Saimaannorpan pesälaskennat ABC (ja DE)

A) Miksi tehdään pesälaskentoja?

Saimaannorppa viettää suurimman osan elämästään vedessä ja sukelluksissa. Tarvitsemme kuitenkin tietoa saimaannorpasta, jotta tiedämme, millaisen eläimen kanssa elämme täällä Saimaan rannoilla, osaamme ottaa norpan huomioon ja kohdistaa suojelutoimet oikein.

Pesälaskennat ovat jo vuosikymmenien ajan antaneet tietoa norpan elämästä, levinneisyydestä ja kannan koosta. Tiedämme, että jokainen norppa tekee pesän, saattaa tehdä useammankin. On lepopesiä ja on poikaspesiä. Tiedämme, että norppa on kotipaikkauskollinen ja tekee mielellään pesän vuodesta toiseen samoille seuduille. Tiedämme, että nuoret norpat joutuvat etsimään uusia pesimäpaikkoja usein levinneisyyden reuna-alueilta.

Uusi teknologia mm. riistakameroiden, photo-ID-menetelmän ja seurantalaitteiden avulla on tuonut pesälaskentoja täydentävää tietoa, minkä ansiosta tiedämme norpastamme jo aika paljon. Mutta vielä on paljon tutkittavaa. Pesälaskennat kuitenkin ovat vankka pohja kaikelle muulle tutkimukselle, ja pitkän historiansa ansiosta se on vakiinnuttanut asemansa joka vuotisena kannanarviointimenetelmänä.

B) Milloin tehdään pesälaskentoja?

Saimaannorppa tekee pesänsä lumikinokseen kalliorantaan sellaiseen rauhalliseen kohtaan, johon lumi kinostuu ja jossa vedessä on riittävästi syvyyttä päästä kulkemaan jään alla. Norppa kaivaa jään alta ylöspäin kulkuavannon kinoksen alle ja kaivaa sen jälkeen kinokseen onkalon, joka ei näy päälle päin jäällä kulkijalle. Lumikinos suojaa näin hyvin norppaa ja syntyvää kuuttia niin kylmältä, kuutista kiinnostuneilta pedoilta (kettu, ilves) kuin jossain määrin myös ihmislähtöiseltä häiriöltä.

Pesälaskentoihin lähdetään vasta sitten, kun pesät ovat kevätlämmön seurauksena romahtaneet. Silloin niiden sijainti nähdään, ja silloin pesä ja sen jäännökset eivät ole enää niin elintärkeitä kuuteille. Kuutti on vankistunut ja pystyy jo uimaan kylmässä vedessä. Emo jatkaa vielä imettämistä jäällä tai pesän jäänteiden suojassa aina toukokuulle asti. Yleensä laskennat pitää tehdä viikon tai kahden sisällä.

Ihanteellista on, että tämä kaikki ajoittuisi selkeästi huhtikuun puolelle. Joskus jos talvi on ollut leuto ja kevät tullut liian nopeasti ja liian aikaisin, on jouduttu lähtemään jäille jo maaliskuun lopussa. Tällaisina pesintävuosina on riski, että pesän suoja ei ole kuuteille riittävä eikä kestä riittävän pitkään. Tällaisina vuosina kuuttien pesäpoikas- tai petokuolleisuus on tavallista suurempaa.

C) Miten tehdään pesälaskentoja?

Metsähallitus organisoi pesälaskennat niin, että koko saimaannorpan levinneisyysalue jaetaan laskijoiden kesken. Esimerkiksi Etelä-Saimaalla on jo vuosien ajan ollut Suomen luonnonsuojeluliiton oma vastuualue, jossa käymme tekemässä apukinokset, tarkistamme ne pesälaskentojen yhteydessä ja samalla koluamme potkukelkkaillen alueemme kaikki rannat etsien luonnonkinoksissa olevia pesiä, hengitysavantoja, kulkuavantoja ja muuta mahdollista kiinnostavaa (ihmisten ja eläinten jälkiä, kalaverkkoja tms.).

Kun kallion kupeesta löytyy romahtanut kinos, tutkitaan sen ”sisältö”:

• Koko: Jos kinoksessa on laaja pesäluolasto, viittaa se poikaspesään ja kuutin kaivamiin onkaloihin. Jos pesä on pieni, on se todennäköisesti yksittäisen norpan makuupesä.
• Avanto: Onko pesän pohjalla kulkuavanto, onko se jäässä vai sula? Sula avanto (ja mahdollinen norpan haju) viittaavat siihen, että pesän jäänteet ovat vielä käytössä.
• Karvaa: Pesä tutkitaan sisältä mahdollisimman tarkkaan siinä toivossa, että sieltä löytyisi vaaleaa kuutin karvaa. Se on varma merkki siitä, että pesään on syntynyt kuutti. Minigrip-pussiin otetaan karvanäyte myöhempiä tutkimuksia varten. Syytä on myös yrittää kurkkia avannon alla olevaan veteen, ettei siellä vain näy pesäkuollutta kuuttia.
• Muut pesät: Onko lähettyvillä lisää pesiä? Ne ovat todennäköisesti saman norpan vaihtopesiä.
• Jäljet pesän lähettyvillä: Onko pesää tutkinut joku muu eläin, näkyykö jälkiä (esim. kettu), kuinka läheltä on kulkenut ihmisiä moottorikelkalla, hiihtäen, kävellen?
• Muita havaintoja: Esim. kalanpyydykset, itse norppa tai kuutti, äänihavainnot, hengitysavannot, kulkuavannot.

Kaikki tiedot kirjataan ylös pesälaskentakaavakkeeseen sekä karttaan. Paikalta siirrytään pois mahdollisimman nopeasti, jotta mahdollinen vielä pesän jäänteitä käyttävä norppa tai kuutti ei häiriinny enempää kuin on välttämätöntä.

Koska pesälaskentoja tehdään kilpaa jäiden lähdön kanssa, turvallisuudesta huolehtiminen on tärkeää. Jäille ei lähdetä ilman asianmukaista varustusta kuten pelastuspukua, naskaleita ja köyttä/liinaa. Mukana on myös jään, pesien ja pesäympäristön tutkimiseen liittyviä työvälineitä (sauva, lapio, mitta, kiikarit) sekä tietysti hyvät eväät.

Me kuljemme pesälaskenta-alueen läpi potkukelkoilla, potkuttelua tulee n. 20–25 kilometriä päivässä. Olosuhteista riippuen pesälaskentoja tehdään muualla myös hiihtäen, kävellen tai jopa polkupyörällä. Hankalissa paikoissa tai tarkistuksissa, jotka tehdään jäiden ollessa jo hyvin heikkoja, käytetään ilmatyynyalusta.

D) Kuka tekee pesälaskentoja?

Saimaa on Suomen suurin järvi, jossa rantaviivaa on noin 15 000 kilometriä. Saimaannorppa ei pesi joka paikassa, mutta silti tutkittavaa rantaviivaa riittää tuhansia kilometrejä tehtäväksi parissa viikossa. Tähän ei kyetä ilman laajaa vapaaehtoisjoukkoa.

Periaatteessa vapaaehtoiseksi pesälaskijaksi voi ryhtyä kuka vaan. Metsähallitus ja/tai kokeneet pesälaskijat opastavat alkuun. Metsähallituksen kanssa tehdään vapaaehtoistyöstä sopimus, saadaan tarvikkeet, vakuutukset ja kulukorvaukset. Pesälaskija saa lupakortin (Ely-keskuksen myöntämä nk. poikkeuslupa) ja muun muassa sitoutuu siihen, ettei kerro pesäpaikkojen sijaintia eikä julkaise sellaisia kuvia, joista paikka voi paljastua.

On joitakin asioita, joita pesälaskijalta edellytetään. Riippuen laskenta-alueen ominaisuuksista ja siitä, millä tavoin siellä liikkuu, kohtuullinen kunto sekä kiinnostus ja kyky maastotyöskentelyyn on eduksi. Mahdollista kylmää kylpyä ei pidä liiaksi pelätä, niitä aina välillä sattuu. Erityisen tärkeää on paikallistuntemus eli on hyvä tuntea laskenta-alueen olosuhteet, esimerkiksi vaaralliset virtapaikat ja pesintään soveltuvat kalliorannat. Ja yksin ei pidä heikoille jäille lähteä.

E) Miten pesälaskennat vaikuttavat pesälaskijaan?

Pesälaskennoista alkaa kevät. Sosiaalisissa tilanteissa pesälaskija onnistuu olemaan ilonpilaaja, kun hän ei osaa iloita aikaisesta keväästä. ”Ei vielä, kuutit tarvitsevat pesän suojaa!”

Jäille pääsyä pesälaskija odottaa malttamattomana. Milloin pesät ovat romahtaneet, mutta jää (ehkä) vielä kantaa? Onko sopiva sää myös kevään nautiskeluun? Aurinkoa, ei liikaa tuulta, ei sadetta, mutta yöpakkasia, jotta jäällä kulku sujuu sutjakkaasti. Kevään lintukonsertti pakahduttaa aikaisin aamulla, ja muuttolintuhavainnot luodoilla saattavat olla yllättäviäkin: kiuru, töyhtöhyyppä tai yksinäinen kurki nököttämässä jäällä. Joutsenten törähdykset, teerien pulina ja jäiden laulu ovat osa pakahduttavaa keväistä järviluontoa.

Ja se jännitys! Löytyisikö seuraavan kallion kupeesta romahtanut pesäonkalo. Kenties jopa poikaspesä. Tai edes hengitysavanto ja norpan haju. Kaikki suuria elämyksiä ja ilon aiheita joka kevät.

Liikutuksestakaan ei voi välttyä, jos käy niin ihmeellisesti, että pieni kuutti tuijottaa silmiin pesän jäänteistä tai ulisee vielä romahtamattoman kinoksen alla. Ihanaa kun olette siellä, anteeksi että häiritsen. Säilykää hengissä, lisääntykää ja täyttäkää Saimaa! Nyt saa kevät edetä ja kesä tulla.

Kaarina Tiainen
Kirjoittaja on saimaannorppa-asiantuntija.

Kuvat: Hanne Kosonen / Suomen luonnonsuojeluliitto

Suomen luonnonsuojeluliitto osallistui pesälaskentoihin osana Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hanketta, joka on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta.