Kuka puolustaisi maailman suomalaisinta asiaa?

On fakta, että Suomi ei voi jatkaa luonnonvarojen hyödyntämistä nykyisellä tavalla. Siitä kärsii kohtuuttomasti luonto ja sen lajit sekä ilmasto. On vain ajan kysymys, milloin tämä alkaa näkyä ihmisten arjessa. Maailmanlaajuisesti esimerkiksi pölyttäjien väheneminen aiheuttaa jo puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemaa vuodessa.

Ihmisen toiminnan takia meiltä on katoamassa tunturit, hömötiainen ja lohi. Eikö luonto ole kaikista suomalaisin asia, se, joka oli täällä ennen meitä ihmisiä? Eikö kaikista suomalaisimman asian puolustaminen kiinnosta isänmaalliseksi itseään kutsuvia puolueita?

Suomalaisten metsälajien kohtaloksi on koitumassa avohakkuuvaltainen metsätalous. Silti ainoastaan vihreät ja vasemmistoliitto olisivat valmiita muuttamaan metsäteollisuuden toimintatapaa.

Puolueiden kommenteissa kuului huolestuttava piittaamattomuus tieteestä, selkeistä syy-seuraussuhteista ja todella vahva teollisuuden etujen ajaminen, kaiken muun kustannuksella. Metsäteollisuus on käärinyt voitot samalla, kun suomalainen luonto on köyhtynyt, kesät muuttuneet tukalan kuumiksi ja lähimetsät vaihtuneet hakkuuaukoiksi.

Esimerkiksi gallup-johtaja, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ei nähnyt hiilinielun romahtamisessa syytä rajoittaa hakkuita, vaikka korkeat hakkuumäärät on pääsyyllinen hiilinielujen romahdukseen. Toimittaisiinko näin missään muussa asiassa? Jos huomaisimme, että olemme hoitaneet diabeetikkoja väärällä lääkkeellä, olisiko puolueiden mielestä kuitenkin parempi jatkaa samalla linjalla, koska uuden käytännön aloittaminen on hankalampaa?

Orpo myös totesi, ettei pääministeri Sanna Marin ole ottanut koppia hiilinielujen romahduksesta kertovista luvuista. Luonnonsuojeluliitto on tästä yhtä lailla huolissaan. Siksi haastoimme valtioneuvoston oiketeen. Mutta Orpon aiemman kommentin perusteella myöskään kokoomus ei olisi hallituksessa puuttumassa hiilinielujen romahduksen perimmäiseen syyhyn: liiallisiin hakkuisiin.

Vaalipaneelissa kuultiin myös vanhoja, monta kertaa vääräksi osoitettuja väitteitä. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah totesi, ettei “pystyyn kuolleiden puiden suojelu” ole ilmastoteko. On erikoista, ettei hiilinielun ja hiilivaraston ero ole vieläkään iskostunut puoluejohdon mieliin. Tai se, että ilmaston kuumenemisen hillinnän lisäksi meillä olisi ratkaistavana luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, ja sen kannalta kuolleiden puiden suojelu on aivan olennaista.

Jos puolueita ei kiinnosta esimerkiksi hömötiaisen kohtalo, ehkä talousvaikutukset kiinnostavat. Luontokadolla ja ilmaston kuumenemisella on sekä suoria että epäsuoria talousvaikutuksia. Suorat talousvaikutukset näkyvä esimeriksi pölyttäjäkadon seurauksina ja epäsuorat lisääntyvinä terveysongelmina. Kesän helleaallot aiheuttavat jo nyt ennenaikaisia kuolemia, mutta lisäksi tulevat esimerkiksi mielenterveysongelmat ja puutiaisten levittämät sairaudet. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin reagoiminen vasta sitten, kun tilanne on päässyt pahenemaan.

On myös huomionarvoista, että elinkeinoelämä on herännyt luontokadon negatiivisiin vaikutuksiin. Toivottavasti edes se herättäisi päättäjät. Elinkeinoelämän keskusliitto toivoi YK:n luontokokouksesta vahvaa sopimusta.

Kivi ei muutu kullaksi vain toistamalla riittävän usein, että tämä on kultaa. Suomalainen metsänhoito ei myöskään muutu hyväksi, kun sen on juuri todettu olevan lainvastaista, romahduttaneen hiilinielut ja aiheuttaneen ison osan lajien uhanalaisuudesta. Suomalaisella metsäteollisuudella olisi vuosisadan tilaisuus lisätä toimintansa hyväksyttävyyttä tekemällä oikeita, tutkitusti tehokkaita tekoja ilmaston kuumenemisen hillitsemiseksi ja luontokadon suunnan kääntämiseksi luonnon elpymiseksi. Politiikka on tässä myös avainasemassa: hakkuille voidaan laittaa rajat, metsälakia voidaan muuttaa ja lisätä rahaa suojeluun.

Olemme samaa mieltä Li Anderssonin kanssa: “Meillä on oikea ongelma, pitäisi jotain kyllä tehdä. Muu ei ole rehellistä.” Otamme ehdotuksia vastaan!

Oona Lohilahti

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton tiedottaja.

Korjaus: Viidettä kappaletta tarkennettu. Orpon sanomisten osalta.

Lisätietoja

Viestinnän asiantuntija Oona Lohilahti

• +358 40 632 7004
• oona.lohilahti(a)sll.fi