Espoonjoen vesistöalueeseen kuuluva Glimsinjoki on yksi harvoista jäljellä olevista joista, joihin nousee geneettisesti alkuperäinen meritaimen. Se on pieni savimaiden joki, joka kiemurtelee keskellä ruuhka-Suomen Keski-Espoota. Luontotyyppi on äärimmäisen uhanalainen. Joki on erityinen myös siksi, että se virtaa monin paikoin metsän läpi eikä sitä ole padottu.
”Puustoisuus on osa ekosysteemiä. Kiteytetysti sanottuna joki metsineen on ekologinen käytävä. Joki yhdistää rantametsiä, ja metsä suojelee jokea valumilta sekä varjostaa. Puista satavat lehdet ovat jokieliöiden ravintoa”, Virpi Sahi tiivistää.
Kesällä puiden varjostus on tärkeää, koska vesi pysyy viileänä, mikä on monelle joen hapekkaaseen ja viileään virtaavaan veteen sopeutuneelle joen asukkaalle elinehto.
Uhkana ulkoiluväylä
”Glimsinjoen varteen oli suunnitteilla valtava ulkoiluväylä, jonka tieltä olisi raivattu joenvartta. Se olisi tuhonnut ekosysteemin. Vastasuunnitelmana laadin Glimsinjoen luontopolkuoppaan, jossa ylistetään jokivarren siimeksessä kulkevaa polkua ja kerrotaan sen luonnon rikkaudesta”, Sahi summaa.
Kaupunki perusti pian jokivarteen uuden luonnonsuojelualueen. Nyt reitti on suosittu ulkoilukohde ilman väylää.
Patoamiselta, maataloudelta ja rakentamiselta säästyneitä jokia ei Suomesta löydy liiaksi. Kun Glimsinjoen kaltainen virtavesi solisee keskellä Espoota, kannattaisi Sahin mukaan sen luonnontilaisuutta ja virkistysarvoja vaalia.
”Ettei vedettäisi uusia hulevesiputkia tai rakennettaisi aivan rannan tuntumaan. Glimsinjokea voi verrata vaikka Helsingin Longinojaan, jossa on jouduttu tekemään valtavia kunnostuksia ja näkemään vaivaa jokiluonnon palauttamiseksi. Tulisi nähdä säilyneen jokiluonnon arvo.”
Valkopajuangervo ja hopearuutana valtaavat alaa
Aivan luonnontilassa ei Glimsinjokikaan ole. Sen rannoilla rehottaa aikoinaan Aurora Karamzinin perustamaan Träskändan puistoon koristekasviksi istutettu valkopajuangervo. Laji uhkaa Suomen savimaiden virtavesiä.
”Angervo levittäytyy hehtaarien laajuisena monokulttuurina Pitkäjärven luhdissa ja Glimsinjoen tulvaniityillä. Se pitäisi saada vähintään kansalliseen haitallisten vieraslajien luetteloon.”
Ikävä vieraslaji on myös hopearuutana, joka elelee Glimsinjoen alkulähteillä Espoon Pitkäjärvessä.
”Se on tavattoman voitokas ja kilpailukyinen kala, joka lisääntyy myös ilman kumppania”, Sahi perustelee.
Glimsinjoki on Sahin lähiluontokohde, jossa hän lenkkeilee, hiihtää ja tarkkailee luontoa.
”Kuuntelen keväisin lähteiköitä, joissa sammakot kutevat ja ihailen virran kuohuja ja vaihtelevuutta.”
Usein ahdistus kuitenkin nousee mieleen, kun huomaa valkopajuangervon valtaavan paikkoja tai kuulee Espoon kaupungin tuoreista ulkoiluväyläsuunnitelmista. Tällä kertaa väylä vedettäisiin vanhaa metsää kasvavan Träskändan luonnonsuojelualueen läpi.
”Paradoksaalisesti ulkoiluväylä tuhoaisi sen luonnon, jota ihmiset sinne lähtevät katsomaan. Pidän Arne Næsin ajatuksesta, jonka mukaan tietä pitkin ei voi päästä metsän sydämeen. Don’t fix it if it is not broken! ”
