10 myyttiä turpeesta

1. Turve on Ruotsissa uusiutuvaa

Turvetta poltetaan Ruotsissa yhä, mutta vain vähän. Määrä on noin kymmenys siitä, mitä Suomessa poltetaan. Nyt voimassa olevat säädökset ovat 2000-luvun alusta. Niitä ei ole päivitetty eikä korjattu, koska käyttö on niin pientä.

Turvetta ei luokitella uusiutuvaksi, eikä fossiiliseksi, vaan se on jotain siitä väliltä. Turvetta kuitenkin käytetään sähköä tuottavissa yhdistetyissä, puuta ja turvetta polttavissa laitoksissa. Tämän takia turve voi näissä tapauksissa saada uusiutuvan sähkön sertifikaatin. Jos turvetta väitetään uusiutuvaksi, on kyse tästä. Ruotsissa turpeelle ei ole energia- tai hiilidioksidiveroa, vain rikkivero.

Ruotsin säädökset turpeen osalta eivät ole parhaat mahdolliset. Käyttö on kuitenkin pientä eikä uusia soita raivata, joten säädöksiä ei ole lähdetty päivittämään. Ruotsia koskevat samat kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ohjeistukset kuin Suomeakin. Niiden mukaan turpeen polton päästöt sisältyvät kansallisiin päästöihin kuten fossiilisten polttoaineiden päästöt.

2. Turveala on merkittävä työllistäjä

Suomen ympäristökeskuksen mukaan turvealan työllistävä vaikutus oli vuonna 2015 yhteensä noin 2 500 henkilötyövuotta, toisin sanoen 0,1 prosenttia Suomen kokonaistyöllisyydestä. Määrä on tästä laskenut. Turvetoimialaa edustavan Bioenergia ry:n mukaan turvetuotannon suora työllisyysvaikutus on 2 300 henkilötyövuotta ja välillinen työllistävä vaikutus oli noin 4 200 henkilötyövuotta. Välillinen vaikutus ei ole suoraan turpeen käytössä kiinni. Turvealalla moni työskentelee osa-aikaisena ja kausityöntekijöinä, eli heidän elinkeinonsa muodostuu useammasta osa-alueesta. Paikallisesti työllisyysvaikutukset voivat olla kuitenkin merkittäviä esimerkiksi Pohjanmaalla.

3. Turveala on kannattava elinkeino

Ilman verotukea turpeenpoltto ei olisi kilpailukykyistä. Vuosina 2018–2020 verotuki oli 180–196 miljoonaa euroa vuodessa. Koko suomalaisen turvetuotannon liikevaihto on noin 300 miljoonaa euroa vuodessa.

4. Turvetta tarvitaan huoltovarmuuden takia

Turve ei voi olla huoltovarmuuspolttoaine, sillä sen hyödyntäminen on kestämätöntä. Yksittäisestä polttoaineesta kiinni pitäminen ei ole syy hidastaa päästöttömään energiajärjestelmään siirtymistä. Huoltovarmuustoimet muuttuvat sitä mukaa kuin yhteiskuntakin. 2020-luvulla huoltovarmuus voidaan varmistaa hyödyntämällä monipuolista palettia kotimaisia uusiutuvan energian muotoja. Jotta energiaa riittää joka hetki, uudet energian varastointimuodot ovat tärkeitä. Varastoinnin lisäksi myös hyvät siirtoyhteydet maan sisällä ja naapurimaihin ovat tärkeitä, jotta monipuolista sähköntuotantoa on koko ajan saatavilla jostain.

Sitran työpaperissa on tarkasteltu huoltovarmuuden turvaamista turpeesta luopumisen jälkeen. Polttoon perustumattomat kotimaiset energianlähteet, kuten esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoima sekä maalämpö parantavat osaltaan huoltovarmuutta, sillä ne edistävät hajautettua energiantuotantoa ja monipuolistavat käytössä olevien energialähteiden palettia. Energiatehokkuus on myös huoltovarmuutta edistävä tekijä. Lämmön tuotannon huoltovarmuuden kannalta sähköistyminen ja esimerkiksi lämpöpumppujen laajempi hyödyntäminen tarkoittavat, että sähköntuotannon luotettavuus ja siirtoyhteyksien riittävä määrä ja toimivuus korostuvat.

Kun tuuli- tai aurinkovoimala on toiminnassa, sen toiminnan ei tarvitse olla riippuvaista normaaliolojen ulkomaankaupasta. Näin ollen sähköä voidaan tuottaa poikkeusoloissakin. Maalämpöjärjestelmän toiminnan ei tarvitse olla riippuvaista normaaliolojen tuonnista, jos saatavilla on kotimaassa tuotettua sähköä. Päästötöntä sähköä hyödyntäen valmistettuja synteettisiä polttoaineita voidaan varastoida, joten niitä voitaisiin tarpeen tullen käyttää huoltovarmuuden turvaamiseksi vastaavalla tavalla kuin tuontipolttoaineita nykyisin. Puupolttoainetta voidaan varastoida enintään vain noin vuoden ajaksi, joten varastoissa olevaa polttoainetta pitäisi säännöllisesti ohjata käyttöön ja samalla täydentää varastoja. (Sitra: Työpaperi, 2020)

5. Turpeen käyttö vähenee energiaveron takia

Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite turpeen energiakäytön puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä näyttää pikemminkin alakanttiin tehdyltä virhearviolta. Ennakoitua nopeamman turpeen käytön vähenemisen on aiheuttanut EU:n päästökaupan hintataso, joka tekee uusia ennätyksiä lähes päivittäin. Myös tulevaisuuden hintaennusteet ovat kasvaneet aiemmasta. On siis todennäköistä, että turvealan epävarmuus jatkuu. Selkeyttä turvealalle toisi se, että Suomi kirjaa lakiin aikataulun tuetulle siirtymälle irti turpeesta. Energiaverolla on suurempi merkitys pienemmissä laitoksissa jotka eivät ole mukana päästökaupassa.

6. Turvetta korvataan tuontihakkeella Venäjältä

Puulla ei voida kestävästi korvata kaikkea turpeen polttoa, sillä metsäenergia ei ole hiilineutraalia. Tämän takia tarvitaan nopeasti investointituki polttoon perustumattomiin uusiutuviin energiamuotoihin siirtymiseksi. Vastaava tuki on osoitettu kivihiilestä luopuville yrityksille. Hyviä vaihtoehtoja löytyy jo paljon, ja esimerkiksi Mäntsälässä, Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Kuopiossa tuotetaan kaukolämpöä datakeskusten, jäteveden tai isojen kiinteistöjen hukkalämmöstä.

Lisäksi Suomen ja EU:n tulee asettaa tieteenmukaiset kestävyyskriteerit metsäbiomassalle, jotta niiden käytön ilmastohyöty voidaan taata. Tämä tarkoittaisi tähteiden ja jalostettavan puun erottamista toisistaan sääntelyn avulla. Lisäksi tuontipuun tulisi olla paitsi laillista myös todennetusti kestävää monimuotoisuuden ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Biomassojen kestävyyskriteereihin valmistellaan parhaillaan parannuksia EU:n komissiossa ja parlamentissa. Suomi on ollut parannuksiin kriittinen, vaikka tämä on juuri se kohta, jossa turpeen korvautumista kestämättömästi tuotetulla tuontipuulla voitaisiin ratkaista.

Suomen on siis luovuttava kantojen, järeän runkopuun (mukaan lukien lahopuun) ja jalostuskelpoisen kuitupuun energiakäytöstä. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi juuri kestävyyskriteereillä ja verottamalla kyseisiä ilmaston kannalta haitallisia jakeita.

7. Turpeen osuus päästöistä maailmassa on pieni

Turpeen päästöjä ei voi verrata koko maailman päästöihin, vaan Suomen omiin päästöihin. Jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme lähes neljä maapalloa. On siis selvää, että päästöjä on vähennettävä. Polttoturpeen hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen ja ruskohiilen, siis suurimmat kaikista fossiilisista polttoaineista. Vaikka turve tuottaa vain viitisen prosenttia Suomen energiasta, sen vuosipäästöt vastaavat Suomen henkilöautoliikenteen päästöjä – reilusti yli 10 prosenttia Suomen päästöistä.

8. Vain turve kelpaa kasvihuoneviljelyyn

Myös Suomen ulkopuolella on puutarhoja. Muissakin maissa turpeen tilalle on onnistuttu kehittämään ja kaupallistamaan muita kasvualustoja eikä ruoantuotanto ole pysähtynyt. Esimerkiksi kookoskuitua saadaan kookoksen kuoresta ja sitä on käytetty kasvualustana yli 100 vuoden ajan. Miksi emme pystyisi samaan Suomessa? Suomessa kasvuturve on ollut halpaa energiaturpeen verotuen vuoksi, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kotimaisia vaihtoehtoja olisi ja etteikö niitä olisi mahdollista kehittää.

Sitran mukaan kasvu- ja energiaturpeen päästöt ja vaikutukset ympäristöön ovat samanlaiset. Kasvuturve ei siis ole vähemmän haitallista kuin energiaturve. Ison-Britannian hallitus sekä Irlannin kansallinen turveyhtiö Bord na Mónan ovat päättäneet lopettaa turpeen käytön kasvuturpeena vuoteen 2030 mennessä. Esimerkiksi Saksassa ja Isossa-Britanniassa valtio kampanjoi turpeettomuuden puolesta, ja turpeettomille vaihtoehdoille onkin kehittynyt markkinat. Saksassa yli 500 puutarhuria on liittynyt turvevapaan puutarhaviljelyn verkostoon.

Kotimaisista vaihtoehdoista ainakin biojätekompostia, mädätettyä ja kompostoitua jätevesilietettä, puukuitua, ruokohelpeä, järviruokoa ja hamppua on testattu Suomessa, ja uusia ratkaisuja tutkitaan ja kehitetään kiihtyvää vauhtia.

9. Eläimet tarvitsevat kuiviketurvetta

Kun turpeesta luovutaan, kuiviketta on yhä saatavilla monessa eri muodossa. Näitä ovat esimerkiksi olki, sahanpuru ja hamppukuivike. Kaikissa käytetyissä kuivikkeissa on hyviä ja huonoja puolia. Erityisesti turve on usein yhdistetty mykobakteerien tartuntalähteeksi. Rahkasammaleessa on runsaasti mykobakteereita, joista haitallisin on lintutuberkuloosia aiheuttava Mycobacterium avium. Turpeen käyttö eläintuotannossa kuivikkeeksi sekä maatalous- ja puutarhatuotannossa kasvuturpeena vastaa noin 10 prosentin osuutta nostetun turpeen kokonaismäärästä. Vesistöihin ja ilmakehään kuitenkin virtaavat samat päästöt kuin energiaturpeen nostossa.

10. Lämpökattilat hajoavat ilman turvetta

Kattiloiden korroosion ehkäisemiseksi palamisprosessi vaatii rikkiä. Kun turvetta ei käytetä, turpeen sisältämä rikki täytyy korvata muilla lähteillä. Esimerkiksi jäteliete on vaihtoehto tähän. Teknisiä rajoitteita voidaan myös poistaa tai pienentää suhteellisen pienillä investoinneilla esimerkiksi rikinsyöttölaitteiston asentamiseen. Ruotsissa tämä korvaava rikki on verovapaata, eli se on ohjauskeino turpeen käytön vähentämiseksi näissä yhdistetyissä laitoksissa.

Lähteenä osittain käytetty Suomen luonnon Totuus turpeesta -artikkelia numerossa 6/2020.

Lue lisää turpeesta.