Luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto ve­sien­hoi­to­suun­ni­tel­mien kuulemiseen

17.6.2024

Luonnonsuojeluliiton lausunto vesienhoitosuunnitelmien kuulemiseen

1 YLEISTÄ

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä.

Kommentoimme tässä kaikkia suunnitelmia yhdessä. Ensin käsittelemme niissä esitettyjä keskeisiä kysymyksiä. Sitten teemme vielä muutaman oman noston lisää.

Lisäksi monet piirimme, yhdistyksemme ja aktiivimme ovat tehneet alueellisesti tarkempia lausuntoja.

2 KESKEISET KYSYMYKSET KUULEMISASIAKIRJOISSA

2.1 Toimien tehostamistarpeet nousivat esiin kaikilla alueilla.

Tämä on aiheellista, koska tavoitteita ei ole saavutettu määräajassa.

Vesienhoidon rahoitusta on leikattu voimakkaasti viime hallituskauteen verrattuna. Tätä ei Orpon hallituksen Saaristomeri-ohjelma riitä paikkaamaan, vaan luonnonsuojelun ja vesiensuojelun hankkeiden rahoitus pitää palauttaa Rinteen-Marinin hallituksen tasolle koko maassa. Muuten tavoitteita ei voida saavuttaa. Huomattakoon, että viime kaudella oli suunniteltu monia hankkeita ja luotu laajaa paikallista yhteistyötä, jolle ei nyt löydykään toteutusrahaa.

2.2 Valuma-aluelähtöinen vesien ja kuormituksen hallinta muuttuvassa ilmastossa

Tämä teema oli kaikilla alueilla mukana. Se onkin todella tärkeä.

YM:n ja MMM:n tuore “Valuma-aluesuunnittelun tiekartta vuoteen 2030” tulee ottaa huomioon ja käyttöön.

Maatalous on vesiensuojelun ykköskysymys.
– Uusi CAP-ohjelma ei tue riittävästi ympäristötoimenpiteitä. Orpon hallitusohjelma ei korosta niitä seuraavan, 2027 jälkeisenkään ohjelmakauden valmistelussa. Tämä painotus pitää korjata vesienhoidon suunnittelunkin kautta. Sopivia toimia on mm. SLL:n, BirdLife Suomen ja NoM:n ”Kestävän maatalouden tiekartan” (2019) esityksissä. Niiden lisäksi ruokavaliota tulee suunnata kasvispohjaisemmaksi.

Metsätaloudessa uudet tiedot alan ravinnekuormituksesta osoittavat ne paljon aiempaa suuremmiksi.
– Toinen uusi ongelma monilla seuduilla on vesien tummuminen, jota tulee torjua valuma-alueilla.
– Työtä metsätalouden vesistöpäästöjen vähentämiseksi tulee tehostaa (mm. metsätalouden tuet, turvemaiden metsätalouden muutos, soiden ennallistaminen, riittävät puustoiset suojavyöhykkeet jne.).
– Metsätalouden ojitukset on muutettava luvanvaraisiksi ja kuivatetut turvemaat on vesitettävä.
– Yksi kehityskohde on valtion mailla. Metsähallituksen metsätalouden Ympäristöoppaan tuoreessa versiossa ei vieläkään ole kunnollista yhteyttä vesienhoidon toimenpiteisiin. Esimerkiksi lannoituksessa ja lannoituskohteiden valinnassa pitäisi ottaa huomioon vastaanottavan vesistön ekologinen tila: jos se on hyvää huonommassa tai kuuluu riskivesistöihin, sen tulee vaikuttaa vähentävästi lannoituspinta-aloihin tai määriin. Vastaavasti Metsätalouden ympäristöoppaan minimissään 10 metrin suojavyöhykkeitä on syytä laajentaa, kun tutkimuksin on todettu että tarve vesiensuojelun kannalta olisi 40-45 m.

Valuma-alueilla myös kaavoituksen keinoja tulee ottaa käyttöön vesiensuojelussa.
– vapaat rannat tulee turvata, niitä ei tule enää rakentaa
– rantarakentaminen tuo herkästi lisää muita haittoja, kuten ruoppauksia ja vesiliikennettä

2.3 Kunnostustoimenpiteet olivat mukana kaikilla alueilla

Vesielinympäristöjen kunnostaminen on tärkeää virtavesistä soihin ja pienvesien uomiin.

Vaelluskalat tulee ottaa huomioon merenhoidon lisäksi myös vesienhoidon suunnitelmissa: vaellusesteet pitää avata ja kutualueita kunnostaa.
Uusia voimalaitospatoja tai tekoaltaita ei enää pidä rakentaa.
– Vesilakia tulee muuttaa niin, että se varmistaa vaelluskalojen ylös- ja alasvaellukset sekä vesitalouslupien ja kalanhoitovelvoitteiden päivittämisen aiheuttaja maksaa -periatteen mukaisesti.
– Voimalaitosten vesitalousluvat tulee muuttaa määräaikaisiksi ja ne tulee päivittää. Vähätuottoisia pienvesivoimaloita pitää purkaa suunnitelmallisesti.
– Vesilakia tulee muuttaa myös siten, että se velvoittaa vähäistenkin siltarumpujen kunnostamiseen esteettömiksi.
– Laajamittainen vesirakentamisen haittojen korjaaminen pitää saada käyntiin, erityisesti vaelluskalojentulevaisuuden turvaamiseksi: luonnonmukaiset kalatiet, riittävä ympäristövirtaama, äkillisten virtaamapiikkien rajoittaminen, lisääntymisalueiden palauttaminen tai korvaavien rakentaminen ovat vaadittavia toimia.
– Kalatalousvelvoitteet on suunnattava laitospoikasten istutuksista luontaisten lisääntymisalueiden elvyttämiseen.
– Koskikunnostusten ja kalateiden lisäksi ekologista kunnostusta pitää tehdä myös tasamaan kanaviksi peratuilla jokiosuuksilla.

Voimakkaasti muutettujen jokien tilaluokitus (ekologinen potentiaali) ei voi olla parempi kuin ‘tyydyttävä’ ennen kuin toimet kalankulun turvaamiseksi sekä kunnostus- ja ohitusuomatyöt on toteutettu. Tämä pitää korjata mm. Vuoksen vesistön osalta.

Lyhytaikaissäännöstelyn ongelmien kritiikki on viime aikoina lisääntynyt. – Tiedot lyhytaikaissäännöstelystä (tuntikohtaiset virtaamatiedot) tulee tehdä avoimiksi ja ongelmiin tulee puuttua lupia päivittämällä.
– Säännöstelyn haitat tulee ottaa huomioon myös mahdollisissa pumppuvoimalaitoksissa.

Saimaalla talviaikainen vedenpinnan säännöstely on ilmeisesti johtanut saimaannorppien suurempaan poikaskuolleisuuteen. Tätä asiaa tulee selvittää ja siihen pitää puuttua.

Nykyisten lintuvesien asianmukainen kunnostus ja hoito on tärkeää. On käynnistettävä laajamittainen uusien lintukosteikkojen perustamisohjelma. On varmistettava kunnostustoimien rahoitus kotimaisista ja EU-rahastoista.

2.4 Pohjavedet

Pohjavesiasiat korostuivat muutamilla alueilla, lähinnä Pohjois-Suomessa. Niiden parantamiseen on kuitenkin tarvetta etelämpänäkin.

Puhdas vesi on Suomen strategisesti tärkein luonnonvara. Siitä tulee pitää erityistä huolta.

Pohjavesissä tulee lisää huomioida tällä kaudella erityisesti ekologisesti tärkeät kohteet.

2.5 Vesienhoidon yhteistyön edistäminen

Aihe oli nostettu esiin parissa suunnitelmassa, ja siinä on toki kehittämistä muuallakin.

2.6 Vieraslajien ja kalatautien leviämisen estäminen

Asia nousi kärkeen Tenojoen suunnitelmassa.

Siihen kannattaa kiinnittää huomiota muuallakin, koska ilmastonmuutoksen myötä haitallisten vieraslajien ja tautien leviäminen nopeutuu.

Etelämpänä erityistä huomiota tulee kiinnittää kirjoloheen. Sen istutukset pitää lopettaa ja se pitäisi korvata vesiviljelyssä kotimaisilla lajeilla.

3 LUONNONSUOJELULIITON LISÄESITYKSIÄ

3.1 Suojelualueiden perustamista tulee jatkaa

Muun muassa mereisten kansallispuistojen verkoston kokonaistarkastelu ja täydennykset tulee tehdä Tornionjoelta Virolahdelle.

3.2 Kuivuusriskeihin tulee varautua

Kuivuuden haasteet tulee ottaa huomioon entistä laajemmin. Esimerkiksi Espoossa vastakkain ovat olleet jo yhdessä tapauksessa pienen vesistön taimenet ja golfkentän kastelu sekä veden muu käyttö esim. maatalouteen. Parhaat ratkaisut kuivuusriskeihin ovat luontopohjaisia, kun taas vesistöjen läpivirtauksia nopeuttavat ojitukset sekä paljon vettä tarvitsevat teollisuuslaitokset ovat suuri riski.

3.3 Ympäristövahinkoriskien torjunta on yhä ajankohtaista

Ympäristövahinkojen torjunnan valmius on samalla kohotettava tasolle, jossa varaudutaan myös sotatoimien laajenemiseen Itämeren alueella. Esimerkiksi vain öljyntorjuntaan kaikissa oloissa varattujen alusten saatavuus on varmistettava.

3.4 Monet uudet hankkeet uhkaavat vesien tilaa

Kalankasvatuksen laajentamissuunnitelmat uhkaavat Itämeren lisäksi vesienhoitosuunnitelmiin kuuluvia rannikkovesiäkin.
– Sijainninohjaussuunnitelman päivitys ei korvaa ympäristöä pilaamiselta turvaavaa luvitusta.
– Liitto vastustaa muun kuin suljetun kierron vesiviljelyn lisäämistä Itämerellä. Siihen liittyy ravinteiden lisäksi myös tauti- ja vieraslajiongelmia.

Pistemäisistä hankkeista uusia huolia tuovat kaivokset ja akkutehtaat, joiden vesistöpäästöt voivat olla merkittäviä.
– Kaivosten ja niiden jätteiden vesistövaikutukset ovat tällä hyvin pitkäaikaisia ja kumulatiivisia. Ne tulee selvittää ja estää myös nykyisiä ympäristölupia pitemmällä aikavälillä.
– Kaivoksissa ja niiden jätealueilla tulee satsata tiivisrakenteisiin. Ne ovat nyt yleensä muita kaatopaikkoja huonompia.
– BAT-ajattelua tarvitaan esimerkiksi raskasmetallien, sulfaattipäästöjen ja lämpökuorman suhteen.
– Emme hyväksy merenpohjan kaivostoimintaa (esim. rautamagnaani).

Huolestuttavia ovat myös yritykset käynnistää turvetuotantoa uudelleen aktiivihiilen tuotannon nimissä.

Ympäristölle haitallisten yhdisteiden ja aineiden kuten PBDE- ja PFAS-aineiden ja mikromuovien vaikutukset Itämeressä pitää ottaa vakavasti, niiden lähteet selvittää ja kuormitukseen pitää puuttua.

3.5 Ei uusia poikkeuksia vesienhoidon tavoitteista

Vesien tila paranee vain lisätoimenpiteillä – ei poikkeuksilla. Niihin tulee suhtautua tässä tilanteessa ehdottoman kielteisesti.

4 LOPUKSI

Muuten yhdymme piiriemme ja yhdistysten lausuntoihin.

LISÄTIETOJA

• toiminnanjohtaja Tapani Veistola, puh. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Hanna Halmeenpää
puheenjohtaja

Tapani Veistola
toiminnanjohtaja