Luonto auttaa ihmistä ilmaston kuumenemiseen sopeutumisessa – viisi tekijää luonnon ja ilmaston koh­ta­lo­nyh­tey­des­tä

Kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) maanantaina 28. helmikuuta julkaisema raportti lähetti painavan viestin koko maailmalle: ilmasto on kuumentunut nopeammin kuin aikaisemmin on tiedetty ja sen vaikutukset näkyvät jo. Ilmaston kuumenemisen hillitsemisellä on kiire, ja aikaikkuna toiminnalle on hyvin pieni.

Ensinnäkin kasvihuonekaasuja on leikattava nopeasti. Pelkkä päästöjen vähentäminen ei kuitenkaan enää riitä. Peruuttamattomia muutoksia tapahtuu maapallolla, vaikka kuumeneminen pystyttäisiin pysäyttämään tavoiteltuun 1,5 asteeseen.

Sen takia ihmiskunnan pitää alkaa sopeutua kuumenemiseen. Siinä luonto on ihmisen paras liittolainen, koska ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuus nivoutuvat monin tavoin yhteen. Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho listasi viisi kohtaa ilmastokriisin ja luonnon monimuotoisuuden kohtalonyhteydestä.

1. Ilmaston kuumeneminen on jo kiihdyttänyt luontokatoa 

IPCC:n mukaan ilmaston kuumenemisen on jo havaittu muuttaneen elinympäristöjen rakenteita, vaikuttaneen lajien levinneisyysalueisiin ja eliöiden elämänkierrossa vuosittain toistuvien tapahtumien ajoitukseen. Esimerkiksi Suomessa on havaittu lintujen ja perhosten levinneisyysalueiden siirtyneen kohti pohjoista.

Satoja paikallisia sukupuuttoja on jo tapahtunut kuumuuden vuoksi.

Muutoksia on havaittu myös Euroopassa ja arktisella alueella. Lämpimien vesien korallien vaaleneminen ja kuolleisuus on lisääntynyt, samoin puiden kuivuudesta johtuvat kuolemat. 

Lukuisat eliölajit ovat herkkiä ilmaston kuumenemisen vaikutuksille. Satoja paikallisia sukupuuttoja on jo tapahtunut kuumuuden vuoksi. Kelppimetsiä on menetetty.

Jotkin menetykset, kuten kokonaisten lajien sukupuutot, ovat jo peruuttamattomia.

2. Pahempaa on luvassa: sukupuutot lisääntyvät

Tulevaisuudessa ilmaston kuumeneminen ja ihmisen muu luontoa kuormittava toiminta tuhoaa ja heikentää todennäköisesti suuren osan maailman metsistä, koralleista ja kosteikoista. Vuoteen 2040 mennessä erityisesti arktisten alueiden ja lämpimän veden korallien monimuotoisuuden odotetaan köyhtyvän.

Vaikka kuumeneminen saataisiin pysäytettyä tavoiteltuun 1,5 asteeseen, vuoden 2040 jälkeen maa-ekosysteemien tarkastelluista lajeista 3–14 prosenttia tulee todennäköisesti kuolemaan sukupuuttoon. 

Päästövähennysten nykyisellä vauhdilla maapallo kuumenee 2,7 astetta. Se tarkoittaisi sitä, että lämpimän veden korallit, kelppimetsät ja meriajokasniityt olisivat suuressa vaarassa kadota. Myös puustokuolemat ja maastopalot lisääntyisivät.

Mikäli 1,5 asteen kuumenemisraja ylitettäisiin edes hetkellisesti, se aiheuttaisi peruuttamatonta haittaa herkille elinympäristöille. Tämän lisäksi jäätiköiden sulaminen kiihtyisi ja merenpinta nousisi entistä enemmän.

Tutkijoiden viesti on selvä: jotta luonto voidaan pelastaa, riippuvuuden fossiilisista polttoaineista on loputtava.

3. Elinympäristöt ja ihminen ovat riippuvaisia toisistaan

Ihmisen toiminta on jo heikentänyt elinympäristöjä, mikä tekee niistä haavoittuvaisempia kuumenemiselle. Edes suojelualueet eivät ole turvassa elinympäristöjen sirpaloitumiselta, saasteilta ja kestämättömältä luonnonvarojen käytöltä.

Elinympäristöjen heikkeneminen ja tuhoutuminen vaikuttavat ihmisten haavoittuvuuteen. Metsäkato, luontokato ja saastuminen heikentävät ihmisen mahdollisuutta sopeutua kuumenevaan ilmastoon. Erityisesti alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt ovat vaarassa, sillä ne ovat erityisen riippuvaisia luonnosta ja sen tarjoamista palveluista.

4. Sopeutumisessa vältettävä luontohaittoja

Jotkin keinot, joiden avulla ilmaston kuumenemista on tarkoitus hillitä, voivat haitata luontoa. Metsitys sille sopimattomalla alueella ja bioenergian hyödyntäminen voivat aiheuttaa riskejä luonnolle, vesi- ja ruokaturvalle sekä elinkeinoille. Metsitystä ei kannata tehdä esimerkiksi luonnollisesti puuttomille alueille, muistuttaa IPCC.

Elinympäristöjen heikentäminen vaikeuttaa luonnon kykyä sopeutua ilmaston kuumenemiseen. Esimerkiksi metsäpalojen tukahduttaminen alueilla, jotka ovat niihin sopeutuneet, sekä liian voimakas tulvasuojelu heikentävät luonnon omia prosesseja.

Tutkijoiden mukaan sopeutumistoimissa on pyrittävä siihen, että ne eivät aiheuta haittaa luonnolle.

5. Sopeutuminen vaatii lisää luonnonsuojelua ja ennallistamista 

Luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen suojelu on välttämätöntä sopeutumisen onnistumiselle. IPCC:n raportin julkaisun yhteydessä YK:n ympäristöjärjestön (UNEP) johtaja Inger Andersen sanoi: “Luonto voi  pelastaa meidät, kunhan me pelastamme sen ensin.”

Kosteikkojen ja vesistöjen ennallistaminen vähentää tulvariskejä. Kaupunkien puistot ja vihreä infrastruktuuri lieventävät lämpöhuippuja.

Tutkijoiden mukaan kuumenevassa maailmassa 30–50 prosenttia maa-, vesi- ja merialueista tulee suojella ja ennallistaa, jotta ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin pystytään sopeutumaan.

Metsät ylläpitävät monia ihmiselle elintärkeitä toimintoja. Metsien suojelun, ennallistamisen ja kestävän käytön potentiaali sopeutumisessa on suuri. Lisähyötyjä voitaisiin saada metsien kyvystä hillitä kuumenemista. Vaikutukset moniin muihin kestävän kehityksen tavoitteisiin, kuten terveyteen ja veden saantiin, olisivat myös positiivisia.

Metsien ja kuivatettujen soiden ennallistamisella voitaisiin turvata hiilivarastoja. Talousmetsissä monipuolinen puulajisto auttaa sopeutumisessa. Myös elinympäristöjen välisten yhteyksien parantamisesta on hyötyä, jotta lajit pääsevät siirtymään uusille elinalueille, jos niiden elinympäristöissä tapahtuu haitallisia muutoksia.

Luontoa suojelemalla ylläpidetään ihmiselle tärkeitä toimintoja ja tuetaan elinkeinoja, terveyttä, ruokaa ja veden saantia.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen kannalta?

Tutkijayhteisön hälyttävät viestit pitää huomioida myös Suomessa. Ensinnäkin ilmastotekoja pitää vauhdittaa ja luonnonsuojelua lisätä. 

Tarvitsemme vahvan ilmastolain, joka ohjaa valtiota ja kuntia päästövähennyksiin ja hiilinielujen vahvistamiseen yli hallituskausien. Tarvitsemme aikataulun, jossa luovumme fossiilisista polttoaineista ja turpeesta nopeasti. Tarvitsemme rajat metsäenergian hyödyntämiselle.

Suomen viimeisiä vanhoja metsiä hakataan kaiken aikaa. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen tulee ensitilassa asettaa valtio-omisteiset viimeiset vanhat metsät hakkuukieltoon.

Soidensuojelun täydennysohjelman toteutusta tulee vauhdittaa, samoin elinympäristöjen ennallistamista. Kahlehditut virrat tulee vapauttaa turhista padoista.

Suomi, jossa luonto voi hyvin ja ilmasto on vakaa, on yhä mahdollinen.

Lue lisää IPCC:n raportista. 

Lisätietoja