Ilmastovaalit olivat demokratian voitto

Toissapäiväiset eduskuntavaalit olivat ilmastovaalit. Vaalien alla tehdyn Taloustutkimuksen kyselyn mukaan ilmasto oli äänestäjille tärkein vaaliteema.

Ilmastovaalin tekivät tuhannet koululakkoilijat, ilmastokampanjoiden vapaaehtoiset, ilmastomarssien osallistujat ja aktiiviset kansalaiset kautta maan. Suomalaisten ennennäkemätön aktiivisuus on suuri syy olla iloinen.

Näiden ihmisten ansiosta puolueet ja tiedotusvälineet ottivat ilmastokysymyksen ensimmäistä kertaa asialistalleen. Syksyn ilmastomarssin jälkeen kahdeksan puoluetta sitoutui 1,5 asteen mukaiseen ilmastopolitiikkaan. Monissa puolueissa hienoihin vaalituloksiin yltäneet, etenkin nuoret ehdokkaat tekivät kampanjaansa ilmasto edellä.

Kansalaiset määrittelivät vaalikevään yhteiskunnallisen puheenaiheen, kuten demokratiaan kuuluu.

Ilmastovaalit näkyivät myös vaalituloksessa

Vahvimpiin ilmastotoimiin sitoutuneet puolueet saivat vaaleissa suurimman vaalivoiton. Puolueiden sisällä ilmastoehdokkaat etenivät. Esimerkiksi Sdp:n varapuheenjohtaja Sanna Marin oli puolueensa ääniharava, ja hänen ilmastopainotuksensa oli selkeä.

Eduskunnassa on nyt historiallisen monta ehdokasta, joiden vaalikampanjaa hallitsi ilmasto. Ilmastonmuutoksen torjumisella on eduskunnassa nyt vahva mandaatti, ja 1,5 asteen tavoitteen mukaista ilmastopolitiikkaa tavoittelevat puolueet saivat reilusti yli 80 prosenttia äänistä.

Turpeenpolton, fossiilitukien ja soiden ojittamisen lähtölaskenta on hallitusneuvottelujen myötä alkamassa. Luonnon hiilivarastojen ja -nielujen suojelu ja vahvistaminen on erottamaton osa 2010-luvun ilmastopolitiikkaa, eikä luonnon ilmastoratkaisuja voi enää kukaan ohittaa. Perinteisillä puolueilla ei ole varaa jarrutella ilmastotoimia, jos ne haluavat houkutella nuoria lupauksia riveihinsä.

Ilmastokysymys on tullut jäädäkseen suomalaisen politiikan ytimeen. Samalla on tunnustettu laajasti, että soiden- ja metsien suojelu on tärkeää myös ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Fossiilisten polttoaineiden hautajaisten ohella luonnon ilmastoratkaisut ovat nyt osa ilmastokeskustelua.

Miten ajatella ilmastotekojen haastajista?

Vaalien alla moni pelästyi, kun perussuomalaiset asemoivat itsensä ilmastopolitiikan vastavoimaksi ja löysivät sillä kaikupohjaa. Muutamat politiikkaa kommentoivat, pääosin keski-ikäiset miestoimittajat väittivät jopa, että ilmastokampanjointi ampui itseään jalkaan. Tämä tulkinta on myös toimittajien tuottama.

Juontaessani ilmastovaalipaneeleja ympäri Suomea näin, miten perussuomalaiset ehdokkaat kantoivat Talouselämän toimittajan Matti Virtasen Ilmastopaniikki-kirjaa mukanaan kuin Raamattua. Äänestäjiä peloteltiin bensa-autojen hakemisella pihasta tai makkaran loppumisella. Näistä kokemuksista ympäristöliike ja toimittajat voivat myös oppia: politiikan hidastajat kääntävät helposti katseen identiteettiin ja elämäntapakysymyksiin, jollei katsetta pidetä päättäväisesti suurissa poliittisissa ratkaisuissa. Sellaisissa, jotka syyllistävät vaikka saastuttavia yrityksiä.

Kun uusi aihe nousee nopeasti poliittiselle agendalle ja Suomen ilmastopolitiikkaa käännetään, on selvää, että vastareaktioita tulee. Niiden syntyminen on odotettua eikä se sinänsä ole syy perääntyä: ainahan joku haluaa turvata vanhoja rakenteita. Perääntyminen tarkoittaisi etenkin nuorten pettämistä. Se vahingoittaisi koko Suomea, kun Suomelle soviteltu rooli globaalina ilmastokirittäjänä jäisi vastustuksen jalkoihin.

Kärjistyvä ilmastokriisi lisää epävarmuutta. Äärioikeistolaiset puolueet lietsovat toiminnallaan kokemusta epävarmuudesta, koska ne voivat hyödyntää tätä kokemusta poliittisesti. Kärjistyvä ilmastokriisi on lupaus pysyvästä epävarmuuden kasvusta – ja siten myös kyynisesti ajateltuna nousevasta perussuomalaisten kannatuksesta.

Tämän kyynisen haasteen edessä ei ole syytä pelästyä tai perääntyä. On selvää, että yhteiskunnan rakennemuutos huolestuttaa monia, ja aivan oikeutetusti. Juuri siksi oikeudenmukaisuuden ja reiluuden on oltava ilmastokriisin ja ympäristökriisin torjumisen lähtökohta.

Politiikan on seuraavan neljän vuoden aikana osoitettava, että Suomen ilmastojohtajuus vaikuttaa maailmanlaajuisesti. Sen on osoitettava, että ilmastokriisin torjuminen kotimaassa tuottaa parempaa hyvinvointia ja uskoa tulevaisuuteen. Politiikan on osoitettava, että hyvinvointi kaikille ilman kenenkään ylikulutusta on demokraattisesti toteutettavissa.

Ilmastoteot voivat olla oikeudenmukaisia ja vahvistaa demokratiaa

Ilmastovaalien jälkeen politiikan tekojen pitää olla sekä rohkeita että oikeudenmukaisia. Valittujen keinojen on osoitettava, että päästöjen ohella torjutaan eriarvoisuutta. Kutsuisimmeko tätä vaikka fossiilivapaaksi hyvinvointivaltioksi?

Suomen laajat hyvinvointipalvelut syntyivät keinoilla, jotka ovat tuttuja viimeisen vuoden ilmastoliikkeestä – vaatimalla, lakkoilemalla, marssimalla ja valinnoilla vaalikopeissa kautta maan. Kun koulutusta tai terveyspalveluita moitittiin kalliiksi, vaatijat eivät perääntyneet vastareaktioista ja syytöksistä huolimatta.

Tässä ajassa ilmastonmuutokseen vastaaminen on demokratian ydintä, mutta ilmastokriisin torjuminen on lisäksi keskeistä myös demokratian tulevaisuuden kannalta. Sunnuntain vaaleissa oli suurin äänestysprosentti sitten vuoden 1991. Se kertoo siitä, että ilmastoteema innosti kansalaisia osallistumaan. Nuorisobarometrin mukaan nuorten kiinnostus poliittiseen vaikuttamiseen onkin kääntynyt kasvuun vuosikausien johdonmukaisen laskusuunnan jälkeen.

Me teimme ilmastovaalit, ja se oli demokratian voitto.

Eduskunta on ympäristöratkaisujen näkökulmasta myönteisempi kuin vähintään 15 vuoteen, ja ilmastokriisin ratkaisijoita löytyy paljon aiempaa enemmän. Nyt on aika luoda painetta ja kiritystä päättäjille. Jo seuraavan hallituksen ohjelmassa on täytettävä lupaus fossiilivapaasta hyvinvointivaltiosta ja 1,5 asteen ilmastopolitiikasta, ja lupaus pitää täyttää konkreettisin ja oikeudenmukaisin keinoin.

Kasvavalle ilmastoliikkeelle ilmastovaalit ovat silti vasta ensiaskel. Ruotsalainen Greta Thunberg lupasi ensin koululakkoilla Ruotsissa syyskuussa 2018 käytyihin parlamenttivaaleihin asti. Kuten saatatte tietää, seitsemää kuukautta myöhemmin Thunberg jatkaa koululakkooaan perjantaisin. Gretan ja ilmastovaalien viitoittamalla tiellä meillä on tulevaisuus voitettavana.

Otto Bruun

Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija