikaista säätelyä, joka on myös haitallista.
”Esimerkiksi Kokemäenjoessa virtaama voi vuorokauden sisällä vaihdella täydestä juoksutuksesta lähes nollaan. Välillä koski on täynnä vettä ja välillä pelkkä liru. Kalatiekään ei auta, jos ei ole virtausta”, kalastusbiologi Mikko Koivurinta Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta selvittää.
Kymmenien miljoonien avuntarve
1980-luvulla ilmapiiri alkoi muuttua vesivoimarakentamisesta vapaiden vesien suojeluun. Vuosina 1980–1987 voimaan tulleet koskiensuojelulait estävät rakentamisen useilla kymmenillä voimaloilta säästyneillä jokiosuuksilla. Lakikokonaisuutta pidetään Luonnonsuojeluliitossa yhä yhtenä suurimmista suojeluvoitoista.
Viime aikoina suunta on muuttunut myös rakennettujen vesistöjen osalta.
”Tällä vuosikymmenellä painopistettä siirretään luontaisten vaelluskalakantojen pelastamiseen, vaikka kalaston istutuksiakin tarvitaan edelleen”, Koivurinta kertoo.
Nykyhallitus on myöntänyt kansallisen kalatie-strategian puitteissa seitsemän miljoonan euron määrärahan kalojen vaellusreittien kunnostamisiin.
”Hyvä näin, mutta todellinen tarve olisi kymmeniä miljoonia”, Koivurinta muistuttaa.
Valtio on osallistunut yhden pienen voimalaitoksen ostamiseen voimayhtiöiltä pois energiantuotannosta. Käynnissä on useita kalan kulkua helpottavia hankkeita eri puolilla maata.
Ratkaisuja tarvitaan
Miten virtavedet, kalakannat ja vesivoima sitten voitaisiin sovittaa yhteen? Esimerkiksi Kemijoen alajuoksun voimaloihin tarvittaisiin toimivat kalatiet, jotta kala pääsisi nousemaan Rovaniemen kohdalta haarautuvaan rakentamattomaan Ounasjokeen ja Sierilään.
Luonnon kannalta parhaita ovat luonnonmukaiset kalatiet, joiden luomisessa voi hyödyntää voimalan viereen usein kuivilleen jääneitä alkuperäisiä jokiuomia. Niissä vesi virtaa ympäri vuoden, joten se tarjoaa myös elinympäristön virtavesien lajeille.
Luonnon kannalta parhaita ovat luonnonmukaiset kalatiet, joiden luomisessa voi hyödyntää voimalan viereen usein kuivilleen jääneitä alkuperäisiä jokiuomia. Niissä vesi virtaa ympäri vuoden, joten se tarjoaa myös elinympäristön virtavesien lajeille.
Suomen 221 vesivoimalasta 57 on isoja, yli kymmenen megawatin laitoksia. Nämä voimalat tuottavat yli 90 prosenttia Suomen vesisähköstä. Keskikastiin eli 1–10 megawatin laitoksiin kuuluu 83 voimalaa, kuten Juojärven kahlitseva 6,4 megawatin Palokki. Loput ovat alle yhden megawatin ”tippavoimaloita”, joilla ei ole juurikaan energiataloudellista merkitystä.
”Tällaisen voimalan pyörittäminen on harrastustoimintaa”, Koivurinta sivaltaa.
Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii, että uusia voimalaitospatoja ei enää rakenneta. Vanhoissakin voimalaitoksissa tulisi varmistaa vaelluskalojen kulku ylä- ja alavirtaan. Lisäksi Luonnonsuojeluliitto ja sen piirit suunnittelevat voimalakohtaisen kokonaistarkastelun tekoa, jonka pohjalta voidaan tehdä esitys haitallisimpien patojen purkamisesta.
Monilla pienillä voimalaitoksilla on rakennushistoriallisia arvoja, joita Museovirasto vaalii. Luonnonsuojeluliitto on esittänyt kulttuurihistoriallisia arvoja sisältävien voimalaitosten kartoitusta, jotta niille voidaan suunnitella sopivia virtavesien ennallistustoimia.
Lakiin tarvitaan muutoksia
Monet ristiriidat lähtevät lainsäädännöstä, joten muutosta ei tapahdu, jos siihen ei kosketa.
”Muiden kuin säännöstelylupien osalta muutosprosessi on koettu raskaaksi. Se vaatisi vesilain muuttamista”, Niko Soininen toteaa.
Luonnonsuojeluliitto, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ja WWF esittävät vesilakiin muutosta, jolla voitaisiin vauhdittaa kalateiden rakentamista. Vesilain muutos mahdollistaisi kalatalousvelvoitteen lisäämisen niihin vesilupiin, joista se tällä hetkellä puuttuu.
Lakimuutos velvoittaisi luvan haltijan myös maksamaan sille määrätyn kalatien, jos vesistön patoamisesta ja säännöstelystä aiheutuu vahinkoa uhanalaisille kalakannoille. Aloite on nyt edennyt valtioneuvoston selvityshankkeeksi.
Lakimuutos velvoittaisi luvan haltijan myös maksamaan sille määrätyn kalatien, jos vesistön patoamisesta ja säännöstelystä aiheutuu vahinkoa uhanalaisille kalakannoille. Aloite on nyt edennyt valtioneuvoston selvityshankkeeksi.
Painetta virtavesien kunnostamiseen ja lakimuutoksiin tulee myös Suomen rajojen ulkopuolelta. EU:n vesipuitedirektiivi vuodelta 2000 ja sen tulkintaa täsmentävä EU-tuomioistuimen Weser-ratkaisu vuodelta 2015 velvoittavat kaikkia jäsenmaita pyrkimään vesistöjen hyvään ekologiseen tilaan.
”EU-lainsäädäntö luo paineita tehdä muutoksia vesilakiin. Erityisesti täysin kalatalousvelvoitteita vailla olevat vanhat voimalaitosluvat ovat EU-oikeuden kannalta ongelmallisia. Vihdoinkin on tapahtumassa jotakin”, Niko Soininen iloitsee.
Toisaalta vuosikymmeniä vatvottu Sierilän voimalaitos Kemijoella sai viime vuonna luvan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Sierilästä tulisi toteutuessaan ensimmäinen iso vesivoimalahanke sitten vuonna 2001 Kitiseen valmistuneen Kelukosken voimalan.
Vesistörakentamisesta lienee siis odotettavissa lähiaikoina vilkasta keskustelua.
Juttua varten on haastateltu myös EKOenergian ympäristöpäällikkö Virpi Sahia.
Vapaan Kemijoen puolesta
Kemijoki on Suomen suurin joki – entinen mahtava lohijoki. Sierilän vesivoimalaitos tuhoaisi joen viimeisen vapaana virtaavan osuuden. Luonnonsuojeluliiton näkökulmasta Sierilän voimalaitoksen rakentaminen on kaikkea muuta kuin selvä asia.
- Luonnonsuojeluliiton kartoituksissa voimalaitoksen vaikutusalueelta on löydetty useita uhanalaisia ja EU:n direktiivein suojeltujen lajien esiintymiä. Lajistoon kuuluu mm. jokihelmisimpukka, kellosukassara, korpihohtosammal, hoikkamyyriäinen, laaksoarho, lapinleinikki, törmäpääsky, saukko ja kirjojokikorento. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös vesitalousluvasta perustui puutteellisiin luontotietoihin. Päätöksen pohjana oli Kemijoki Oy:n vanhentunut ympäristövaikutusten arviointi.
- Lapin Ely-keskus teki vuonna 2017 aloitteen Kemijoen voimaloiden kalatalousvelvoitteiden päivittämiseksi, jotta lohi ja meritaimen saataisiin jälleen lisääntymään Ounasjokeen ja Ylä-Kemijokeen. Isohaaran kalateiden laskureille on tänä vuonna noussut yli 7000 lohta ja taimenta.
- Luonnonsuojeluliiton tietojen mukaan Kemijoki Oy:llä on Sierilän voimalaitoksen rakentamispäätös tekemättä ja hankkeen rahoitus saamatta.
- Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ja Rovaniemen yhdistys sekä kaksi yksityishenkilöä valittivat Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen rakennuslupapäätöksestä. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus keskeytti kone- ja luukkuaseman rakennustyöt. Asia on edelleen hallinto-oikeuden käsittelyssä. Prosessin aikana on todettu, että kaavamerkinnöissä ja lupaehtojen täyttämisissä on puutteita.
- Valtiolla on Sierilässä kaksoisrooli lakien säätäjänä ja omistajana. Valtio on Kemijoki Oy:n suurin osakkeenomistaja, joten se voisi päättää, että vesivoimalaa ei rakenneta.
Ensi kesänä 2019 soudetaan taas vapaan Kemijoen puolesta! Lue lisää: sll.fi/vapaa-kemijoki
Liisa Hulkko
Mitä on EKOenergia-merkitty vesivoima?
Sähkön tuotanto vesivoimalla perustuu uusiutuvaan energianlähteeseen, veden potentiaalienergiaan. Vesisähkön tuotanto ei kuitenkaan ole luonnon kannalta haitatonta, vaan usein siitä kärsivät vaelluskalat ja koko virtavesiluonto. Vaikutukset voivat ulottua latvavesiltä alajuoksulle ja jokisuistoon asti.
Töpselistä tuleva sähkö, elektronien virta, on samanlaista riippumatta siitä, onko se tuotettu ydinvoimalla tai uusiutuvilla kuten tuulella tai vesivoimalla. Ei kuitenkaan ole sama, mistä voimalasta sähkö on peräisin. Sähkön ohessa myydään alkuperätakuita. Ne kertovat sähkön tuotantomuodon ja -paikan. Luonnonystävälle ne ovat välttämätön, mutta eivät vielä kattava tae mahdollisimman haitattomasta tuotannosta. Alkuperätakuut esimerkiksi tunnistavat vesivoiman, mutta eivät sitä, onko voimalassa kalatie tai turvaako voimalan käyttö jatkuvan virtaaman joessa.
Kuluttajana voit vaikuttaa. Valitse kotiisi uusiutuva sähkö, joka huo-mioi ilmaston lisäksi myös luonnon. Kun teet uuden sähkösopimuksen, kysy myyjältä EKOenergia-merkittyä sähköä. Se on tuotettu uusiutuvilla kuten aurinko-, tuuli-, vesi- tai biovoimalla noudattaen ympäristömerkin vaatimuksia, ja sen hinnasta kerätään varoja uusiutuvan energian edistämiseen kehittyvissä maissa. Vesivoimasähköstä kerätään lisäksi varoja virtavesien hyväksi.
Vaihda EKOenergiaan: ekoenergy.org/vaihda-ekoenergiaan
EKOenergian vesivoimakriteerit uudistuvat
Juuri nyt EKOenergian vesivoimalle asettamia kriteerejä päivitetään. Onko mielestäsi tarpeellista pitää huolta siitä, että joki ei koskaan kuivu tai että voimalalla on kalatie?
Kriteerien päivitykseen voi vaikuttaa jokainen asiasta kiinnostunut. Parhaillaan on nähtävänä kriteerien toinen luonnos, jossa vaatimuksia asetetaan virtaamalle, kalankululle ja jokien elinympäristöille. Palautetta voi antaa 17.12.2018 asti.
Osallistu: ekoenergy.org/vesivoimakriteerit
Virtavesirahasto etsii rahoitettavia hankkeita
EKOenergia-merkityn vesisähkön myynnistä tuloutetaan 0,10 euroa megawattitunnilta EKOenergian Virtavesirahastoon. Se tunnettiin aiemmin nimellä Ympäristörahasto.
Rahaston varat käytetään virtavesihankkeisiin, jotka vähentävät, korjaavat tai kompensoivat vesivoiman ympäristöhaittoja. Hankkeet valitsee asiantuntijaraati, jossa on edustettuna laaja virtavesien tuntemus.
Rahaston varoin esimerkiksi Virtavesien hoitoyhdistys entisöi Vihtijokea lohikaloille sopivaksi. Yhdistys kunnosti kutualueita ja rakensi Olkkalankoskelle luonnonmukaisen ohitusuoman. Jyväskylän yliopisto kuntoutti häviämisuhan alaisia Mustionjoen raakkuja laitoksessa palauttaen niiden lisääntymiskyvyn. Valonia poistaa taimenen vaellusesteitä Varsinais-Suomessa ja Rovaniemen luonto toteutti Sieriläsoudun Kemijoella.
Virtavesirahaston haku on jälleen auki. Vuonna 2019 jaettavana on 60 000 euroa. Tutustu ohjeisiin ja valintakriteereihin ja lähetä hakemuksesi 15.1.2019 mennessä.
Hae rahoitusta ja lue lisää: ekoenergy.org/virtavesi
Virpi Sahi
Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue lehteä verkossa: sll.fi/luonnonsuojelija
”Lempilehteni, joka pitää airot meressä, jalat polulla ja sydämen taivaalla!”
Jaa sosiaalisessa mediassa
Sinua saattaisi kiinnostaa
EU lähetti Suomelle varoituksen – vesien tilaa on parannettava lupia päivittämällä
Euroopan komissio lähetti hallitukselle varoituksen Suomen vesien hyvään tilaan pääsemisen kiirehtimiseksi. Luonnonsuojeluliitto vaatii,…
Lue lisää”Aika korjata vesivoiman haitat” – Luonnonsuojeluliitto valitti Iijoen ja Kemijoen kalatalousvelvoitteita koskevista päätöksistä
Päätökset olivat pitkään odotettu alkusysäys jokien vaelluskalakantojen vahvistamiseksi, mutta ne sisälsivät merkittäviä puutteita,…
Lue lisää