Museovirasto: Soilla on rikas kult­tuu­ri­pe­rin­tö

Millaista kulttuuriperintöä soilta ja kosteikoilta löytyy?

Suot ja kosteikot ovat monipuolisia ympäristöjä, mutta ne ovat myös uhanalaisia. Niitä uhkaavat mm. turpeenotto, ojitukset, soiden hakkuut ja ruoppaukset. Tärkeiden luontoarvojen sekä virkistys-, retkeily- ja elämysarvojen ohella kosteikoista löytyy myös monipuolista kulttuuriperintöä.

Soiden ja kosteikkojen hapettomat kerrostumat tarjoavat ainutlaatuiset säilymisolot orgaanisille arkeologisille aineistoille, joiden tutkimus lisää merkittävästi tietoamme muinaisista väestöistä, heidän kulttuuristaan, elinkeinoistaan ja ympäristöoloistaan. Suomen pohjoinen sijainti, geologinen luonne, soiden suuri pinta-ala sekä esihistoriallisten väestöjen harjoittamat asutus- ja elinkeinomuodot viittaavat poikkeuksellisen suureen, mutta edelleen pitkälti hyödyntämättömään tutkimukselliseen potentiaaliin.

Esihistoriallisen perinnön lisäksi soilla ja niityillä on runsaasti myöhempään ihmistoimintaan ja elinkeinojen harjoittamiseen kuten asutukseen, eränkäyntiin (metsästys, kalastus, linnustus ja keräily), tervanpolttoon, suomalmin keräämiseen ja niittytalouteen liittyvää perintöä. Osaan lähteistä liittyy historiallista perimätietoa ja niiden tutkimuksella on vahvasti kansatieteellinen luonne.

Soihin liittyy myös nykyaikaan asti jatkuneita aineettoman kulttuuriperinnön arvoja kuten marjastusta, metsästystä sekä retkeilyä ja virkistystä. Soilla on maisema-arvoja ja mahdollisuus kestävään matkailuun. Ne ovat virkistyksen, kokemusten, elämysten ja tutkimuksen ympäristöjä sekä suomalaisten sielunmaisema.

Kosteikkojen kulttuuriperintöä ei yleensä havaitse ja löydä pintaa tarkastelemalla, vaan kohteet piilottelevat turve-, lieju- tai tulvasedimenttien syvyyksissä. Suurin osa arkeologisista kohteista on tullut esiin sattumalta ojitusten ja järvenkuivatusten yhteydessä. Kosteikoista on löytynyt jopa kivikautisia esineitä tuhansien vuosien takaa: veneitä, ruuhia, suksia ja pienesineitä. Kosteikot kätkevät kivikautisia asuinpaikkoja ja kiinteitä rakenteita, kuten pyyntilaitteita. Myös matalista rantavesistä on saatu lukuisia havaintoja kalastusrakenteista ja pohjaliejuihin hautautuneista esineistä.

Miten soiden ja kosteikkojen kulttuuriperintöä tutkitaan?

Suomessa kosteikkoarkeologinen tutkimus on ollut vähäistä. Kohteita on tutkittu kaivauksin mm. Riihimäen Silmäkenevan ja Humppilan Järvensuon esihistoriallisilla asuinpaikoilla sekä Yli-Iin Purkajasuon ja Haapajärven Lamminojan kivikautisilla kalastuspaikoilla. Virolahden Uistesuolla on tutkittu keskiaikaan periytyvän Suuren rantatien suosiltaa, Keuruun Suolahden Suojoella keskiaikaisten ommeltujen veneiden löytöpaikkaa sekä Isokyrön Leväluhdassa rautakautista kalmistoa. Viime vuosien tutkimuskohteita ovat olleet Humppilansuo ja Tohmajärven Vatalan alueen suolammet. Myös menetelmiä kehitetään kosteikkojen tutkimiseksi sekä niiden arkeologisen potentiaalin arvioimiseksi ja kokonaiskuvan hahmottamiseksi.

Miten soiden ja kosteikkojen kulttuuriperintöä suojellaan?

Kosteikkojen kulttuuriperintöä uhkaavat alueiden käyttö esim. turpeenotto, ojitukset ja soiden hakkuut sekä ruoppaukset. Myös kosteikkojen kunnostaminen, kuten umpeenkasvun estäminen tai vaellusesteiden poistaminen, saattaa harkitsemattomasti tehtynä aiheuttaa pulmia. Näissä hankkeissa ei ole juurikaan arvioitu toimenpiteiden vaikutuksia kulttuuriperintöön. Myös valtakunnallisista ja alueellisista suo-ohjelmista ja -strategioista puuttuvat usein kulttuuriympäristön näkökulmat.

Kosteikkojen arkeologiset kohteet ovat usein muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Kohteita voidaan suojella myös kaavoituksen yhteydessä niiden kulttuurihistoriallisen merkittävyyden perusteella.

Suomi on mukana Ramsar-sopimuksessa (Vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskeva yleissopimus, SopS 3-4/1976) ja Suomella on siihen liittyvä kansallinen kosteikkotoimintaohjelma 2016-2020. Sopimus koskee muun muassa kosteikko- ja suoalueita. Ramsarin sopimuksessa mainitaan myös kosteikkojen kulttuurisen arvon tunnustaminen niiden ekologisten, taloudellisten, tieteellisten sekä virkistyksellisten arvojen ohella.

Tällä hetkellä Suomella on 49 Ramsar-aluetta. Ramsar-sopimuksen toimeenpanoa ja verkostoitumista tuetaan olemalla mukana Nordic Baltic Wetlands -verkostossa. Kulttuuriperinnön kannalta potentiaalisia ”hot spot”-alueita kartoitettiin Metsähallituksen selvityksessä ’The cultural heritage of Ramsar wetlands in Finland’. Museoviraston ohje ’Kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden hankkeissa’ kertoo myös soiden kulttuuriperinnöstä ja tutkimuksesta, tietovarannoista ja kohteiden huomioimisesta maankäytössä.

Soiden ja kosteikkojen kulttuuriperinnön tulevaisuus?

Soiden ja kosteikkojen arvot on nähty eri aikoina eri tavoin. Suomessa soiden turvetta on käytetty nykyaikana mm. energiantuotantoon. Soita on myös ojitettu metsätaloutta varten. Nyt tavoitteena on turpeen energiakäytön puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Turpeella on myös muita nykykäyttömuotoja kuten aktiivihiili, puutarha-ala, maanviljely ja kosmetiikka.

Museovirastossa uskotaan, että kokonaisvaltainen näkemys, joka kattaa kestävät nykykäyttömuodot sekä luonto-, maisema- ja kulttuuriarvot sekä aineettomat arvot, edistää parhaiten myös soiden kestävää käyttöä. Uutta luovaa olisi esimerkiksi biologien, arkeologien ja soiden kunnostajien ja nykykäyttäjien työskentely yhdessä kentällä.

Kosteikkojen suojelu edistää niiden käyttöä virkistyksen, kokemusten, elämysten ja tutkimuksen ympäristöinä. Suomi, yksi Euroopan soisimmista maista, voisi olla tässä edelläkävijänä myös kansainvälisesti.

Sallamaria Tikkanen ja Päivi Kankkunen
Museovirasto
Kulttuuriympäristöpalvelut

Lähteitä

Metsähallituksen selvitys ’The cultural heritage of Ramsar wetlands in Finland’

https://www.ramsar.org/sites/default/files/cultural_heritage_ramsar_finland.pdf

Museoviraston ohje ’Kulttuuriperinnön huomioiminen virtavesien, kosteikkojen ja ranta-alueiden hankkeissa’

https://www.museovirasto.fi/uploads/Kulttuuriymparisto/2019_MV_kalatalousohjeistus_A4_pieni_190705_160100.pdf

Satu Koiviston väitöskirja kosteikkojen arkeologisesta kulttuuriperinnöstä. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3613-8

Auta Suomi irti turpeesta!

Turve kuuluu suohon. Miksi siis kaivamme turvetta, tuhoamme suon ja poltamme turpeen kuumentaen ilmastoa? On aika päästää irti turpeesta – allekirjoita kansalaisaloite turpeen energiakäytön lopettamiseksi?

Siirry allekirjoittamaan