Kivihiili kielletään, mutta Kimmo Tiilikainen uskoo, että turpeen poltto energiaksi loppuu ilman kieltoa 2030-luvulla

Ympäristöministeriön ikkunalaudalla nököttää tuttu laatikko: pala Kaitasuota, jonka Luonnonsuojeluliitto toi ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle edellisellä käynnillään joulukuussa 2017. Kaitasuo jäi ilman lain suojaa, kun soidensuojelun täydennysohjelman valmistelu pantiin jäihin vuonna 2014.

Tiilikaiselle lahjoitettu kaistale suota kuitenkin voi ja elää hyvin, joskin viime kesänä kalalokki yritti tehdä siihen pesän.

“En tiedä katsoiko se, että on vähän liian vilkkaasti liikennöity paikka”, Tiilikainen sanoo nauraen.

Kaitasuon palan hyvästä voinnista huolimatta Suomen soiden tilanne on huolestuttava. Joulukuussa 2018 julkaistun luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaan suoluontotyyppien tilanne on edelleen erittäin huono. Yli puolet suoluontotyypeistä on koko maan mittakaavassa uhanalaisia, ja soiden lajeilta linnuista ja perhosista sammaliin on tuhoutunut paljon elinympäristöjä. Suot ovat myös tärkeä osa ilmastonmuutoksen vastaisia toimia, sillä suot sitovat hiiltä moninkertaisesti metsiin verrattuna.

Tämän takia Luonnonsuojeluliitto avasi suovetoomuksen joulukuussa 2017. Vetoomuksessa vaadittiin soidensuojelun lisäämistä, turpeennoston lopettamista ja metsätalouden suo-ojitusten tukien lakkauttamista. Metsätalouden ojitukset, turpeen kaivaminen turvetuotantoon ja aiemmin pellonraivaus ovat aiheuttaneet suurimmat muutokset suoluontoon.

Mitä soiden puolesta on tehty?

Kimmo Tiilikainen kiitti vetoomuksesta Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtajaa Harri Hölttää ja suojeluasiantuntija Paloma Hannosta. Tiilikaisen mukaan suoluonto on iso osa suomalaista alkuperäisluontoa. Vaikka suoluonnolla hänen mielestään menee kohtuullisen hyvin, Suomessa on suoluontotyyppejä, jotka tarvitsevat lisää suojelua.

Vaalikausi on lopuillaan, mutta soidensuojelun täydennysohjelma on edelleen kesken. Tiilikainen perustelee tätä rahan puutteella, minkä takia suojelussa lähdettiin liikkeelle hänen mukaansa käytännönläheisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että Metso-ohjelmaa on sovellettu viime vuosina myös metsäisille suokohteille. Valmistelu Metson ulottamisesta metsien lisäksi muidenkin luontotyyppien suojeluun on aloitettu ympäristöministeriössä.

“Metsäiset suokohteet ovat uhatumpia kuin avosuot, koska siellä on saatettu tehdä metsätaloustoimia tai hakkuita. Olemme ottaneet valtion maita suojeluun ja Metson kautta lähdimme viemään eteenpäin yksityisten maiden suojelua”, Tiilikainen kertoo.

Seuraavalla vaalikaudella täydennysohjelma pitäisi saada loppuun, Tiilikainen arvioi. Hän kuitenkin lähtisi suojelemaan riskiperusteisesti niitä soita, joita uhkaa jokin. Tämä voisi tapahtua Metson tai erillisrahoituksen kautta.

Turpeen poltto loppuu 2030-luvulla

Kivihiilen käyttö energiantuotannossa loppuu vuonna 2029. Tiilikaisen mielestä turve ei vaadi vastaavaa kieltoa.

Ministerin logiikka kulkee näin: ilmastopolitiikan takia päästökauppaa on joka tapauksessa tiukennettava siten, että hiilidioksidipäästöjen hinta nousee nykyistä korkeammalle. Jos tässä onnistutaan, Tiilikainen olettaa, että turpeenpoltto käy viimeistään 2030-luvulla kannattamattomaksi.

“Turve häviää liukuvasti ja korvautuu uusiutuvalla puulla.”

Kivihiili sen sijaan täytyi kieltää kokonaan, koska sen korvaaminen vaatii investointeja ja uusien laitosten rakentamista.

Turpeen polton loppuminen olisi yksi tärkeä keino ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.  Suot voivat toimia merkittävinä hiilinieluina ja -varastoina.

“Täsmätoimi päästöjen vähentämiseksi ja hiilinielujen vahvistamiseksi on heikkotuottoisten turvepeltojen metsitys. Toinen keino on soiden ennallistaminen, mikä tuo joissain kohteissa ilmastohyötyjä. On kuitenkin valittava tarkkaan sellaiset kohteet, joissa ilmastohyötyjä saavutetaan ennallistamalla.”