Kaivoslaki on hyväksytty

Eduskunta hyväksyi 20. helmikuuta, kolmen vuoden valmistelun jälkeen, pitkään odotetun kaivoslain muutoksen. Kaivoslain muutos käynnistyi, kun kansalaisyhteiskunta huolestui kaivostoiminnan vaikutuksista. Tästä huolesta syntyivät eduskunnalle suunnatut kansalaisaloitteet, joita on kannattanut yli 100 000 suomalaista.

Kaivoslain muutos tuo parannusta kaivosten ympäristöturvallisuuteen. Se lisää kuntalaisten ja maanomistajien oikeuksia vaikuttaa paikallisesti kaivostoimintaan.

Kaivoslain uudistukselle asetettiin hallitusohjelmassa hyvät tavoitteet. Ympäristönsuojelun tasoa piti parantaa. Tämä kuitenkin toteutui vain osittain.

Tämänkin takia eduskunta jätti lakimuutoksen yhteyteen lausuman, jonka mukaan eduskunnan pitää jatkaa esimerkiksi kaivannaisjätteiden sääntelyssä havaittujen puutteiden korjaamista ja kaivostoiminnan vaatimien lupien parempaa yhteensovittamista eduskuntavaalien jälkeenkin seuraavalla hallituskaudella.

Kaivosten ympäristövastuuta parannetaan muissakin lainsäädäntöhankkeissa

Kaivoslain mukaisen kaivosluvan lisäksi kaivostoiminta tarvitsee käytännössä myös muitakin lupia, kuten ympäristöluvan. Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset ovat siis riippuvaisia muustakin kotimaisesta ja EU-lainsäädännöstä. Eduskunta onkin saanut aikaan muita merkittäviä uudistuksia ympäristölainsäädäntöön, joilla myös osiltaan parannetaan malminetsinnän ja kaivosten ympäristökestävyyttä.

Esimerkiksi luonnonsuojelulain uudistuksen yhteydessä säädettiin malminetsintäkielto kansallis- ja luonnonpuistoihin ja kokonaan uutena laki hyväksyttiin laki ympäristövahinkorahastosta, jonka tarkoituksena on kerätä rahasto sellaisia tilanteita varten, missä esimerkiksi kaivoksia tai muuta ympäristöluvallista toimintaa harjoittava toiminnanharjoittaja ajautuu konkurssiin tai ei ole enää muuten tavoitettavissa. Myös kaivosmineraaliveroa koskeva laki on oikeansuuntainen uudistus, vaikkakin veron tuotto-odotukset alkuvaiheessa eivät ole riittävällä tasolla, jotta lain tavoite kohtuullisesta korvauksesta uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä yhteiskunnalle täyttyisi.

Vanha resepti ei enää toimi

Kaivostoimintaan liittyy vahvoja erisuuntaisia ja usein ristiriitaisia yhteiskunnallisia intressejä aina maanpuolustuksesta luonnonsuojeluun. Intressit muuttavat muotoaan ja painoarvoaan yhteiskunnallisten muutosten mukana, mutta monen mielestä liian hitaasti. Esimerkkeinä tästä ovat huolet ilmaston kuumenemisesta ja luontokadosta.

Toisaalta vanhat yhteiskunnan intressit, jotka ovat jo jääneet hieman taka-alalle, voivat myös palata yllättävästi ja nopeasti takaisin parrasvaloihin, kuten kävi huoltovarmuuden ja turvallisuuden kohdalla Ukrainan sodan myötä. Kaivoslain muutoksen viime metreillä reagoitiin juuri tähän, kun kaivoslakiin lisättiin niin sanotut turvallisuuspykälät, joiden myötä yhteiskunnan huoltovarmuuden ja turvallisuuden vaarantuminen voidaan huomioida myös kaivoslupaharkinnassa.

Kaivoslain parantamisen reseptinä on ollut jo vuoden 2011 kaivoslain uudistuksen ajoilta asti lisätä uusia, mausteita kaivostoimintaa säätelevään soppaan. Osa raaka-aineista on ehkä hieman eksoottisia, ja niiden sopivuutta perinteiseen kaivossääntelysoppaan on kyseenalaistettu.

Intoa lisäämiseen selittää kaivoslain peruslähtökohta. Kaivostoiminnan vaatima kaivoslupa, jonka perustana on valtausperiaate, on myönnettävä, jos luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät ja ehdottomia esteitä kaivosluvalle ei ilmene. Esteet ja edellytykset muuttuvat yhteiskunnan odotusten muuttuessa, jolloin sääntelyn kehittämiselle tulee tarve.

Uusin este on siis tulevaisuudessa kansallinen turvallisuus, jonka vaarantuessa ei voida myöntää oikeutta mineraalien hyödyntämiseen. Lisäksi kunnilla on entistä vahvempi oikeus määrätä kaavoituksella kaivostoiminnan sijoittumisesta kunnan alueelle.

Yhteiskunnan intressejä jää kaivoslupaharkinnan ulkopuolelle

Viimeisen viikon aikana julkisuudessa on kirjoitettu myös turvallisuuden vaarantumisen vastapainona kaivostoiminnan yhteiskunnallisesta tarpeesta. Soklin pitkään vireillä ollut kaivoshanke ja Terrafamen kaivoksen laajennussuunnitelmia on luonnehdittu uutisissa yhteiskunnan kannalta tarpeellisiksi, jopa välttämättömiksi. Uutisoinnista huolimatta monelta jää kuitenkin huomaamatta, ettei kaivoslain näkökulmasta vihreän siirtymän edistämisellä ole painoarvoa jatkossakaan kaivoslupaharkinnassa.

Kaivoslupaa myönnettäessä ei ole mahdollista vertailla esimerkiksi Sakatin kaivoshankkeen kohdalla, onko hankkeesta enemmän hyötyä kuin haittaa yhteiskunnalle. Kärjistäen voisi sanoa, että kaivoslain ja kaivoslupaharkinnan kannalta Sakatti tai jokin muu hanke ei muuttuisi yhtään vähemmän tärkeäksi tai toivottavaksi, vaikka mineralisaatio koostuisi pelkästään kaivoslain mukaisista asbestiminraaleista eli asbestista, joiden käyttö on Suomessa rakennusmateriaalina on ollut tunnetusti  jo pitkään kielletty. Kaivoslaista puuttuu siis vesilain tapainen intressivertailu, joilla esimerkiksi vesivoiman hyödyt piti arvioida haittoja suuremmiksi.

Uusi ja yhteiskunnan tarpeisiin muuntuva resepti löytyy vesilain intressivertailusta

Vesilain tapainen intressivertailu kaivoslaissa voisi tarkoittaa yksittäisen kaivoshankkeen osalta sitä, että kaivoslupaharkinnassa otettaisiin huomioon tarpeen mukaan esimerkiksi vihreälle siirtymälle välttämättömien mineraalien kohdalla teknologian kehityksen ajankohtaiset muutokset sekä hankkeen myönteiset ja haitalliset kokonaisvaikutukset siten, että kaivoslain 1 §:n tavoite luonnonvarojen kestävästä käytöstä voi toteutua.

Intressivertailu kaivoslaissa mahdollistaisi yhteiskunnan laaja-alaisten odotusten huomioimisen ajassa ja paikassa, ilman jatkuvia ja myöhässä tehtyjä huonosti istuvia muutoksia kaivoslakiin. Pitkällä aikavälillä jatkuvat muutokset vähentävät kaivoslain hyväksyttävyyttä kansalaisyhteiskunnassa ja heikentävät yritysten investointien halukkuutta.

Matti Kattainen
Ympäristöjuristi

Lisätietoja