”Oravako pulassa – miten se on mahdollista? Näen niitä lähes päivittäin kotini ympärillä”, tähän tapaan kommentoi moni kuultuaan, että oravalla ei mene hyvin.

Kaupunkioravalla meneekin paremmin, mutta metsäoravia on vuosi vuodelta vähemmän. Oravien määrä vähenee joka vuosi keskimäärin kolme prosenttia. Se voi kuulostaa pieneltä luvulta, mutta jatkuessaan se tarkoittaa vääjäämätöntä alamäkeä.

Oravien määrä on romahtanut viimeisten vuosikymmenten aikana. On arvioitu, että orava määritellään ehkä jo seuraavassa uhanalaisarviossa uhanalaiseksi lajiksi.

Mistä oravan ahdinko johtuu?

Oravan alamäen syy löytyy muutoksesta sen elinympäristöissä. Talousmetsät eivät tarjoa oraville riittävästi ravintoa eikä suojaa. Suomessa talousmetsät nuortuvat: alle 20 vuotta sitten perustettujen puuviljelmien osuus on kasvanut. Se näkyy käpysadossa, sillä kuuset alkavat tuottaa säännöllisesti ja runsaasti siemeniä vasta noin 60 vuoden iässä. Kuuset kaadetaan ennen kuin niistä tulee suuria, ravintoa ja suojaa tarjoavia käpykuusia.

Tämän lisäksi avohakkuut ja maanmuokkaus ovat myrkkyä sienille ja marjoille, jotka ovat myös oravan lempiravintoa. Tutkimusten mukaan sienisato pienenee kymmenesosaan avohakkuun jälkeen.

Kaupunkimetsät oravien turvapaikkana

Oravat tarvitsevat monimuotoisia ja ikärakenteeltaan vaihtelevia metsiä. Niitä löytyy vielä kaupungeista, joissa oravat pärjäävät paremmin. Tupsuhäntiä on kaupungeissa kaksinkertainen määrä pinta-alaa kohden metsiin verrattuna.

Lähiluonnon säilyminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sillä rakentaminen nakertaa ja pirstaloi kaupunkimetsiä. Lähimetsien turvaaminen on tärkeää niin ihmisen kuin oravankin kannalta.

Auttamalla oravia autamme ihmistä

Kun yleinen laji taantuu, pitäisi hälytyskellojen soida – ja kovaa. Oravien väheneminen kertoo lajien elinympäristöjen voimakkaasta muutoksesta: monimuotoiset metsät hupenevat.

Kyse ei ole vain oravista. Jos Suomen metsät eivät voi hyvin, ei ihminenkään voi hyvin.

Hakkuumääriä on laskettava. Liian suurista hakkuumääristä kärsii metsäluonnon lisäksi metsien hiilinielut ja -varastot.

Avohakkuisiin perustuva metsätalous on tullut tiensä päähän. Jatkuvapeitteisestä kasvatuksesta voi olla apua oravalle ja muille lajeille, mutta se ei korvaa suojelua tai tarvetta kohtuullistaa hakkuumääriä.

Metsien suojelu on riittämättömällä tasolla Suomessa. Vain noin kuusi prosenttia hyvin puuta tuottavasta metsämaasta on suojeltu. Suojelupinta-alaa on kasvatettava, ja koko maahan luotava kytkeytynyt ja kattava suojeltujen metsien verkosto. Suojelu on aloitettava viimeisistä suojelemattomista luonnontilaisista ja vanhoista metsistä. Valtiolla on tässä päävastuu ja näytön paikka.

Auta meitä puolustamaan metsiä maalla ja kaupungissa. Luonnonsuojeluliitto on lähiluonnon ykköspuolustaja ja tutkitusti aktiivisin ympäristöjärjestö vaikuttamistyössä. Ryhdy kuukausilahjoittajaksi.

Lähde: Orava tarvitsee oikean metsän (Suomen Luonto 9/2022)

Suojele kanssamme elämää

Luonto tarvitsee kipeästi puolustajia. Tuellasi suojelemme metsiä, vesistöjä, soita ja eläinlajeja, vaikutamme päätöksentekoon, ja toimimme luonnon omana asianajajana.

Ryhdy kuukausilahjoittajaksi