Suomella on nyt historiallinen mahdollisuus suojella vanhat metsät – tai epäonnistua siinä

Arvoisa pääministeri Petteri Orpo, arvoisa Suomen hallitus,

Haluamme kannustaa teitä tekemään luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelemiseksi vaikuttavan, tieteeseen perustuvan päätöksen, josta koko Suomi voi olla ylpeä. Euroopan laajimmat luonnonmetsät sijaitsevat juuri Suomessa, ne ovat kansallisomaisuuttamme ja niiden säilyttäminen on suomalaisille tärkeää.

Hallitusohjelman mukaan: ”Hallitus suojelee jäljellä olevat kansalliset kriteerit täyttävät valtion luonnontilaiset, vanhat metsät. Hallitus varmistaa riippumattoman kriteeristön valmistumisen nopealla aikataululla.”

Olemme vakavasti huolestuneita prosessista, jolla suojelukriteeristöä parhaillaan viimeistellään.

Riippumattomuuden toteutuminen edellyttää kriteerien pohjautumista luonnontieteeseen, ei esimerkiksi poliittisiin tai taloudellisiin intresseihin. Päämääränä tulee olla kriteeristö ja suojelulinjaukset, joilla on riittävä vaikuttavuus, kun tähtäimessä on luontokadon pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä. Kriteeristön pohjalta on saatava hakkuilta turvaan metsät, jotka jo olemassa olevan kriteeristön ja kartoitustiedon pohjalta tiedetään arvokkaiksi, sekä tuettava luonnonsuojeluverkoston johdonmukaista kehittämistä. Nyt näin ei ole.

On olennaista, että kriteerien viimeistelyssä hyödynnetään lakisääteisen, riippumattoman tieteellisen asiantuntijaelimen eli Suomen luontopaneelin laajaa asiantuntemusta. Nykyisellään emme näe, että paneelin joulukuussa 2021 julkaisemaa mietintöä metsäluonnon turvaavan suojelun kohdentamisesta olisi valmistelussa huomioitu mitenkään. Myös Luonnonmetsä-työryhmän ja Luonnonmetsät Sápmi -työryhmän laajat kartoitusaineistot sekä saamelaispaliskuntien tieto uhkaavat jäädä hyödyntämättä, vaikka heillä on paras maassamme kerätty tietoaineisto suojelemattomien vanhojen ja luonnontilaisten metsien määrästä ja sijainnista valtion mailla. Näiden aineistojen huomioimiseen kiinnittivät huomiota myös metsien monimuotoisuuden tutkijat torstaina 5.10. julkaisemassaan kannanotossa.

Kiireellistä on saada hakkuilta turvaan luonnonmetsät, joiden luontoarvot ovat jo olemassa olevan kriteeristön ja em. kartoitustyön nojalla tiedossa. Kyse on Euroopan komission kriteerityöryhmän maaliskuussa 2023 linjaamasta varovaisuusperiaatteesta, jota kansallisia kriteerejä ja suojelulinjauksia valmisteleva ympäristöministeriö ei toistaiseksi ole pyynnöistä huolimatta huomioinut. On ensiarvoisen tärkeää, että päättäjillä on myös tämä tieto päätöksenteon pohjana.

Saamelaisalueella on tarpeen käynnistää viipymättä oma prosessinsa, jossa suojelurajauksia ja -päätöksiä tarkastellaan alueen eri käyttötarpeet ja saamelaisten oikeudet huomioiden, FPIC-periaatetta noudattaen.

Monimuotoinen luonto on suomalaisten kansallisomaisuutta ja hallituksella on vastuu sen säilymisestä. Mikäli luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelun kriteerit päätetään lakisääteisen luontopaneelin suositukset ja olemassa oleva kartoitusaineisto sivuuttaen ja kriteerit rajataan tarkoituksella niin tiukoiksi, että suojelupinta-alan lisäys jää pieneksi, on hallitus tekemässä tietoisen päätöksen epäonnistua tärkeässä osassa luontokadon pysäyttämistä. Tämä olisi iso, menetetty mahdollisuus.

Kunnioittaen

Aki Arkiomaa, toiminnanjohtaja, Birdlife

Touko Sipiläinen, maajohtaja, Greenpeace

Riku Eskelinen, toiminnanjohtaja, Luonto-Liitto

Camilla Söderholm, toiminnanjohtaja, Natur och miljö

Hanna Halmeenpää, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto

Liisa Rohweder, pääsihteeri, WWF Suomi

Lisätiedot:
Mai Suominen, Leading forest expert, WWF Finland, mai.suominen@wwf.fi, +358503224363
Kaisa Kosonen, Senior Policy Advisor, kaisa.kosonen@greenpeace.org, +358 50 368 8488
Liisa Toopakka, Biodiversity Policy Officer, The Finnish Association For Nature Conservation, liisa.toopakka@sll.fi, +358405042989