Kolmen suden Suomi

Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi Suomen susikanta-arvion 18.6.2024. Kanta-arvio oli aikamoinen yllätys: Suomen susikanta on pienentynyt viisi prosenttia, kun sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kasvaa. Nimittäin susia ei ole moneen vuoteen kannanhoidollisesti metsästetty poronhoitoalueen eteläpuolisessa Suomessa, ja tiedetty muu kuolleisuus ei ole kasvanut. Toteutuneita Riistakeskuksen vahinkoperusteisia ja poliisin pakkotilannelupia on viime vuosittain myönnetty noin 13–24 suden poistoon. Lisäksi liikenteessä kuoli kuusi sutta syys-talvikautena 2023–2024. Sitä vastoin poronhoitoalueella sudet ammutaan nykyäänkin vähiin.

Kanta-arvion mukaan susilaumoja on hieman edellisvuotta enemmän, mutta pareja vähemmän. Luken mukaan suden yksilömäärän vähentymistä edellisvuoteen verrattuna selittää osaltaan keskimääräisen laumakoon pienentyminen. Itä- ja Sisä-Suomessa susikanta pysyi ennallaan, Pohjanmaalla hieman väheni ja Varsinais-Suomessa kasvoi.

Suomen susikanta on jakaantunut kolmeen osaan ihmisen luvallisten ja luvattomien toimien mukaan.

Sudet elävät ruuhka-Suomessa

Suomen susikannasta melkein puolet esiintyy Lounais-Suomessa kolmiossa Helsinki-Tampere-Pori-akselilla. Se on noin 10 prosenttia Suomen pinta-alasta, ja jossa suuri osa suomalaisista asuu. Ruuhka-Suomen sudet elävät lähellä asutusta, koska alueella ei ole laajoja ja yhtenäisiä metsä- ja erämaa-alueita toisin kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Alueen susimäärän nähden ne aiheuttavat vähän vahinkoja. Eniten kiukkua aiheuttavia koiravahinkoa ei juuri Lounais-Suomessa tapahdu alueen hyvän ravintotilanteen johdosta. Lounais-Suomessa on paljon valkohäntä- ja metsäkauriita sekä vahva hirvikanta. Ravintoa on siis susille tarjolla yllin kyllin. Toinen selittävä tekijä on susien laittaman tappamisen vähäisyys. Tiheästi asutuilla alueilla ei ole mahdollista harjoittaa suunnitelmallista susien salametsästystä, jossa koko lauma tapetaan moottorikelkkajahdin päätteeksi. Ainoastaan yksittäisiä suden laittomia tappoja on paljastunut. Ja ennen kaikkea Lounais-Suomen susikanta on jatkanut kasvamistaan ja sieltä vaeltaa nuoria susia muun muassa Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle.

Väli-Suomessa salametsästys rehottaa

Väli-Suomen susikanta ei juuri ole kasvanut tai paikoitellen vähentynyt todetun ja pääosin piiloon jäävän salametsästyksen seurauksena. Pohjois-Savossa paljastui keväällä 2022 laaja salametsästysvyyhti, jossa epäiltyjä tekijöitä oli mukana kaikkiaan 34 henkilöä. Salametsästäjien epäillään ampuneen Lapinlahdella laittomasti ainakin kolme sutta, kuusi ilvestä ja yhden ahman. Esimerkiksi tammikuussa 2021 susia jahdattiin moottorikelkoilla kahdessa erillisessä jahdissa. Poliisin esitutkinnan perusteella salametsästys on ollut suunnitelmallista ja selkeästi johdettua. Siinä on ollut mukana monenlaisia metsästyksen harrastajia opiskelijoista eläkeläisiin. Salametsästyksen lisäksi Pohjois-Karjalassa susikannan kasvua saattaa rajoittaa hirvikannan pienuus eikä kauriita juuri ole tarjolla.

Väli-Suomen salametsästystä voi karkeasti arvioida Suomen susikannan pentuetuotonnon mukaan. Viime vuosina Suomessa kokonaan elävien perhelaumojen määrä on vaihdellut 32–39. Susilauman pentuekoko vaihtelee 3–6 suteen keskimääräisen pentuekoon ollessa 5,2 yksilöä. Pentujen luontainen kuolleisuus saattaa vaihdella 10–15 prosenttia, on loppusyksyn susikanta ollut noin 100 yksilöä suurempi kuin keväällä, ja edelliskesän pentuja susikannasta on noin 40 prosenttia. Kun vuoden lisääntymispotentiaalista vähennetään tiedetty luvallinen kuolleisuus (liikenne sekä vahinkoperäiset ja poliisiluvat) sekä Lounais-Suomen edelleen jatkunut susikannan kasvu sekä muualle Suomeen ja Venäjälle ja Skandinaviaan vaeltaneet edelliskesän pennut, voidaan karkeasti puhua noin 50 laittomasti tapetusta sudesta syksyn ja talven 2023–2024 aikana.

Poronhoitoalueella villin lännen meininkiä

Mielikuvissa Lapin laajoilla ja erämaisissa kansallispuistoissa kuten Urho Kekkosen ja Pallas-Ounastunturin kansallispuistoissa koskematon erämaaluonto kukoistaa. Todellisuudessa kaikki poronhoitoalueelle vaeltaneet sudet tapetaan keinolla millä hyvänsä moottorikelkkoja ja helikoptereja apuna käyttäen. Viime vuonna poronhoitoalueella ei ollut ainuttakaan lisääntyvää susilaumaa.

Talvikautena 2023–2024 poronhoitoalueella ammuttiinkin 48 sutta vahinkoperäisillä luvilla. Poronhoitoalueella tapetuista susista noin 20–25 prosenttia on dna-tutkimusten mukaan peräisin poronhoitoalueen eteläpuolisesta Suomesta, muut pääosin Venäjältä ja joitakin yksilöitä on mahdollisesti lähtöisin Skandinavian susikannasta. Kolmasosa Suomesta onkin käytännössä susityhjiötä eivätkä sinne vaeltaneet sudet yleensä säily elossa muutamaa viikkoa kauempaa.

Suomen susikannan tulevaisuus

Lähivuosina ei ole odotettavissa suurta muutosta Suomen susikantaan. Tilanne on tavallaan lukkiutunut paikoilleen kolmen suden osalta. Kaikki poronhoitoalueelle vaeltavat sudet tullaan järjestelmällisesti ampumaan porovahinkojen ehkäisemiseksi. Ainoa ratkaisu siihen olisi poronhoitoalueen etelärajan siirto pohjoisemmaksi, jolloin saataisiin lisää elintilaa sudelle ja myös ahmalle ja metsäpeuralle.

Väli-Suomen susien korkea salametsästyspaine tulee mitä todennäköisimmin jatkumaan entisellään. Viimeisen viiden vuoden aikana idästä ei ole tutkitusti vaeltanut yhtään sutta idästä länteen. Sisä-Suomeen saattaa muodostua lisääntyvä susikanta lännestä vaeltaneista susista. Niiden elossa pysyminen vuotta tai kahta kauempaa on toistaiseksi kuitenkin ollut epävarmaa.

Lounais-Suomen susikanta on vähitellen saavuttamassa maksimitiheyden sen osalta, kuinka paljon sinne susia ylipäätänsä mahtuu. Se tulee olemaan Suomen susikannan ydinalue tulevinakin vuosina, missä susille on tarjolla runsaasti ravintoa ja laiton tappaminen vähäistä. Vahinkojen ehkäisystä huolimatta lammasvahingot saattavat lisääntyä susien levittäytyessä uusille elinalueille Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla.

Mahdollisen kannanhoidollisen metsästyksen aloittaminen on suuri kysymysmerkki. Tähän mennessä kokeilut Suomessa ovat epäonnistuneet liian suurien lupamäärien ja metsästykseen liittyvien laittomuuksien johdosta. Toistaiseksi suden kannanhoidolliselle metsästykselle ei ole löytynyt hyväksyttävää syytä. Suomen susikannan tulisi olla suotuisalla suojelutasolla ja laittomuudet eli salametsästys tulisi saada loppumaan ennen mahdollisen kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista.

Riku Lumiaro, suurpetoasiantuntija

Lue lisää:

• Riku Lumiaron laaja artikkeli ”Suden jäljillä” Suomen Luonto -lehdessä 3/2024