Neova jatkaa turpeenpolttoa aktiivihiilen varjolla

Turpeen energiakäyttö on vähentynyt Suomessa erityisesti EU:n päästökaupan ansiosta. Päästökaupan hintaohjaus ei kuitenkaan koske taakanjakosektorin lämpölaitoksia tai niin sanottuja korkean jalostusasteen tuotteita, kuten aktiivihiiltä, mikäli sitä tuotetaan taakanjakosektorille kuuluvassa laitoksessa. Tähän porsaanreikään valtion omistama yhtiö Neova, entinen Vapo eli Valtion polttolaitos on tarttunut innolla. Neovan tytäryhtiö Novactor avasi viime vuonna ensimmäisen aktiivihiililaitoksen Ilomantsiin, ja nyt sitä ollaan jo laajentamassa. Uusia aktiivihiililaitoksia suunnitellaan samanaikaisesti myös muille turvetuotantovaltaisille paikkakunnille, kuten Seinäjoelle ja Haapavedelle.

Kun turvetta poltetaan tietyissä olosuhteissa, muodostuu aktiivihiiltä. Kun turvetta poltetaan, syntyy luonnollisesti myös lämpöenergiaa, ja sitä syntyy paljon. Noin 70% aktiivihiilitehtaan käyttämästä turpeesta muuttuu lämmöksi, ja se myydään niin kutsuttuna vähähiilisenä sivuvirtana Ilomantsin kaukolämpöverkkoon.

Aktiivihiiltä voisi valmistaa myös uusiutuvista raaka-aineista, kuten sahateollisuuden sivuvirroista tai nopeasti biomassaa tuottavista pajuista, mutta Neova käyttää raaka-aineena vain turvetta. Pohjois-Karjalan juuri voimaan tulleessa maakuntakaavassa on varattu 23 suota aktiivihiilitehtaan raaka-aineeksi. Maakuntakaavan uusien turvevarausalueiden pinta-ala on yli 5500 hehtaaria, eli lähes kaksi kertaa Kolin kansallispuiston pinta-ala.

Neovalla on kiire saada uusia soita poltettavaksi. Aktiivihiilitehtaan tarpeisiin on tällä hetkellä meneillään ja alkamassa luvitusprosessi kuudella suolla Pohjois-Karjalassa: Koivu-Ruosmesuolla ja Patrikkasuolla Ilomantsissa, Ketveleensuolla ja Ruokosuolla Lieksassa, Teerisuolla Tohmajärvellä ja Riukusuolla Rääkkylässä. Näistä Patrikkasuo on jo kertaalleen poistettu Pohjois-Karjalan maakuntakaavasta merkittävien luontoarvojensa ansiosta. Tämä ei estänyt Neovaa käynnistämästä turvetuotantoon tähtäävää prosessia. Näille soille haetaan turvetuotantolupia 35–40 vuodeksi, eli turpeenpolttoa on tarkoitus jatkaa ainakin 2060-luvulle saakka.

Maakuntakaavassa on varattu uusia turvetuotantoalueita varten edellisten lisäksi vielä 20 luontoarvoiltaan merkittävää suota. Tuhon laajuus on sitä luokkaa, että millään kompensaatiolla tai lehmänkaupoilla tätä ei voi hyvittää.

Turpeenpolton hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin kivihiilellä. Ilmeisten ilmastovaikutusten lisäksi turpeenpoltolla on niin merkittävät vesistövaikutukset, ettei jääräpäisinkään turvetuotannon kannattaja halua turvetuotantoaluetta oman kotinsa tai mökkinsä lähistölle. Turvetuotantoalueelta valuu väistämättä kiintoainesta ja liukoisia ravinteita alapuolisiin vesistöihin. Vedet tummuvat ja järvien pohjaan kertyy upottava humuskerros. Kalojen lisääntyminen vaikeutuu hapettomissa oloissa, kutupaikkojen jäädessä turveliejun alle. Esimerkiksi Ketveleensuolla turvetuotannon jätevedet on Neovan suunnitelmien mukaan tarkoitus laskea Pudasjokeen, joka on luontainen harjusjoki ja järvilohen (äärimmäisen uhanalainen, CR) ja järvitaimenen (erittäin uhanalainen, EN) potentiaalista lisääntymisaluetta.

Turvetuotanto on vaarantamassa myös merkittäviä suoluonto- ja monimuotoisuusarvoja. Esimerkiksi Patrikkasuolla on useita uhanalaisia suoluontotyyppejä, muun muassa rimpinevarämettä (EN) ja mustikkakorpea (EN). Ruokosuolta ja sen ympäristöstä löytyy poikkeuksellisen laajoja uhanalaisten lajien esiintymiä kuten takkuhankajäkälää (Evernia divaricata, VU).

Tällä hetkellä akuutisti uhattu Koivu-Ruosmesuo Ilomantsissa on vain muutaman sadan metrin päässä Koitajoen Natura-alueesta, ja alle yhden kilometrin etäisyydellä Koivusuon luonnonpuistosta, eli tiukimman suojelun suojelualueesta. On käsittämätöntä, miten valtion omistama yhtiö voi olla ajamassa yli 350 hehtaaria turvetuotantoalueen perustamista suojelualueiden ja merkittävien Koitajoen retkeilyreitistöjen keskelle. Ilmeisesti turpeen kiilto silmissä on niin kirkas, että muuta ei näy.

Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA) on juuri etenemässä selostusvaiheeseen, jolloin Ilomantsissa järjestetään julkiset kuulemiset. Turvetuotantosuunnitelmiin voi vielä vaikuttaa jättämällä ELY-keskukselle mielipiteensä asiasta. Myös Lieksan Ruokosuolla on ympäristölupaprosessi meneillään, ja Neovalta voi vaatia lisäselvityksiä prosessin aikana.

Turvetuotannon laajeneminen Pohjois-Karjalassa ei ole vain alueellinen ongelma. Kyseessä on ennakkotapaus, ja suunnitelmat tuotannon laajentamiseksi Pohjanmaalle ovat Neovan liiketoimintajohtaja Jaakko Myllymäen mukaan jo pitkällä.

Suomi on sitoutunut ilmastolaissa hiilineutraaliuteen vuonna 2035. Suomen ilmastopaneelinkin mukaan ilmastomuutoksen näkökulmasta turpeen poltosta tulee luopua kokonaan. Lepsuilu turpeen kanssa ei edistä valtion tavoitteiden uskottavuutta, niin kauan kuin samaisen valtion omistusohjauksessa oleva yhtiö aukoo uusia turvetuotantoalueita polttaakseen turvetta vielä ainakin 30 vuoden ajan.

Orpon hallitus on toukokuussa hyväksynyt uuden omistajaohjauksen periaatepäätöksen, jossa painotetaan yhtiöiden ilmasto- ja luontotyötä sekä korostetaan yhtiöiden vastuuta arvoketjunsa ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksista. Valtio-omisteisten yhtiöiden edellytetään ilmastolain mukaisesti ottavan huomioon tavoite hiilineutraalista Suomesta 2035 ja Pariisin ilmastosopimuksen tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen. Hallitus edellyttää, että vastuullisuus on osa valtio-omisteisten yhtiöiden strategiaa, liiketoimintamallia ja johdon palkitsemista. Periaatepäätöksen tehokkaan toimeenpanon tulee koskea myös Neovaa ja sen turvetoimintaa, jonka ainoa vastuullinen tulevaisuus on alasajo.

Lisätietoja