Saarihyppelyllä Saaristomerellä

Nousen Turun linja-autoasemalta saaristobussiin suuntana Nauvon Pärnäinen, josta matkan on määrä jatkua taksiveneellä. Pärnäisissä tapaan talkooporukkamme. Mietin, mihin oikein olen sekaantunut. Lähteä nyt lähes viikoksi uppo-outojen ihmisten kanssa syrjäisille saarille raatamaan, kun voisi viettää lomansa leppoisasti loikoillen.

Päivä 1

Saavumme talkootukikohtaamme Berghamnin saarelle, jossa majoitumme Västerbyn vanhan kalastajatilan pihapiirissä. Maasto on silmiinpistävän rutikuvaa, saaristossa ei ole satanut koko kesänä. Puiden lehdet tuovat mieleen pikemminkin lokakuun ruskan kuin elokuun alun. Kuulemme, että talkooleirin aikataulu on muuttunut kovan kuivuuden takia. Emme menekään Boskärin saarelle niittotalkoisiin, koska kuivuuden vuoksi karjaa on jouduttu siirtämään Boskäriin, jotta niillä riittäisi syötävää.

Ensimmäisen päivän talkootyöt teemme Berghamnissa. Kitkemme niityiltä orjanruusua, joka on levittäytynyt muiden lajien kustannuksella. Berghamn on poikkeuksellinen saari Saaristomeren kansallispuistossa pitkän laiduntamishistoriansa vuoksi. Täällä on laidunnettu yhtäjaksoisesti yli 500 vuotta. Nämä ainutlaatuiset perinnebiotoopit eivät säily ilman laidunnusta ja luonnonhoitotalkoita.

Päivä 2

Siirrymme veneellä Kulmin saarelle, missä odottaa kunnon savotta. Umpeenkasvaneelta niityltä on kaadettu leppiä ja niitetty heinät. Kaadetut lepät pitää kasata keoiksi ja heinät haravoida kasoiksi. Myöhemmin ne on tarkoitus polttaa. Näemme niityllä kyykäärmeen ja merikotka lentää ylitsemme.

Iltapäivästä alkaa sataa. Olen jo hiestä märkä. Sadevaatteiden alla olo on nihkeä. Hyttyset villiintyvät ja käyvät iholle, heinätkin pistelevät. Huumori alkaa loppua. Päivän raatamisen päätteeksi ei pääse edes saunaan, koska talkootuvan sähkökiuas on hajalla.

Piristyn kuitenkin, kun saamme kakkua. Juhlimme kakkukahvein 40-vuotiasta Saaristomeren kansallispuistoa. Myöhemmin livahdan vielä kallioille lueskelemaan Pentti Linkolasta kertovaa kirjaa. Kaadan taskumatista pienen naukun viskiä kuksaan ja ilta-aurinkokin lämmittää mukavasti. Elämä on hyvää.

Päivä 3

Paluu Kulmin saarelle vesittyy, sillä rankkasateen jäljiltä heinäkasat uivat vedessä. Emme siis saa pienempiä kasoja siirrettyä suurempiin polttokekoihin. Näemme taas merikotkan leijailevan majesteettisena niityn yli. Raivaamme niityn laitamilta pieniä männyntaimia pois.

Kulmin saarelta siirrymme Mälhamnin saarelle, jossa käymme haravoimassa lehdesniittyä. Lehdesniitty on perinnebiotooppi, joka on syntynyt lehdestämisen, niiton ja laidunnuksen seurauksena. Lehdestettyjä puita löytyy Suomesta enää Saaristomeren kansallispuistosta ja Ahvenanmaalta.

Talkootöiden jälkeen käymme kävelemässä Berghamnin luontopolulla. Kallion laelta avautuu huikaiseva näkymä saaristoon, mutta samalla hirvittää katsella kuivuuden kurittamaa maisemaa.

Päivä 4

Iskuryhmämme suuntaa Boskäriin raivaamaan männyntaimia. Boskär on ollut aikoinaan Berghamnin kylän tärkein niittysaari. Kun Berghamnin väki väheni, niityt alkoivat kasvaa umpeen. Uudelleen aloitetun hoidon myötä monet harvinaiset kukat ovat kuitenkin palaamassa takaisin valoisille niityille.

Joudumme lopettamaan työt suunniteltua aikaisemmin, sillä etelästä lähestyy sade- ja ukkosrintama. Saaristossa ollaan säiden armoilla ja merta pitää kunnioittaa. Venematkalla saan päälleni kunnon loiskauksen merivettä, mutta se ei haittaa, sillä perillä pääsemme saunaan. Olemme saaneet uuden kiukaan rikkoutuneen tilalle ja kiuas on vieläpä puulämmitteinen. Olen valmis uskomaan, että jumala on olemassa.

Päivä 5

Muut lähtevät haravoimaan Mälhämnin niittyjä, minä uhraudun ja jään yksin siivoamaan talkootupaa. Imuroin ja luuttuan lattiat ja pudistelen matot. Haikea olo, sillä tänään lähdemme kotimatkalle. Kuluneen viikon aikana talkootiimistämme on muodostunut tiivis porukka. Ilahduttaa ajatella, että ihmiset ympäri Suomen tulevat talkooleireille ja haluavat tehdä työtä yhteisen hyvän eli monimuotoisen luonnon eteen. Mieleen nousee Eeva Kilven runo:

“Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä!”