Uusi luon­non­suo­je­lu­la­ki voimaan – sen arvosana on 9

Luonnonsuojelulain uudistus oli Sanna Marinin hallituksen tärkein luontokatoa hillitsevä, hallitusohjelmaan kirjattu lakihanke. Sen taustalla oli lajien ja luontotyyppien uhanalaistuminen ja tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Luonnonsuojelulain merkitys kasvoi hallituksen eräiden muiden lakihankkeiden epäonnistuttua. Esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksesta jäivät luontoa turvaavat kaavoituspykälät pois. Myös kaivoslain uudistus jäi ympäristön kannalta puutteelliseksi.

Tutkimukset edellä

Olen osallistunut kymmeniin lakityöryhmiin, ja tämä luonnonsuojelulaki on mielestäni prosessina paras. Ympäristöministeriö lähti työhön ilmiöpohjaisesti tutkimukset edellä. Ensin kuultiin tutkijoita esimerkiksi lajien ja luontotyyppien tilasta. Sitten keskusteltiin johtopäätöksistä ja vasta lopuksi mentiin pykäliin. Tämä oli paljon järkevämpää kuin perinteinen työryhmätyö, jossa lähdetään suoraan kinastelemaan sanamuodoista ensimmäisestä pykälästä lain loppuun.

Uuden lain valmistelun haasteena oli hallituksen laajapohjaisuus. Näin hyvästä työryhmätyöstä tingittiin poliittisesti peräti kolme kertaa: ensimmäisen kerran ministeriöiden välisesti työryhmän loppusuoralla, toisen kerran hallituksen esityksen teossa ja kolmannen kerran vielä eduskunnassa. Näistä syistä laki heikkeni matkan varrella. Lopputulos on silti paljon voimassa olevaa lakia parempi.

Monia uudistuksia

Laissa on monia periaatteellisia parannuksia. Esimerkiksi varovaisuusperiaate tuli mukaan, vaikka selvilläolovelvollisuus jäi pois. Se on onneksi vakiintunut ympäristöoikeuteemme muiden lakien ansiosta. Vastaavasti ilmastonmuutokseen sopeutuminen saatiin lain tavoitteisiin, vaikka sen hillintä jäi pois. Tämä merkitsi muun muassa erityisesti suojeltujen lajien avustetun leviämisen pelisääntöjen saamista lakiin. Lakiin tuli myös saamelaiselinkeinojen ja -kulttuurin heikentämiskielto.

Uuden lain myötä ”laillistetaan” jo vakiintuneet vapaaehtoiset luonnonsuojelun keinot, kuten METSO- ja HELMI-ohjelmat. Myös rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaukset paranevat. Suomen luontopaneelin asema vakiinnutetaan. Uusina tulevat alueelliset luonnonsuojelun toimeenpanosuunnitelmat.

Merkittävää on, että kansallispuistot ja luonnonpuistot turvataan malminetsinnältä. Tämä suoja ei kuitenkaan koske vielä muita valtion ja yksityisiä luonnonsuojelualueita.

Pelisäännöt kompensaatiolle

Lakiin tulee ensi kertaa Suomessa ekologisen kompensaation mahdollisuus. On kansainvälisestikin merkittävää, että sille asetetaan reunaehdot ja menettelyt.

Ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla. Esimerkiksi lehdon menettäminen rakentamistoiminnan seurauksena voidaan hyvittää parantamalla toisaalla heikentyneen lehdon tilaa. Näin luontoarvot eivät kokonaistasolla tarkastellen vähene.

Ilman säädöspohjaa kuka vaan voisi sanoa mitä vaan kompensaatioksi. Näin on käynyt hiili- ja päästökompensaatioille. Ne eivät ole kehittyneet, kun pykälien puuttuessa on tullut väärinkäytöksiä ja syytöksiä viherpesusta.

Ekologinen kompensaatio koskisi aluksi vain vapaaehtoisia toimia. Tavallinen esimerkki sellaisista on esimerkiksi radan rakentaminen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan läpi. Tällaisia poikkeuslupia annetaan Suomessa muutamia kymmeniä vuodessa. Nyt niitä ei tarvitse kompensoida, eikä vielä uudenkaan lain aikana. Asiaan tulee palata myöhemmin, koska ilman luonnolle aiheutuvan haitan hyvittämistä pilaaja ei maksa ja luonto häviää.

Vaikka ekologinen kompensaatio alkaa Suomessa nyt pienin askelin, se voi muuttaa strategista ajattelua ja suunnittelua. Jatkossa kaikille luontohaitoille tulee hinta. Se osaltaan auttaa pysäyttämään luontokadon.

Ekologisesta kompensaatiosta ympäristöministeriö tekee vielä yksityiskohtia tarkentavan asetuksen.

Osa luontotyypeistä jäi suojatta

Uhanalaiset lajit tulee jatkossa ottaa huomioon erilaisissa päätöksissä. Samanlainen suoja oli vielä hallituksen esityksessä tulossa myös eräille uhanalaisille luontotyypeille, mutta keskusta ja oppositiopuolueet kaatoivat sen eduskunnassa vetoamalla erityisesti metsänomistajien oikeusturvaan. Näin toimittiin siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta katsoi, että ehdotettu sääntely ei muodostu omaisuuden suojan kannalta ongelmalliseksi.

Eduskunta hyväksyi ponnen, jonka mukaan valtioneuvoston tulee kuitenkin kehittää vesiluontotyyppien suojelua. Asia menee seuraavalle hallitukselle, jonka täytyy avata vesilaki muistakin syistä – muun muassa niiden vesivoimalaitosten takia, joilla ei ole nyt kalanhoitovelvoitteita. Siinä yhteydessä vesilailla suojeltuihin luontotyyppeihin voitaisiin lisätä luonnonsuojelulaista rannalle jääneet lähteiköt, kalkkilammet ja purot.

Uudessa luonnonsuojelulaissa on mukana rannikon avoimien dyynien ja serpentiinikasvilajeja sisältävien serpentiinikallioiden hävittämis- ja heikentämiskielto. Ely-keskusten mahdollisuutta tehdä joillekin uhanalaisille luontotyypeille suojelurajauksia laajennettiin. Näitä rajauspäätöksiä tehdään vuosittain kuitenkin hyvin vähän, koska niille ei ole tekijöitä.

Lajeillekin tuli parannuksia

Uhanalaisten lajien huomioon ottamisen lisäksi niiden suojeluun tuli muitakin uusia asioita. Esimerkiksi ulkomailta tuotaviin uhanalaisten lajien metsästysmuistoihin, trofeisiin, tehtiin kansallisia rajoituksia.

Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi suojella Suomessa uutena löydetyn tai tieteelle ennestään tuntemattoman eliölajin esiintymispaikan. Myös erityisesti suojeltavan eliölajin yksilöiden siirtämiselle esimerkiksi ilmastonmuutoksen takia säädettiin pelisäännöt.

Seuraava hallitus jatkaa

Uusikaan luonnonsuojelulaki ei riitä pysäyttämään luontokatoa. Iso puute on, että tämä luonnonsuojelulain uudistus ei koskenut juuri lainkaan metsiä. Metsät ovat luonnonsuojelumme ykkösongelma. Niitä on kaksi kolmasosaa Suomen maapinta-alasta, ja metsälaki vaatii kiireesti uudistusta.

Luonto tarvitsee jatkossa myös ilmastolain tyyppisen raamilain. Tällaiseen luontolakiin asetettaisiin määrälliset ja ajalliset tavoitteet luontokadon torjumiseksi. Se voisi tuoda luonnonsuojelun rahoitukseenkin hallituskausien yli menevää pitkäjänteisyyttä.

Uusi luonnonsuojelulaki on puutteistaan huolimatta hyvää työtä. Ympäristöministeriö ja kaikki lakihanketta tukeneet ansaitsevat täyden kiitoksen. Luontokadon yhä jatkuessa olisi tärkeää, että seuraavaa lakia ei tarvitsisi odottaa neljännesvuosisataa.

Tapani Veistola

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja. Hän oli luonnonsuojelulakityöryhmän jäsen.

Juttu on julkaistu Natura-lehdessä 1/2023, jota julkaiseva Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL kuuluu Suomen luonnonsuojeluliittoon.