Kaisa Kosonen / Greenpeace: Lopeta jo se kaivelu!

Siis mitä? Nytkö vasta?

Kun Tanskan parlamentti viime viikolla päätti lopettaa uusien öljyn- ja kaasunporauslupien myöntämisen Pohjanmerellä ja asetti öljyteollisuudelle päättymispäivän (2050), oli vastaanotto ristiriitainen.

Yhtäältä päätöstä juhlittiin käänteentekevänä: ensimmäinen merkittävä öljyntuottajamaa, joka päättää, että tuotanto loppuu! Nyt olisi vain ajan kysymys, kun muissa maissa on päätettävä samoin.

Samaan aikaan ihmeteltiin, miksi vasta nyt? Onhan kyseessä ilmastojohtajana profiloitunut maa, jolla öljyntuotannon suunta on muutenkin ollut laskussa. Pitikö tämäkin vielä erikseen kampanjoida?

Kyllä piti. Vielä kaksi vuotta sitten Tanskan hallitus näki uudessa öljyssä ”suurta potentiaalia”. Pidettiin poliittisesti mahdottomalta myöntää ääneen, että öljy- ja kaasuteollisuuden on loputtava. Nyt, kun se on tehty, ihmetellään, mikä siinä oli niin vaikeaa. Ja eikö se olisi kannattanut tehdä jo ajat sitten?

Suomessa turveteollisuus mahtaili taannoin, että turve päihittää Pohjanmeren öljyn. Suot olivat Suomen aarre, joihin liittyi ”huima mahdollisuus”. Ala visioi, että turpeesta voitaisiin tehdä kaikki Suomen liikennepolttoaine.

Näin ei onneksi käynyt. Silti turve on kotimaisena polttoaineena pysynyt pitkään erityissuojeluksessa. Vaikka kivihiilen poltto on jo kielletty lailla, vuodesta 2029 lähtien, on ilmastopäästöiltään pahemman turpeen poltto saanut jatkua ilman päättymispäivämäärää.

Poliittisen ohjauksen puutteessa uusia turvesoita on avattu ja investointeja turveteollisuuteen tehty. Alalla työllistyvät ovat luottaneet siihen, että turpeen poltto jatkuu vielä pitkään.

On selvää, että turpeen poltto tulee loppumaan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin päästökaupan myötä, mutta silloin se ei tapahdu kestävimmät ratkaisut ja maaseudun elinkeinot edellä

Nyt ollaankin sitten siinä kaikkein hölmöimmässä tilanteessa, jossa kaikki jo tietävät, että turpeen polton on loputtava – ja että se loppuu – mutta silti siitä ei saisi tehdä poliittista päätöstä. Tämän seurauksena turpeesta luovutaan hallitsemattomasti, mikä ruokkii virheinvestointeja. Sitten ihmetellään, kuinka biomassaa rahdataan polttoon Suomen ulkopuolelta ja kuinka turvetuotantokapasiteettia on liikaa ja turvetuottajien rahat kiinni alueissa ja välineissä, joiden arvo laskee nopeasti.

Sen sijaan, että siirtymä irti turpeesta tehtäisiin hallitusti, polttoon perustuvat ratkaisut edellä ja korvaavia työpaikkoja ja elinkeinoja luoden, roikotetaan turvetuottajia löysässä hirressä ja vakuutetaan, että kieltoa ei tule, koska päästökauppa hoitaa. Kuka tästä hyötyy?

Irti turpeesta -kansalaisaloite esittää, että turpeesta luopuminen kestävästi, hallitusti ja ajoissa turvataan lailla. On selvää, että turpeen poltto tulee loppumaan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, päästökaupan myötä, mutta silloin se ei tapahdu kestävimmät ratkaisut ja maaseudun elinkeinot edellä. Ja se voi tapahtua tarpeettoman myöhään.

Lauantaina tulee kuluneeksi viisi vuotta Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittamisesta. Taas pohditaan, mikä meitä estää tekemästä rohkeampia ja nopeampia ilmastotoimia.

Pohjoismaihin, korkean elintason, osaamisen, teknologian ja vahvan hallinnon maina kohdistetaan erityisen suuria odotuksia siitä, että näytämme esimerkillämme, miten ilmastokestävästä hyvinvoinnista tehdään totta.

Suomen viralliset tavoitteet olla maailman ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointivaltio, ja hiilineutraali 2035 ovat herättänyt innostusta ja kiinnostusta maailmalla. Uskottavuus ropisee kuitenkin nopeasti, jos näyttää siltä, että meillä ei saada tehtyä edes sitä itsestäänselvintä päätöstä asettamalla turpeen poltolle päättymispäivä.

Vuosi 2021 tulee olemaan ilmaston supervuosi. Pidetään huoli, että vuoden päästä Iso-Britannian isännöimässä ilmastokokouksessa Suomella on esitellä uskottavat toimet siitä, miten fossiilivapaasta hyvinvoinnista tehdään totta – kestävästi ja reilusti.

Asetetaan vihdoin päättymispäivä sille meidän omalle ”Pohjanmeren öljyn” kaivelulle ja poltolle.

Allekirjoita lakialoite turpeen energiakäytön lopettamiseksi!

Kaisa Kosonen

Kirjoittaja on Greenpeacen Suomen ilmasto- ja energia-asiantuntija