Maltti on valttia susi­kan­nan­hoi­dos­sa

Tämänhetkisen tutkimustilanteen mukaan Itä- ja Länsi-Suomen susien osapopulaatiot eivät ole geneettisesti elinvoimaisia nykyisen kokoisina ja nykyisellä kytkeytyneisyydellään. Idän ja lännen susipopulaatioiden välillä ei juuri tapahdu muuttoliikettä, vaan geenitutkimuksien mukaan länsisuomalaiset sudet pariutuvat keskenään.

Itä-Suomen susikannan vahvistumiseen tulisi kiinnittää huomiota, jotta geenivirta Venäjän Karjalasta voisi ulottua Itä-Suomesta edelleen Länsi-Suomeen. Myös sisä-Suomeen tarvitaan susia luomaan geneettinen silta itäisen ja läntisen populaation välille. Tämä mahdollistaisi tulevaisuudessa Suomen susikannan suotuisan suojelutason uudelleen määrittämisen yhdeksi populaatioksi. Tätä ovat mm. toivoneet Suomen Metsästäjäliitto ja MTK.

Suden kannanhoidollinen metsästys ei vielä ole toiminut

Susivahinkojen lisääntyessä moni paikallinen ihminen on kokenut, ettei heidän huoliinsa ja kokemiinsa tappioihin ole reagoitu riittävästi. Suomessa on koko EU-ajan voitu poistaa ongelmia aiheuttavia susiyksilöitä riistahallinnon poikkeusluvilla tai poliisin päätöksillä. Suden hyväksyttävyyden parantamiseksi toistuvasti vahinkoja aiheuttavien tai asutuksen keskuudessa liikkuvien ja häiriöitä aiheuttavien susien poistomenettelyä on sujuvoitettu. Viime talvena poistettiin kaikkiaan 79 sutta vahinkoperusteisilla luvilla. Lisäksi susivahinkojen korvausmenettelyä on nopeutettu. Aikaisemmin korvaukset maksettiin vasta seuraavana vuonna vahingon tapahtumisen jälkeen.

Vaikka susivahingoista uutisoidaan paljon, eniten taloudellisia vahinkoja aiheuttaa ahma, ja karhu puolestaan on suurpedoista ihmiselle vaarallisin. Suomessa karhu hyökkää keskimäärin kerran vuodessa ihmisen kimppuun, susi ei ole todistettavasti hyökännyt ihmisen päälle Suomessa yli 50 vuoteen. Suomen susitilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen ja suden aiheuttamat vahingot ovat Suomessa pieniä verrattuna muuhun Eurooppaan.

Suomessa on 2000-luvulla kaksi kertaa kokeiltu kannanhoidollista sudenmetsästystä. Metsästys on molempina kertoina epäonnistunut. Se on johtanut susikannan romahtamiseen, vahinkojen lisääntymiseen susilaumojen hajottua (suuri osa saalista oli alfasusia) ja paikoin salametsästyksen lisääntymiseen. Vielä toistaiseksi sudenmetsästyksessä maltti ei ikävä kyllä ole ollut mukana, vaan metsästyksen lupamäärissä ja toteutuksissa on tehty virheitä.

Suomen susikanta, reilut 300 sutta, on vielä liian pieni kestääkseen kannanhoidollisen metsästyksen, etenkin kun Suomen susikanta on jakaantunut geenitutkimuksien mukaan kahteen osapopulaatioon. Metsästyksen sijasta nyt tulisi vahvistaa Suomen susikanta suotuisalle suojelutasolle. Se mahdollistaisi tulevaisuudessa järkiperäisen susikannanhoidon, johon voi kuulua myös rajoitettu kannanhoidollinen metsästys.

Mikäli sudenmetsästys yritetään aloittaa nyt liian aikaisin, se johtaa valituskierteisiin ja susikeskustelun kärjistymiseen ja pettymyksiin. Suomi on yksi Euroopan harvaanasutuimmista valtioista, joten luulisi Suomeen mahtuvan 500 sutta, varsinkin kun susialueilla Varsinais-Suomessa koetaan olevan liikaa hirvieläimiä eikä metsästyksellä ole kyetty riittävästi harventamaan valkohäntäpeurakantaa. Suden hyvän ravintotilanteen johdosta myöskään koiravahinkoja ei juuri tapahdu Eteläisessä-Suomessa. Nyt tarvitaan ennen kaikkea malttia ja yhteistyötä susikannan hoitoon.

Lisätietoa:

Suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro, p. 050 585 9857, riku.lumiaro@sll.fi