Sieriniemi siunattiin viidettä kertaa Kemijoen kultaisen lämpimässä säässä

 

Puurosen rannassa kävi aikamoinen kuhina, kun 65 soutajaa yhteensä 25 venekunnasta järjestäytyi. Ennen lähtöä kaikki ilmoittautuivat SLL Rovaniemen tiskillä. Veneelliset soutajat asettuivat aluksiinsa ja veneettömille etsittiin paikka. Olimme kiitollisia saamastamme vuokrakanootista ja pelastusliiveistä – niitä olisi ollut hankala kuljettaa junassa ja Käsivarren erämaassa. Lähtöseremonioihin kuului myös turvallisuusinfo. Saimme tiedot reitin luonteesta ja veden lämpötilasta (15 celsiustetta) sekä ohjeet miten käyttäytyä jos joutuu virrassa veden varaan: sitä vastaan ei kannata taistella vaan antaa viedä. Ajatus veden valtaan joutumisesta tuntui kuitenkin kaukaiselta, sillä emme olleet menossa jyrkkään koskeen vaan rauhallisesti lipuvaan suureen jokeen, jota reunustivat välillä rantakivikot, välillä valtavat hiekkatörmät. Toki luvassa oli myös muutama koskipaikka, mutta ei varsinaista koskenlaskua. Kaiken kaikkiaan mukavaa menoa luvassa!

Lähdössä yritettiin vielä tehdä ympäristötaideteos veneistä ja lappilaisten taiteilijoiden laatimista lohenkuvista, joita veneistä nostettiin dronekameran näkyville. Valo-olot ja yleinen hässäkkä jättivät kuitenkin hieman arvailujen varaan, mitä ilmasta käsin sitten lopulta näkyi. Taisi myös sekoittua Luonnonsuojeluliiton ja Kansan uutisten lennokki.

Lopulta päästiin matkaan. Keulavene edellä, turvavene mukana, lääkintävene viimeisenä. Ja me dronekanootilla aivan viimeisenä. Ihana oli taas meloa Kemijokea. Mielessä läikkyvät vieläkin kuvat rantapuustosta ja -niityistä, hiekkatörmistä ja dyyneistä sekä kilottavista virtapaikoista ja veden pyörteistä pitkin jokea. Erilaista se on kuin järvillä, joilla olen lapsuudessani liikkunut.

Tervakarin koskipaikan kohdalla rantauduttiin tauolle. Laavulla odottivat tulijoita nokipannukahvit, lohivoileivät ja kampanisut. Suuri kiitollisuus oli mielessä, että tämmöistä on meille järjestetty. Kun kaikki olivat saaneet riittävästi, kuulutettiin megafonilla lähtöä. Siitä lähdettiinkin suoraan navakkaan virtaan ja edelleen kohti Leirikaria. Jäimme taas jälkijoukkoihin ja kun kiirettä ei kerran ollut, rantauduimme hiekkarannalle ja kävimme uimassa. Västäräkkipoikue touhusi rantapensaikossa ja viileä vesi virkisti ihanasta hikisen kanotoinnin lomassa.

Perjantai-ilta Leirikarissa

Illalla Leirikarissa odotti tulijoita jo mainittu haukiherkku. Sari pyysi minua juontamaan ”open mic” -iltatilaisuuden, sillä hän halusi keskittyä lettujen paistoon. No, tein työtä käskettyä. Ohjelman suorittajia löytyikin juuri sopivasti noin tunnin mittaiseen tupailtaan. Pekka Jurvelin järjesti arpajaiset, joiden palkintoina oli lohitaideteoksia sekä kuplettilaulaja Jukka Takalon virtuaalikeikka. Vesa Puuronen kertoi mietteitään voimalaseinien maalaamisesta yhteiskunnallisena interventiona ja osallistuvana tutkimuksena. Pirkko-Liisa Luhta toi Iijokisoutajien rohkaisevat terveiset Kemijoelle ja kuulimme myös lauluesityksen ”On Iijoella (ja Kemijoella) kultaisen lämmin…”. Niina Helistö valotti, miten kaivostoiminta enevässä määrin uhkaa Lapin vesistöjä, vesivoimapatojen lisäksi. Myös Mika Flöjt puhui kahlitsemattoman ja kaivoksista vapaan joen puolesta. Pekka Salokannel muisteli soutuja vapaan Ounasjoen puolesta luontosuhdetta pohtien. Irja Wendisch kertoi Euroopan Unionille tekemästään kantelusta koskien sitä, että Suomi ei noudata EU:n luontodirektiiviä Sierilähanketta edistäessään vaan hävittää direktiivilajien lisääntymis- ja levähdysalueita. Tarja Pyykkö on tehnyt vastaavantyyppisen kantelun sen johdosta ettei Suomi noudata EU:n vesipuitedirektiiviä. Minä kerroin Suomen luonnonsuojeluliiton terveisiä, kuten että Kemijoki Oy:n jatkolupahakemukseen on tullut mukavasti muistutuksia ja mielipiteitä, ja että Vapauta virrat -kampanjan jälkeen kiikarissa on kaivosteema.

Lauantai: Leirikarilta Tikkasenkarin koskien ja hiekkadyynien ohi Sieriniemeen

Toinen soutupäivä starttasi suoraan Leirikarin rannasta kohti Tikkasenkaria. Mukaan otettiin tällä kertaa aamupalapöydästä omat sämpyläeväät. Leirikarin rannassa näkyi selvästi, miten vedenpinta oli yön aikana laskenut roimasti. Kemijoki Oy oli juoksuttanut vettä reilummin ja vuorokausisäännöstelyn takia ranta oli vetäytynyt usean metrin kauemmaksi.

Toisen päivän soutuun lähtijöitä kehotettiin painokkaasti pitämään liivit puettuna. Tikkasenkari olikin hieno koskipaikka! Rannalla ja rantavedessä näkyi myös uistelijoita. Helppoa koskea oli hulppea laskea! Kivasti mentiin jonossa noin 10 metrin välein keulaveneen johdolla keskivirrassa. Hauska näky oli Pirkko-Liisa Luhta seisomassa Iijokisen puuveneen perämiehenä tähystämässä sopivaa menoreittiä. Tuli mieleen viitisen vuotta sitten käymäni Iijokisoutu, jossa samaisia veneitä ja kokeneita peränpitäjiä oli enemmänkin. Ei voinut muuta kuin mielessään ihmetellä sitä, miten näidenkin koskien annettaisiin hukkua patoaltaaseen, jos Sierilän vesivoimala rakennettaisiin.

Koskiosuuden jälkeen joki taas rauhoittui ja leveni matamaan laajana väylänä. Saavuimme suurille hiekkasärkille, jonne olisi voinut kuvitella helposti Volgan lautturit lastiaan kiskomaan. Pohjakosketuksen välttämiseksi oli syytä tähystää sopiva reitti. Rantauduimme alaveden aikana paljastuneille hiekoille evästauolle. Kävin niin pikaisesti uimassa etten ehtinyt matalassa vedessä käsipohjaa pitemmälle. Keskustelimme ministeri Pekka Haaviston ja muiden kanssa Sierilän voimalahankkeen tilanteesta.

Jatkaessamme matkaa kohti Fraunbergin rantaa keskelle jokea muodostuneiden särkkien välistä sai hakea reittiä. Rantauduimme yhdelle särkistä ja välillä hieman uitimme kanoottia polvenkorkuisessa vedessä. Kaukaa näkyi jylhiä törmiä joissa törmäpääskyt pitävät pesää.

 

Fraunbergin ranta Petäjäniemessä sijaitsee juuri siinä, mihin vesivoimalan pato nousisi. Veden pinta nousisi padon kohdalla noin kahdeksan metriä. Tämä uusi ylevämpi vedenpinnan taso muodostaisi valtavan altaan padon yläpuolelle ja peittäisi alleen samat rannat ja virrat, joita olimme ihailleet nyt kaksi päivää Vanttauskoskelta asti.

Valtavia maamassoja kasattaisiin Petäjäniemestä padon pystyttämiseksi. Vastarannalla Sieriniemessä olisi joen poikki pystytettävään betonipadon toinen pää. Sieriniemen kohtaloksi koituisi niemen halkaiseva kanava, jossa 44 megawatin tehoinen voimala turbiineineen tulisi sijaitsemaan. Kemijoen vesi johdettaisiin kanavaan padon yläpuolelta, jolloin Sieriniemen takainen jokimutka jäisi kuivaksi.

Jatkoimme soutua ja melomista Sieriniemen mutkasta kohti Oikaraisen kylää. Maamerkkinä ennen kylää näkyi Oikaraisten maantiesilta, jonka alitimme vasemmalta. Rantauduimme voipuneina mutta tyytyväisinä. Veneitä nostettiin vesiltä yhteisvoimin ja kyytejä 15 kilometrin päähän Leirikariin järjestyi nopeasti. Tulevaisuudessa sähköautojen akkuja ladataan lisääntyvästi esimerkiksi tuulivoiman huipputehoilla ja akut toimivat kuluttajien sähkönkulutuksen tasaajina.

Leirikarissa odotti herkullinen kasvislounas ja jatkokyyti Rovaniemelle. Tuli kiire hyvästellä kaikki vanhat ja uudet tutut. Toivottavasti nähdään taas! Kiitos hienosta tapahtumasta SLL Rovaniemen yhdistys ja vapaaehtoiset!