Viitaten lausuntopyyntöönne Dnro VN34558/2023

 

Luonnonsuojeluliiton lausunto koskien luonnosta hallituksen esitykseksi rakentamislain muuttamisesta

 

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ja toteaa seuraavaa.

 

Yleistä

Yleisesti ottaen maankäyttö- ja rakennuslain pilkkominen moneksi erilliseksi laiksi aiheuttaa monia

haasteita. Eri laeilla on toisiinsa vaikuttavia rajapintoja, ja jotkut tässä ns. rakentamislain

korjaussarjassakin esitetyt asiat tulisi vielä pohtia alueidenkäyttölaissa. Lisäksi käytäntöön

vaikuttavat asetukset ovat vielä kesken.

 

Hallituksen tämän esityksen tavoitteena on ollut ennen muuta sujuvoittaa luvitusta ja lisätä

rakentamiseen liittyvää ennustettavuutta. Ehdotettuja toimia ei tule kuitenkaan toteuttaa vastoin

perusoikeuksia. Luonnonsuojeluliiton mielestä ympäristöperusoikeuden toteutuminen on

ehdotettujen muutosten myötä vaarassa heikentyä. Hallituksen tavoitteena on lisäksi sujuvoittaa

rakentamista vähentämällä velvoitteita koskien vähähiilistä rakentamista. Tämä kuitenkin voi

vaikeuttaa Suomea sitovien ympäristötavoitteiden toteutumisen.

 

Vähähiilisyydestä ja luonnonvarojen kestävästä käytöstä (38 §)

Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin vähentämään kasvihuonepäästöjä. Suomi on

säätänyt muun muassa ilmastolaista, jonka mukaan Suomen tulee olla hiilineutraali vuoteen 2035

mennessä ja hiilinegatiivinen vuoteen 2040 mennessä. Erityisen painavana tekijänä tulee huomioida

EU:n taakanjakoasetus, jonka myötä Suomen tulee vähentää kasvihuonekaasuja 39 % vuoteen 2030

mennessä vuoden 2005 tasosta ja 50 % prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Loppuvuodesta

Tilastokeskus julkaisi tiedotteen [1] , jonka mukaan maankäyttösektori oli nettopäästölähde, ja

sektorin päästöt ovat ylittäneet eri varastoihin vuoden aikana sitoutuneen hiilen määrän. Kuten

lakiluonnoksessakin on tuotu ilmi, rakennettu ympäristö on merkittävä päästölähde tuottaen

kolmanneksen kaikista kasvihuonekaasuista myös Suomessa (s. 8). Näillä tiedoilla osa ehdotetuista

muutoksista näyttäytyy varsin huolestuttavassa valossa.

 

Hallitus aikoo poistaa ilmastoselvityksen laatimisvelvoitteen merkittävältä määrältä uudiskohteita,

sitoen ilmastoselvityksen laatimisvelvoitteen esityksen mukaiseen hiilijalanjäljen raja-arvoon.

Ehdotetut kohteet eivät olisi kuitenkaan yhdenmukaisia rakennuksen energiatodistuksesta annetun

lain kanssa, joihin sisältyvät muun muassa pien- ja paritalot sekä lämmitetyt varastot.

Hallituksen esityksen eduskunnalle rakentamislaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 139/2022 vp)

mukaan suurin osa talovalmistajista laskee valmistamiensa pientalojen hiilijalanjäljen jo nyt, ja

ilmastotieto nähdään markkinoinnin kannalta hyödyllisenä. HE:ssä on arvioitu ettei ilmastoselvitys

aiheuttaisi vaikutuksia kotitalouksille, koska talotehdas tai suunnittelija itse laatisi selvityksen osana

hanketta. Omakotitalojen ilmastotieto on kuitenkin nähty hyödyllisenä, jotta omakotitaloudet

voisivat tehdä ilmastomyönteisiä ratkaisuja. Ilmastoselvitysten avulla voidaan ohjata

energiankulutuksen optimointiin, jolla voidaan alentaa rakennuksen käytön aikaisia kustannuksia

rakennuksen omistajalle (HE 139/2022 vp, s. 48-49). Lisäksi ilmastotiedon lisääntyminen on

johtanut muun muassa siihen että eri pankit ovat alkaneet kehittämään ja tutkimaan vihreitä

asuntolainoja jolloin marginaalikorko olisi tavallista asuntolainaa alhaisempi. Hallituksen esityksen

mukaan tämän on arvioitu alentavan investointikustannuksia ja laskevan joissakin tapauksissa

omakotitalon toteuttamisen kynnystä (HE 139/2022 vp, s. 38-39).

 

Kuten ympäristöministeriön perustelumuistiossa todetaan, rakennuksen ilmastoselvitystä ja

vähähiilisyyden arviointimenetelmää koskevalla sääntelyllä edistetään siirtymistä vähähiiliseen

rakentamiseen sillä on vaikea vähentää sellaista, jota ei mitata yhtenäisellä tavalla. Pientalojen

sisällyttäminen ilmastoselvityksen velvoittavan sääntelyn piiriin on tärkeää, jotta saadaan tietoa

omakotitalouksien aiheuttamista kasvihuonepäästöistä sekä niiden tekemien ilmastovalintojen

vaikutuksista muun rakentamissektorin ilmastovalintoihin. Yritysten näkökulmasta hallituksen

esityksessä vähähiilisyyden vaikutukset rakennustuoteteollisuuteen on arvioitu merkittäviksi ja

uusia innovaatioita tukeviksi (HE 139/2022 vp, s. 46). Nykyinen hallitusohjelma on

peräänkuuluttanut innovaatioita ilmastonmuutoksen hillinnässä. Suomen luonnonsuojeluliitto

ehdottaa siten näiltä osin rakennuslain sääntelyn pitämistä nykyisellään, mutta pitää avoimena

mahdollisuutta pientalojen sisällyttämistä velvoittavan sääntelyn piiriin porrastetusti. Tällöin

voidaan turvata asiantuntijoiden riittävän osaamisen edellytykset myös suurkaupunkien

ulkopuolella.

 

Lisäksi Luonnonsuojeluliitto ehdottaa, että merkittävät korjaustyöt pidettäisiin ilmastoselvitystä

koskevan velvoittavan sääntelyn piirissä. Hallituksen esityksen (HE 139/2022 vp) mukaan kun

rakennuksen käytöstä aiheutuvat päästöt arvioidaan ja tehdään näkyviksi, tietoisuus niistä lisääntyy

ja auttaa ohjaamaan hankintoja ja suunnittelua ilmastoystävällisemmiksi. Mikäli hiilijalanjäljen

raja-arvon huomioiminen tulee rutiiniksi uusien rakennusten suunnittelutyössä, vastaavilla

suunnitteluohjelmistoilla voidaan vastaavasti huomioida hiilijalanjälki myös korjausrakentamisen

kohteissa. Ilmastoselvityksessä huomioidaan eri energiamuotojen päästökertoimet, mikä voi entistä

enemmän kannustaa tarkastelemaan myös päälämmitysjärjestelmän vaihtoa laajamittaisen

korjauksen yhteydessä. Mikäli tämä lisää vähäpäästöisiin päälämmitysjärjestelmiin siirtymistä,

saavutetaan myönteisiä ilmastovaikutuksia. Lisäksi velvoite laatia ilmastoselvitys myös

laajamittaisen korjausrakentamisen hankkeissa toimenpidealueelta mahdollistaisi tiedon keräämisen

olemassa olevasta rakennuskannasta ja sen päästöistä, mikä edistää kansallisen

peruskorjausstrategian toimeenpanoa (HE 139/2022 vp, s. 87). Nämä ovat erittäin tärkeitä

huomioita, jotka nyt käsillä olevassa luonnosehdotuksessa on jätetty huomiotta.

 

Hiilijalanjäljen laskenta uudisrakennusten lisäksi korjattaville rakennuksille on tärkeää, koska

merkittävät korjaukset voivat olla hyvin mittavia ja niillä voidaan myös pidentää rakennuksen

elinikää huomattavasti. Lisäksi hallituksen esityksessä HE 139/2022 vp oli katsottu että

laajamittaisen korjausrakentamisen yhteydessä vaadittava ilmastoselvitys todennäköisesti

edesauttaisi rakennusten kasvihuonekaasupäästöjen pienentämistä (HE 139/2022 vp, s. 87). Turku,

Tampere ja Helsinki ovat selvittäneet korjausrakentamisen päästöjä analysoimalla tekoälyn avulla

vuoden 2022 rakennuslupatietonsa. Selvityksen mukaan korjausrakentamisen päästöt olivat

kyseisissä kaupungeissa 1,4 – 1,7-kertaiset uudisrakentamiseen verrattuna. [2]

 

Ilmastoselvityksen laatimisvelvoitteen vaatiminen korjattavilta rakennuksilta olisi tässä tilanteessa

erittäin arvokasta Suomea velvoittaviin tavoitteisiin pääsemisen näkökulmasta kun huomioidaan

rakentamiseen liittyvien kasvihuonekaasujen määrä suhteessa muihin päästölähteisiin, sillä muutoin

niitä koskevat päästöt jäisivät selvitysten ulkopuolelle. Mikäli päästöjä ei selvitetä ja tietoja kerätä,

ei niille voida asettaa tulevaisuudessakaan päästöraja-arvoja.

 

Lisäksi materiaaliselosteen laatimisvelvoitetta esitetään supistettavaksi vastaavalla tavalla kuin

ilmastoselvitystä. Luonnonsuojeluliitto huomauttaa 39 §:stä, että materiaaleja koskevat tiedot ovat

olennaisia niiden uudelleenkäytön ja siten luonnonvarojen riittävyyden kannalta.

Säädöksen soveltamiseen liittyvät olennaisesti myös sitä koskevat asetukset, joita ei ole vielä

laadittu.

 

Puhtaan siirtymän sijoittamislupa (43 a §)

Pykälä mahdollistaa eräiden ns. puhtaan siirtymän teollisuushankkeen sijoittamisen ilman

asemakaavaa tai sellaista yleiskaavaa, jossa on määrätty sen käyttämisestä rakentamisluvan

myöntämisen perusteena. Pykälä ei koske aurinko- tai tuulivoimaa, kiertotalouden laitoksia tai

pienydinvoimaa, mutta esimerkiksi vetylaitoksia ja akkutehtaita. Vesivoimaloita ei ole mainittu,

mutta niiden ei pitäisi missään tapauksessa olla laajojen vaikutuksiensa mukana tässä mukana.

Suomen luonnonsuojeluliitto kannattaa puhdasta siirtymää, mutta esittää 43 a §:n poistamista. Uusi

menettely sallisi jopa elinympäristön laadun merkityksellisen heikentämisen väljin sanakääntein:

jos se on “perusteltua puhtaan siirtymän sijoittamisluvan tarkoitus huomioon ottaen.” Vaikka

puhtaan siirtymän hankkeiden käsittelyä voidaan priorisoida, niin laadukasta ja ympäristön

huomioon ottavaa suunnittelua tulee niiltäkin edellyttää. Teollisissa hankkeissa kaavallinen

tarkastelu, vaikutusten arviointi, vuorovaikutteisuus, maanomistajien ja osallisten kuuleminen sekä

muutoksenhakuoikeus ovat aina tarpeen.

 

Luonnonsuojeluliitto katsoo, että esitys vaarantaa koko nykyisen suunnittelujärjestelmän ja se on

erittäin huolestuttavaa osallistumisen näkökulmasta.

 

Huomattakoon, että mitä enemmän tällaisia poikkeuslupa-asioita tulee, se vie pohjan kaavalliselta

suunnittelulta ja kunnan maapolitiikalta (mukaan lukien maankäyttösopimukset).

Suunnittelujärjestelmän merkitys tulee säilyttää ennallaan.

 

Luonnonsuojeluliitto esittää, että tämä pykälä hylättäisiin tai toissijaisesti ratkaistaisiin

alueidenkäyttölain yhteydessä niin, että myös riittävät selvitykset, osallistuminen ja vuorovaikutus

sekä muutoksenhaku turvattaisiin.

 

Purkamisluvan edellytykset (56 §)

Ilmastotavoitteiden kannalta ensisijaisena tavoitteena tulisi olla olemassa olevan rakennuskannan

vaaliminen, säilyttäminen ja hyödyntäminen. Pykälä ei kannusta olemassa olevan rakennuskannan

vaalimiseen ja hyödyntämiseen, mikä monessa tapauksessa olisi ilmastovaikutuksiltaan kestävämpi

ratkaisu kuin helpotettu purkaminen. Pykälä ei myöskään vahvasti velvoita purkumateriaalien

uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen. Pykälä ei näin ollen edistä ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Pykälän muotoilua tulee tarkistaa kierrätyksen velvoittavuuden ja vaikutusten arviointien osalta.

 

Määräaika rakentamislupahakemuksen käsittelylle (68 a §)

Rakennusvalvontaviranomaiselle säädettäisiin kolmen kuukauden määräaika ratkaista

rakentamislupahakemus siitä, kun rakentamislupahakemus liitteineen on vastaanotettu

rakennusvalvonnassa.

 

Luonnonsuojeluliitto esittää, että pykälä poistetaan. Se olisi kunnille kohtuuton. Hakemukset ovat

usein puutteellisia. Lisäksi kunnat joutuvat hakemaan usein lausuntoja muilta viranomaisilta. Näistä

syistä asia voi viivästyä niiden takia tavalla, johon kunta ei voi vaikuttaa.

 

Muutoksista valitusoikeuteen (179 –183 §)

Luonnoksessa hallituksen esitykseksi on ehdotettu valitusoikeuden kaventamista, jota kutsutaan

luonnoksessa valitusoikeuden “selkeyttämiseksi”. Luonnoksessa on katsottu, että valitusoikeuden

kaventaminen erityisesti järjestöjen osalta olisi Århusin sopimuksen ja perustuslain 20 §:n

mukaista, koska näin oli tulkittu kummankin osalta noin 20 vuotta sitten (s. 55-56).

 

Muutoksenhakuun tehtiin muutoksia jo hallituksen esityksessä eduskunnalle rakentamislaiksi ja

siihen liittyviksi laeiksi (HE 139/2022 vp). Tuolloin valitusoikeutta kavennettiin purkamis- ja

rakentamislupien (siltä osin kuin jälkimmäiset antoivat luvan purkaa) osalta siten, ettei

purkamislupa kuulunut enää kunnallisvalituksen piiriin. Tällä haluttiin selkeyttää oikeustilaa,

turvaten kuitenkin kansalaisten vaikutusmahdollisuudet kulttuuriympäristön kannalta tärkeissä

kohteissa laajentamalla muutoksenhakuoikeutta ympäristöjärjestöille, ELY-keskukselle ja

museovirastolle. Vaikutusmahdollisuuksien turvaamisen lisäksi on asiantuntijapainotteisella

muutoksenhaulla haluttu varmistaa, ettei suojelun arvoisia rakennuksia pureta ennen kuin niiden

suojelukysymys on ratkaistu (HE 139/2022 vp, s. 261-263).

 

Nyt käsillä oleva luonnos hallituksen esitykseksi osoittaa puutteellisuutta sen vaikutusten arvioinnin

osalta. Valitusoikeuteen tehtyjen muutosten ympäristö- tai yhteiskunnallisia vaikutuksia ei ole

arvioitu vaikka näillä muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia suojelun arvoisten rakennusten

säilymisen näkökulmasta.

 

Luonnoksessa hallituksen esitykseksi on tuotu ilmi, että esimerkiksi museoviranomaisten toiminta

vaikeutuisi. Hallituksen esityksessä HE 139/2022 vp katsottiin museoviraston valitusoikeus

perustelluksi esimerkiksi korjaamistilanteissa, joissa olemassa olevaa suojelun piirissä olevaa

rakennusta esimerkiksi laajennetaan taikka siihen tai sen yhteydessä suojeltuun välittömään

ympäristöön tehdään muutoksia, jotka vaikuttavat suojelun perusteena olevien arvojen säilymiseen

(HE 139/2022 vp, s. 261). Museoviraston tehtäviin kuuluu kulttuuriperinnön ja -ympäristön

suojelusta vastaavana asiantuntijaviranomaisena toimiminen. Valitusoikeuden poistaminen

museoviranomaisilta voi vaarantaa rakennussuojelun kohteena olevien, paikallisesti merkittävien,

rakennusten suojelun tason. Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta vuonna 2013 tehdyn

arvioinnin mukaan korjausrakentamisen viranomaisohjaukseen kunnilla ei yleensä ole käytettävissä

rakennusten ja kaupunkikuvan kulttuurihistoriallisten, arkkitehtonisten ja

rakennussuojelutavoitteiden arviointiin koulutettua henkilökuntaa [3, s. 186-187.] Nyt ehdotettu

valitusoikeuden kaventaminen johtaa väistämättä rakennussuojelun eriarvoistumiseen. Rakennusten

suojelu olisi jatkossa riippuvainen naapurien aktiivisuudesta, sekä virkamiesten osaamisesta joka

kunnissa on tutkimusten mukaan vaihtelevaa ja paikoittain myös puutteellista.

 

Muutosehdotuksella aiotaan kaventaa myös järjestöjen valitusoikeutta (179 §, 182 §). Perustuslain

20 §:ssä säädetään ympäristöperusoikeudesta. Pykälän 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen

monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Hallituksen esityksen

eduskunnalle perustuslakien perussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp) mukaan säätämällä

vastuun kuulumisesta kaikille on haluttu korostaa sitä, että ympäristönsuojelu edellyttää

laaja-alaista yhteistyötä eri tahojen kesken (s. 66).

 

Osallistumis- ja vaikuttamisoikeudet on turvattu perustuslailla. Kansanvaltaisuusperiaatteen

mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja

elinympäristönsä kehittämiseen (PL 2.2 §). Hallituksen esityksen mukaan säännöksellä korostetaan

yksilön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien tärkeyttä, jotka tulee turvata yhteiskunnallisen

toiminnan eri tasoilla. Säännöksen on tarkoitus ilmaista se periaate, etteivät yksilön mahdollisuudet

vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen voi kansanvaltaisessa yhteiskunnassa

rajoittua pelkästään mahdollisuuteen äänestää vaaleissa. Vaikka ehdotuksen taustalla on vahva

poliittinen tahtotila luvituksen selkeyttämisestä, tulee kuitenkin muistaa, ettei äänestyksin valittu

eduskunta, joka pyrkii ilmentämään kansanmielipidettä, riitä turvaamaan osallistumis- ja

vaikutusmahdollisuuksia.

 

Viranomaisten turvaamisvelvoitteesta ympäristöperusoikeuden toteutumiseksi säädetään lisäksi

perustuslain 20 §:n 2 momentissa, jonka mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle

oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan

päätöksentekoon. Säännös on kohdennettu ensisijaisesti lainsäätäjän ja muiden norminantajien

toimintaan (HE 309/1993 vp, s. 66). Hallituksen esityksen mukaan säännös merkitsee myös

perustuslaillista toimeksiantoa ympäristölainsäädännön kehittämiseksi siten, että ihmisten

vaikutusmahdollisuuksia omaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon laajennetaan. Käsillä

olevassa luonnosehdotuksessa suunta on täysin päinvastainen eikä sen suhdetta nykyisten tai

tulevien sukupolvien perusoikeuksiin ole luonnoksessa arvioitu kattavasti.

 

Suomen luonnonsuojeluliitto muistuttaa myös siitä, että hallituksen esityksessä eduskunnalle

rakennuslaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 139/2022 vp) on arvioitu valitusten vähenevän jopa

10 %. Se on laskennallisesti noin yhden henkilötyövuoden verran lupien kokonaismäärän

pienentymisen myötä (HE 139/2022 vp, s. 81). Hallituksen esityksessä HE 139/2022 vp on esitetty

lukuisia muitakin arvioita siitä, kuinka luvitus tulee sujuvoitumaan viranomaisessa muiden

muutosten myötä. Näitä muutosarvioita ei kuitenkaan ole huomioitu käsillä olevassa luonnoksessa.

Luonnoksessa oli vedottu perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 33/2006 vp. Huomionarvoista

on kuitenkin, että tuolloin perustuslakivaliokunta käsitteli kysymystä, rikkooko perusoikeuksia

muutoksenhakuoikeuden poistaminen, mikäli esimerkiksi rakennuslupa on ratkaistu jo lainvoiman

saaneella asema- tai yleiskaavalla. Perustuslakivaliokunta korosti, että näissä tilanteissa valittajalla

on ollut mahdollisuus hakea muutosta yleis- tai asemakaavaan. Toisin sanoen kyse ei ole siitä, että

osallistumis- ja valitusoikeuksien kaventaminen elinympäristön osalta olisi systemaattisesti

perustuslain mukaista, vaan se oli sitä tässä nimenomaisessa tapauksessa. Perustuslakivaliokunta oli

lausunnossa korostanut myös perustuslakivaliokunnan aiempaa näkemystä siitä, että valiokunta on

pitänyt tärkeänä, että MRL:n muutoksenhaku oikeus säilyy laajana (PeVL 38/1998 vp, s. 2).

Perustuslakivaliokunta on kyseisessä lausunnossa korostanut sitä kuinka todellisia yksilön

osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet käytännössä ovat (PeVL 38/1998 vp, s. 2). Nyt käsillä

olevasta luonnoksesta käy ilmi, että yksilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet

muuttuvat käytännössä olemattomiksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta, kuten jo aiemmin on

tuotu ilmi. Luonnonsuojeluliitto katsoo, ettei valitusoikeuksien poiston osalta ole toimittu

suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

 

Näistä syistä Luonnonsuojeluliitto vaatii, että ehdotetut muutokset museoviranomaisten ja

järjestöjen valitusoikeuden kaventamiseksi tulee poistaa (179 – 182 §). Lisäksi uudessa 183.2 §:ssa

maisematyöluvan valitusoikeus tulee olla myös järjestöillä. Näin nekin voisivat valvoa esimerkiksi

että toiminta todella on kaavan mukaista.

 

Lopuksi Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että kaavoitusta ja rakentamista koskevaan lakikokonaisuuteenliittyy myös muita korjaustarpeita. Tärkeintä olisi ELY-keskusten muutoksenhakuoikeuden palauttaminen ns. KARALUSU-muutosta edeltävään aikaan. Nyt yleisen edun ja kaavojen laillisuuden valvonta on jäänyt monta kertaa kansalaisten ja järjestöjen aktiivisuuden varaan. Niillä ei kuitenkaan ole riittäviä voimavaroja seurata asioita yhtä hyvin kuin viranomaisilla. Myös poikkeamislupaa käyttötarkoituksen muutokseen (57.3 §) tulisi tarkastella uudelleen alueidenkäyttölaissa. Nyt siinä ei ole riittävää vaikutusten arviointia eikä vuorovaikutusta.

Viitteet

[1] https://www.stat.fi/julkaisu/cl8a4c4tivtd00bvyvo6fy0sv

[2] https://www.sitowise.com/fi/uutiset/korjausrakentamisen-paastoista-ainutlaatuista-tietoa

[3]https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10138/42827/SY_1_2014.pdf;jsessionid=3DA9896F33

DBD9EBA02C80FB4822414A?sequence=1

Luonnonsuojeluliiton lausunto koskien luonnosta hallituksen esitykseksi rakentamislain

muuttamisesta

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua ja toteaa seuraavaa.

Yleistä

Yleisesti ottaen maankäyttö- ja rakennuslain pilkkominen moneksi erilliseksi laiksi aiheuttaa monia

haasteita. Eri laeilla on toisiinsa vaikuttavia rajapintoja, ja jotkut tässä ns. rakentamislain

korjaussarjassakin esitetyt asiat tulisi vielä pohtia alueidenkäyttölaissa. Lisäksi käytäntöön

vaikuttavat asetukset ovat vielä kesken.

Hallituksen tämän esityksen tavoitteena on ollut ennen muuta sujuvoittaa luvitusta ja lisätä

rakentamiseen liittyvää ennustettavuutta. Ehdotettuja toimia ei tule kuitenkaan toteuttaa vastoin

perusoikeuksia. Luonnonsuojeluliiton mielestä ympäristöperusoikeuden toteutuminen on

ehdotettujen muutosten myötä vaarassa heikentyä. Hallituksen tavoitteena on lisäksi sujuvoittaa

rakentamista vähentämällä velvoitteita koskien vähähiilistä rakentamista. Tämä kuitenkin voi

vaikeuttaa Suomea sitovien ympäristötavoitteiden toteutumisen.

Vähähiilisyydestä ja luonnonvarojen kestävästä käytöstä (38 §)

Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin vähentämään kasvihuonepäästöjä. Suomi on

säätänyt muun muassa ilmastolaista, jonka mukaan Suomen tulee olla hiilineutraali vuoteen 2035

mennessä ja hiilinegatiivinen vuoteen 2040 mennessä. Erityisen painavana tekijänä tulee huomioida

EU:n taakanjakoasetus, jonka myötä Suomen tulee vähentää kasvihuonekaasuja 39 % vuoteen 2030

mennessä vuoden 2005 tasosta ja 50 % prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Loppuvuodesta

Tilastokeskus julkaisi tiedotteen [1] , jonka mukaan maankäyttösektori oli nettopäästölähde, ja

sektorin päästöt ovat ylittäneet eri varastoihin vuoden aikana sitoutuneen hiilen määrän. Kuten

lakiluonnoksessakin on tuotu ilmi, rakennettu ympäristö on merkittävä päästölähde tuottaen

kolmanneksen kaikista kasvihuonekaasuista myös Suomessa (s. 8). Näillä tiedoilla osa ehdotetuista

muutoksista näyttäytyy varsin huolestuttavassa valossa.

Hallitus aikoo poistaa ilmastoselvityksen laatimisvelvoitteen merkittävältä määrältä uudiskohteita,

sitoen ilmastoselvityksen laatimisvelvoitteen esityksen mukaiseen hiilijalanjäljen raja-arvoon.

Ehdotetut kohteet eivät olisi kuitenkaan yhdenmukaisia rakennuksen energiatodistuksesta annetun

lain kanssa, joihin sisältyvät muun muassa pien- ja paritalot sekä lämmitetyt varastot.

Hallituksen esityksen eduskunnalle rakentamislaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 139/2022 vp)

mukaan suurin osa talovalmistajista laskee valmistamiensa pientalojen hiilijalanjäljen jo nyt, ja

ilmastotieto nähdään markkinoinnin kannalta hyödyllisenä. HE:ssä on arvioitu ettei ilmastoselvitys

aiheuttaisi vaikutuksia kotitalouksille, koska talotehdas tai suunnittelija itse laatisi selvityksen osana

hanketta. Omakotitalojen ilmastotieto on kuitenkin nähty hyödyllisenä, jotta omakotitaloudet

voisivat tehdä ilmastomyönteisiä ratkaisuja. Ilmastoselvitysten avulla voidaan ohjata

energiankulutuksen optimointiin, jolla voidaan alentaa rakennuksen käytön aikaisia kustannuksia

rakennuksen omistajalle (HE 139/2022 vp, s. 48-49). Lisäksi ilmastotiedon lisääntyminen on

johtanut muun muassa siihen että eri pankit ovat alkaneet kehittämään ja tutkimaan vihreitä

asuntolainoja jolloin marginaalikorko olisi tavallista asuntolainaa alhaisempi. Hallituksen esityksen

mukaan tämän on arvioitu alentavan investointikustannuksia ja laskevan joissakin tapauksissa

omakotitalon toteuttamisen kynnystä (HE 139/2022 vp, s. 38-39).

Kuten ympäristöministeriön perustelumuistiossa todetaan, rakennuksen ilmastoselvitystä ja

vähähiilisyyden arviointimenetelmää koskevalla sääntelyllä edistetään siirtymistä vähähiiliseen

rakentamiseen sillä on vaikea vähentää sellaista, jota ei mitata yhtenäisellä tavalla. Pientalojen

sisällyttäminen ilmastoselvityksen velvoittavan sääntelyn piiriin on tärkeää, jotta saadaan tietoa

omakotitalouksien aiheuttamista kasvihuonepäästöistä sekä niiden tekemien ilmastovalintojen

vaikutuksista muun rakentamissektorin ilmastovalintoihin. Yritysten näkökulmasta hallituksen

esityksessä vähähiilisyyden vaikutukset rakennustuoteteollisuuteen on arvioitu merkittäviksi ja

uusia innovaatioita tukeviksi (HE 139/2022 vp, s. 46). Nykyinen hallitusohjelma on

peräänkuuluttanut innovaatioita ilmastonmuutoksen hillinnässä. Suomen luonnonsuojeluliitto

ehdottaa siten näiltä osin rakennuslain sääntelyn pitämistä nykyisellään, mutta pitää avoimena

mahdollisuutta pientalojen sisällyttämistä velvoittavan sääntelyn piiriin porrastetusti. Tällöin

voidaan turvata asiantuntijoiden riittävän osaamisen edellytykset myös suurkaupunkien

ulkopuolella.

Lisäksi Luonnonsuojeluliitto ehdottaa, että merkittävät korjaustyöt pidettäisiin ilmastoselvitystä

koskevan velvoittavan sääntelyn piirissä. Hallituksen esityksen (HE 139/2022 vp) mukaan kun

rakennuksen käytöstä aiheutuvat päästöt arvioidaan ja tehdään näkyviksi, tietoisuus niistä lisääntyy

ja auttaa ohjaamaan hankintoja ja suunnittelua ilmastoystävällisemmiksi. Mikäli hiilijalanjäljen

raja-arvon huomioiminen tulee rutiiniksi uusien rakennusten suunnittelutyössä, vastaavilla

suunnitteluohjelmistoilla voidaan vastaavasti huomioida hiilijalanjälki myös korjausrakentamisen

kohteissa. Ilmastoselvityksessä huomioidaan eri energiamuotojen päästökertoimet, mikä voi entistä

enemmän kannustaa tarkastelemaan myös päälämmitysjärjestelmän vaihtoa laajamittaisen

korjauksen yhteydessä. Mikäli tämä lisää vähäpäästöisiin päälämmitysjärjestelmiin siirtymistä,

saavutetaan myönteisiä ilmastovaikutuksia. Lisäksi velvoite laatia ilmastoselvitys myös

laajamittaisen korjausrakentamisen hankkeissa toimenpidealueelta mahdollistaisi tiedon keräämisen

olemassa olevasta rakennuskannasta ja sen päästöistä, mikä edistää kansallisen

peruskorjausstrategian toimeenpanoa (HE 139/2022 vp, s. 87). Nämä ovat erittäin tärkeitä

huomioita, jotka nyt käsillä olevassa luonnosehdotuksessa on jätetty huomiotta.

Hiilijalanjäljen laskenta uudisrakennusten lisäksi korjattaville rakennuksille on tärkeää, koska

merkittävät korjaukset voivat olla hyvin mittavia ja niillä voidaan myös pidentää rakennuksen

elinikää huomattavasti. Lisäksi hallituksen esityksessä HE 139/2022 vp oli katsottu että

laajamittaisen korjausrakentamisen yhteydessä vaadittava ilmastoselvitys todennäköisesti

edesauttaisi rakennusten kasvihuonekaasupäästöjen pienentämistä (HE 139/2022 vp, s. 87). Turku,

Tampere ja Helsinki ovat selvittäneet korjausrakentamisen päästöjä analysoimalla tekoälyn avulla

vuoden 2022 rakennuslupatietonsa. Selvityksen mukaan korjausrakentamisen päästöt olivat

kyseisissä kaupungeissa 1,4 – 1,7-kertaiset uudisrakentamiseen verrattuna. [2]

Ilmastoselvityksen laatimisvelvoitteen vaatiminen korjattavilta rakennuksilta olisi tässä tilanteessa

erittäin arvokasta Suomea velvoittaviin tavoitteisiin pääsemisen näkökulmasta kun huomioidaan

rakentamiseen liittyvien kasvihuonekaasujen määrä suhteessa muihin päästölähteisiin, sillä muutoin

niitä koskevat päästöt jäisivät selvitysten ulkopuolelle. Mikäli päästöjä ei selvitetä ja tietoja kerätä,

ei niille voida asettaa tulevaisuudessakaan päästöraja-arvoja.

Lisäksi materiaaliselosteen laatimisvelvoitetta esitetään supistettavaksi vastaavalla tavalla kuin

ilmastoselvitystä. Luonnonsuojeluliitto huomauttaa 39 §:stä, että materiaaleja koskevat tiedot ovat

olennaisia niiden uudelleenkäytön ja siten luonnonvarojen riittävyyden kannalta.

Säädöksen soveltamiseen liittyvät olennaisesti myös sitä koskevat asetukset, joita ei ole vielä

laadittu.

Puhtaan siirtymän sijoittamislupa (43 a §)

Pykälä mahdollistaa eräiden ns. puhtaan siirtymän teollisuushankkeen sijoittamisen ilman

asemakaavaa tai sellaista yleiskaavaa, jossa on määrätty sen käyttämisestä rakentamisluvan

myöntämisen perusteena. Pykälä ei koske aurinko- tai tuulivoimaa, kiertotalouden laitoksia tai

pienydinvoimaa, mutta esimerkiksi vetylaitoksia ja akkutehtaita. Vesivoimaloita ei ole mainittu,

mutta niiden ei pitäisi missään tapauksessa olla laajojen vaikutuksiensa mukana tässä mukana.

Suomen luonnonsuojeluliitto kannattaa puhdasta siirtymää, mutta esittää 43 a §:n poistamista. Uusi

menettely sallisi jopa elinympäristön laadun merkityksellisen heikentämisen väljin sanakääntein:

jos se on “perusteltua puhtaan siirtymän sijoittamisluvan tarkoitus huomioon ottaen.” Vaikka

puhtaan siirtymän hankkeiden käsittelyä voidaan priorisoida, niin laadukasta ja ympäristön

huomioon ottavaa suunnittelua tulee niiltäkin edellyttää. Teollisissa hankkeissa kaavallinen

tarkastelu, vaikutusten arviointi, vuorovaikutteisuus, maanomistajien ja osallisten kuuleminen sekä

muutoksenhakuoikeus ovat aina tarpeen.

Luonnonsuojeluliitto katsoo, että esitys vaarantaa koko nykyisen suunnittelujärjestelmän ja se on

erittäin huolestuttavaa osallistumisen näkökulmasta.

Huomattakoon, että mitä enemmän tällaisia poikkeuslupa-asioita tulee, se vie pohjan kaavalliselta

suunnittelulta ja kunnan maapolitiikalta (mukaan lukien maankäyttösopimukset).

Suunnittelujärjestelmän merkitys tulee säilyttää ennallaan.

Luonnonsuojeluliitto esittää, että tämä pykälä hylättäisiin tai toissijaisesti ratkaistaisiin

alueidenkäyttölain yhteydessä niin, että myös riittävät selvitykset, osallistuminen ja vuorovaikutus

sekä muutoksenhaku turvattaisiin.

Purkamisluvan edellytykset (56 §)

Ilmastotavoitteiden kannalta ensisijaisena tavoitteena tulisi olla olemassa olevan rakennuskannan

vaaliminen, säilyttäminen ja hyödyntäminen. Pykälä ei kannusta olemassa olevan rakennuskannan

vaalimiseen ja hyödyntämiseen, mikä monessa tapauksessa olisi ilmastovaikutuksiltaan kestävämpi

ratkaisu kuin helpotettu purkaminen. Pykälä ei myöskään vahvasti velvoita purkumateriaalien

uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen. Pykälä ei näin ollen edistä ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Pykälän muotoilua tulee tarkistaa kierrätyksen velvoittavuuden ja vaikutusten arviointien osalta.

Määräaika rakentamislupahakemuksen käsittelylle (68 a §)

Rakennusvalvontaviranomaiselle säädettäisiin kolmen kuukauden määräaika ratkaista

rakentamislupahakemus siitä, kun rakentamislupahakemus liitteineen on vastaanotettu

rakennusvalvonnassa.

Luonnonsuojeluliitto esittää, että pykälä poistetaan. Se olisi kunnille kohtuuton. Hakemukset ovat

usein puutteellisia. Lisäksi kunnat joutuvat hakemaan usein lausuntoja muilta viranomaisilta. Näistä

syistä asia voi viivästyä niiden takia tavalla, johon kunta ei voi vaikuttaa.

Muutoksista valitusoikeuteen (179 –183 §)

Luonnoksessa hallituksen esitykseksi on ehdotettu valitusoikeuden kaventamista, jota kutsutaan

luonnoksessa valitusoikeuden “selkeyttämiseksi”. Luonnoksessa on katsottu, että valitusoikeuden

kaventaminen erityisesti järjestöjen osalta olisi Århusin sopimuksen ja perustuslain 20 §:n

mukaista, koska näin oli tulkittu kummankin osalta noin 20 vuotta sitten (s. 55-56).

Muutoksenhakuun tehtiin muutoksia jo hallituksen esityksessä eduskunnalle rakentamislaiksi ja

siihen liittyviksi laeiksi (HE 139/2022 vp). Tuolloin valitusoikeutta kavennettiin purkamis- ja

rakentamislupien (siltä osin kuin jälkimmäiset antoivat luvan purkaa) osalta siten, ettei

purkamislupa kuulunut enää kunnallisvalituksen piiriin. Tällä haluttiin selkeyttää oikeustilaa,

turvaten kuitenkin kansalaisten vaikutusmahdollisuudet kulttuuriympäristön kannalta tärkeissä

kohteissa laajentamalla muutoksenhakuoikeutta ympäristöjärjestöille, ELY-keskukselle ja

museovirastolle. Vaikutusmahdollisuuksien turvaamisen lisäksi on asiantuntijapainotteisella

muutoksenhaulla haluttu varmistaa, ettei suojelun arvoisia rakennuksia pureta ennen kuin niiden

suojelukysymys on ratkaistu (HE 139/2022 vp, s. 261-263).

Nyt käsillä oleva luonnos hallituksen esitykseksi osoittaa puutteellisuutta sen vaikutusten arvioinnin

osalta. Valitusoikeuteen tehtyjen muutosten ympäristö- tai yhteiskunnallisia vaikutuksia ei ole

arvioitu vaikka näillä muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia suojelun arvoisten rakennusten

säilymisen näkökulmasta.

Luonnoksessa hallituksen esitykseksi on tuotu ilmi, että esimerkiksi museoviranomaisten toiminta

vaikeutuisi. Hallituksen esityksessä HE 139/2022 vp katsottiin museoviraston valitusoikeus

perustelluksi esimerkiksi korjaamistilanteissa, joissa olemassa olevaa suojelun piirissä olevaa

rakennusta esimerkiksi laajennetaan taikka siihen tai sen yhteydessä suojeltuun välittömään

ympäristöön tehdään muutoksia, jotka vaikuttavat suojelun perusteena olevien arvojen säilymiseen

(HE 139/2022 vp, s. 261). Museoviraston tehtäviin kuuluu kulttuuriperinnön ja -ympäristön

suojelusta vastaavana asiantuntijaviranomaisena toimiminen. Valitusoikeuden poistaminen

museoviranomaisilta voi vaarantaa rakennussuojelun kohteena olevien, paikallisesti merkittävien,

rakennusten suojelun tason. Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta vuonna 2013 tehdyn

arvioinnin mukaan korjausrakentamisen viranomaisohjaukseen kunnilla ei yleensä ole käytettävissä

rakennusten ja kaupunkikuvan kulttuurihistoriallisten, arkkitehtonisten ja

rakennussuojelutavoitteiden arviointiin koulutettua henkilökuntaa [3, s. 186-187.] Nyt ehdotettu

valitusoikeuden kaventaminen johtaa väistämättä rakennussuojelun eriarvoistumiseen. Rakennusten

suojelu olisi jatkossa riippuvainen naapurien aktiivisuudesta, sekä virkamiesten osaamisesta joka

kunnissa on tutkimusten mukaan vaihtelevaa ja paikoittain myös puutteellista.

Muutosehdotuksella aiotaan kaventaa myös järjestöjen valitusoikeutta (179 §, 182 §). Perustuslain

20 §:ssä säädetään ympäristöperusoikeudesta. Pykälän 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen

monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Hallituksen esityksen

eduskunnalle perustuslakien perussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp) mukaan säätämällä

vastuun kuulumisesta kaikille on haluttu korostaa sitä, että ympäristönsuojelu edellyttää

laaja-alaista yhteistyötä eri tahojen kesken (s. 66).

Osallistumis- ja vaikuttamisoikeudet on turvattu perustuslailla. Kansanvaltaisuusperiaatteen

mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja

elinympäristönsä kehittämiseen (PL 2.2 §). Hallituksen esityksen mukaan säännöksellä korostetaan

yksilön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien tärkeyttä, jotka tulee turvata yhteiskunnallisen

toiminnan eri tasoilla. Säännöksen on tarkoitus ilmaista se periaate, etteivät yksilön mahdollisuudet

vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen voi kansanvaltaisessa yhteiskunnassa

rajoittua pelkästään mahdollisuuteen äänestää vaaleissa. Vaikka ehdotuksen taustalla on vahva

poliittinen tahtotila luvituksen selkeyttämisestä, tulee kuitenkin muistaa, ettei äänestyksin valittu

eduskunta, joka pyrkii ilmentämään kansanmielipidettä, riitä turvaamaan osallistumis- ja

vaikutusmahdollisuuksia.

Viranomaisten turvaamisvelvoitteesta ympäristöperusoikeuden toteutumiseksi säädetään lisäksi

perustuslain 20 §:n 2 momentissa, jonka mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle

oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan

päätöksentekoon. Säännös on kohdennettu ensisijaisesti lainsäätäjän ja muiden norminantajien

toimintaan (HE 309/1993 vp, s. 66). Hallituksen esityksen mukaan säännös merkitsee myös

perustuslaillista toimeksiantoa ympäristölainsäädännön kehittämiseksi siten, että ihmisten

vaikutusmahdollisuuksia omaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon laajennetaan. Käsillä

olevassa luonnosehdotuksessa suunta on täysin päinvastainen eikä sen suhdetta nykyisten tai

tulevien sukupolvien perusoikeuksiin ole luonnoksessa arvioitu kattavasti.

Suomen luonnonsuojeluliitto muistuttaa myös siitä, että hallituksen esityksessä eduskunnalle

rakennuslaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 139/2022 vp) on arvioitu valitusten vähenevän jopa

10 %. Se on laskennallisesti noin yhden henkilötyövuoden verran lupien kokonaismäärän

pienentymisen myötä (HE 139/2022 vp, s. 81). Hallituksen esityksessä HE 139/2022 vp on esitetty

lukuisia muitakin arvioita siitä, kuinka luvitus tulee sujuvoitumaan viranomaisessa muiden

muutosten myötä. Näitä muutosarvioita ei kuitenkaan ole huomioitu käsillä olevassa luonnoksessa.

Luonnoksessa oli vedottu perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 33/2006 vp. Huomionarvoista

on kuitenkin, että tuolloin perustuslakivaliokunta käsitteli kysymystä, rikkooko perusoikeuksia

muutoksenhakuoikeuden poistaminen, mikäli esimerkiksi rakennuslupa on ratkaistu jo lainvoiman

saaneella asema- tai yleiskaavalla. Perustuslakivaliokunta korosti, että näissä tilanteissa valittajalla

on ollut mahdollisuus hakea muutosta yleis- tai asemakaavaan. Toisin sanoen kyse ei ole siitä, että

osallistumis- ja valitusoikeuksien kaventaminen elinympäristön osalta olisi systemaattisesti

perustuslain mukaista, vaan se oli sitä tässä nimenomaisessa tapauksessa. Perustuslakivaliokunta oli

lausunnossa korostanut myös perustuslakivaliokunnan aiempaa näkemystä siitä, että valiokunta on

pitänyt tärkeänä, että MRL:n muutoksenhaku oikeus säilyy laajana (PeVL 38/1998 vp, s. 2).

Perustuslakivaliokunta on kyseisessä lausunnossa korostanut sitä kuinka todellisia yksilön

osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet käytännössä ovat (PeVL 38/1998 vp, s. 2). Nyt käsillä

olevasta luonnoksesta käy ilmi, että yksilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet

muuttuvat käytännössä olemattomiksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta, kuten jo aiemmin on

tuotu ilmi. Luonnonsuojeluliitto katsoo, ettei valitusoikeuksien poiston osalta ole toimittu

suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Näistä syistä Luonnonsuojeluliitto vaatii, että ehdotetut muutokset museoviranomaisten ja

järjestöjen valitusoikeuden kaventamiseksi tulee poistaa (179 – 182 §). Lisäksi uudessa 183.2 §:ssa

maisematyöluvan valitusoikeus tulee olla myös järjestöillä. Näin nekin voisivat valvoa esimerkiksi

että toiminta todella on kaavan mukaista.

Lopuksi Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että kaavoitusta ja rakentamista koskevaan lakikokonaisuuteenliittyy myös muita korjaustarpeita. Tärkeintä olisi ELY-keskusten muutoksenhakuoikeuden palauttaminen ns. KARALUSU-muutosta edeltävään aikaan. Nyt yleisen edun ja kaavojen laillisuuden valvonta on jäänyt monta kertaa kansalaisten ja järjestöjen aktiivisuuden varaan. Niillä ei kuitenkaan ole riittäviä voimavaroja seurata asioita yhtä hyvin kuin viranomaisilla. Myös poikkeamislupaa käyttötarkoituksen muutokseen (57.3 §) tulisi tarkastella uudelleen alueidenkäyttölaissa. Nyt siinä ei ole riittävää vaikutusten arviointia eikä vuorovaikutusta.

Viitteet

[1] https://www.stat.fi/julkaisu/cl8a4c4tivtd00bvyvo6fy0sv

[2] https://www.sitowise.com/fi/uutiset/korjausrakentamisen-paastoista-ainutlaatuista-tietoa

[3]https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10138/42827/SY_1_2014.pdf;jsessionid=3DA9896F33

DBD9EBA02C80FB4822414A?sequence=1

Lisätietoja