Puolueiden kun­ta­vaa­lioh­jel­mis­sa hyvin vaihtelevasti sisältöä ym­pä­ris­tö­tie­toi­sel­le äänestäjälle

Puolueet ovat julkaisseet kuntavaalitavoitteita, joiden pitäisi ainakin periaatteessa ohjata puolueen toimintaa valtuustoissa myös seuraavien neljän vuoden ajan. Arvioin eduskunnassa olevien puolueiden ohjelmia ja niiden sisältöä ympäristön- ja luonnonsuojelun näkökulmasta. Ymmärrän, että puolueilla on ollut erilaiset lähestymistavat vaaliohjelmien kirjoittamiseen. Joiltain saattaa löytyä muista ohjelmista tarkempia tavoitteita. Kuitenkin äänestäjänä olisi yksinkertaista, jos nimenomaan kuntavaaliohjelmasta löytyisi kootusti kuntiin liittyvät tavoitteet. 

 

Kaikkein kattavimmat ohjelmat olivat Vihreillä ja Vasemmistoliitolla. Ohjelmat sisälsivät laajasti tavoitteita ympäristöpolitiikan eri sektoreilta. Tavoitteet olivat osin selkeitä ja mitattavia. Äänestäjän on näin helppo jatkossa seurata toteutuuko tavoite oman kunnan toiminnassa ja ajaako puolue ohjelmassa olevia asioita. Esimerkiksi vasemmistoliitto asettaa tavoitteen luopua turpeesta ja kivihiilestä kunnallisissa energiayhtiöissä vuoteen 2025 mennessä. Vihreät puolestaan asettavat tavoitteeksi, että kaikissa kunnissa luovutaan kaikista fossiilista polttoaineista eli kivihiilestä, turpeesta, öljystä ja maakaasusta. Tavoitevuosi sen sijaan jää kunnan päätettäväksi. Luonnonsuojelussa Vihreillä on ohjelmassaan selkeämmät tavoitteet.

 

Keskustan kuntavaaliohjelmalle antaisin kiitosta siitä, että tavoitteet on osin jaoteltu kuntien koon mukaan. On helpompi tarkastella esimerkiksi joukkoliikennetavoitteita, kun ne on asetettu suuriin, keskisuuriin ja pieniin kuntiin erikseen. Toisaalta keskustan ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet jäävät joko kepeiksi tai hyvin ylätasolle. Tällöin niistä on vaikeaa oikeastaan sanoa mitään. Tavoite “Keskusta toimii kunnissa ilmastonmuutoksen torjumisen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi oikeudenmukaisesti ihmisten ja maan eri osien kesken” on hyvin vaikeasti seurattavissa, koska ei sisällä mitään konkreettista. Sitä kaipaisikin jatkossa puolueelta selväsanaisesti.

 

Sosiaalidemokraattien konkreettisinta antia kuntavaaliohjelmassa ovat tavoitteet, joiden mukaan kuntien olisi siirryttävät pois öljylämmityksestä omissa kiinteistöissään ja että asuntojen fossiilittomia lämmitysjärjestelmiä tuetaan. Monimuotoisuudesta ohjelmassa ei ole puhetta, vaan siitä todetaan yleisesti, että kunnan tehtävä on pitää huolta ympäristöstä. Elonkirjon huomioimista kaipaisin tähän ohjelmaan selvästi enemmän, sillä kunnat ovat esimerkiksi merkittävä metsänomistaja.

 

Ruotsalainen kansanpuolue haluaa tehostaa, panostaa ja tehdä työtä ilmaston ja monimuotoisuuden eteen. Ympäristöosio on yhtä kattava kuin ohjelman muutkin osiot ja siinä on tunnistettu aikamme isoimmat haasteet ilmastonmuutoksesta vesien heikkoon tilaan. Seurattavia tavoitteita ei kuitenkaan juuri ole. Konkreettisin viesti äänestäjälle on tavoite puolittaa kuntien liikennepäästöt vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta.

 

Kokoomus toteaa ihan oikein omassa kuntavaaliohjelmassaan, että “Ilmastonmuutos on globaali kysymys, mutta konkreettiset teot tehdään usein paikallisesti kunnissa ja kaupungeissa.” Kokoomuksen omassa ohjelmassa ei kuitenkaan mennä kovin pitkälle konkretiassa, vaan mainitaan ainoastaan esimerkinomaisesti hiilen polttamisen korvaaminen vähäpäästöisillä energiamuodoilla ja uusimpien ideoiden käyttöön ottaminen jätteiden kierrättämisessä. Kokoomuksen ylätavoite “luonto säilyy puhtaana ja monimuotoisena tuleville sukupolville” on hyvä, mutta äänestäjänä kaipaisin enemmän konkreettisia keinoja, mitä nimenomaan kunnassa voi näiden asioiden eteen tehdä.

 

Kristillisdemokraattien ohjelma tarjoaa taustoittavaa tietoa kunnista. Ohjelmassa esimerkiksi todetaan, että “Monissa kunnissa on käynnissä aktiivinen työ fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytön vähentämiseksi…”. Sen sijaan omien tavoitteiden asettaminen jää vajaaksi ilmastonmuutoksen torjunnan ja elonkirjon katoamisen osalta. 

 

Perussuomalaisten ohjelma ei paljoa tarjoa, jos haluaa äänestää ympäristö- ja luontotietoista puoluetta. Perussuomalaisten mielestä suomalainen tehtaanpiippu on automaattisesti ilmastoteko ja “ideologiselle vouhottamiselle pannaan loppu”. Jos siis haluaa säilyttää suomalaisen luonnon ja elinkelpoisen ilmaston, niin kääntäisin katseen jonkun muun puolueen suuntaan.

 

Ympäristöjärjestöt ovat myös tehneet kaikille valtuustopaikkaisille puolueille kuntavaalikyselyn, jonka tulokset julkistetaan ensi viikolla. Pian pääseekin jo äänestämään ja oman ehdokkaan valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mitä ehdokkaan edustama puolue on asioista mieltä. Jos puolueelta puuttuvat ympäristö- ja luonnonuojelutavoitteet on niitä huomattavasti hankalampaa edistää myöskään valtuustossa, vaikka itse ehdokas niin haluaisikin.

Lisätietoja