Uhanalainen luonto tarvitsee lainsuojaa: Vesilakia on päivitettävä raakun ja vaelluskalojen suojelemiseksi

Luonto tarvitsee välittömästi vahvempaa lainsuojaa. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että virtaavien vesien suojelua ja kunnostusta on lisättävä viipymättä. Oikeusministeriön toimialaan kuuluvaan vesilakiin saisi pienillä, jo vuosia päättäjien työpöydällä olleilla päivityksillä vaikuttavia keinoja luonnon suojelemiseksi.

“Vesilain selkein päivitys on lisätä purot, lähteiköt ja kalkkilammet eräiden vesiluontotyyppien suojelu -pykälään. Edellinen hallitus kirjoitti lakipykälän ja perustelut valmiiksi, mutta esitys kaatui epäonnisesti ‘työtapaturmaksikin’ kuvatussa viime eduskunnan äänestyksessä”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Antti Heikkinen.

Kun vesilain muutoksesta äänestettiin luonnonsuojelulain uudistuksen liitelakina, oli useille kansanedustajille epäselvää, mistä äänestyksessä on kyse. Osa suojelua vastaan äänestäneistä kertoi tehneensä niin vahingossa. Äänestys koski lähteikköjen, kalkkilampien ja muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevien purojen esiintymien vaarantamisen kieltoa.

Vesilaista puuttuu edelleen myös vaelluskaloja koskeva, pitkään valmistelussa ollut korjaus.

“Suomen vaelluskaloista lähes kaikki ovat joko silmälläpidettäviä tai uhanalaisia. Vesilain päivityksen yhteydessä kalatalousvelvoitteet tulee ulottaa niille vesivoimalaitoksille, joilla velvoitteita ei vielä ole, mutta joista kuitenkin on haittaa vaelluskaloille ja raakuille. Kalatalousvelvoitteiden laajentaminen eli niin sanottu ‘nollavelvoite’-lakimuutos on jo kuudetta vuotta hallitusohjelmassa ja se on viimein aika toteuttaa”, sanoo toiminnanjohtaja Tapani Veistola.

“Nollavelvoite”-lakimuutoksen myötä pienille ja vain vähän sähköä tuottaville vesivoimalaitoksille voisi tulla esimerkiksi velvollisuus rakentaa ohitusuoma tai purkaa vaelluseste vaelluskalojen nousun mahdollistamiseksi. Myös raakku tarvitsee lohikaloja poikastensa väli-isänniksi lisääntyessään.

Virtavesien elinolosuhteiden parantamisen kannalta huomiota on kiinnitettävä edelleen myös suuriin vesivoimalaitoksiin.

“Hukkajoki kuuluu Iijoen vesistöön, joka yhdessä Kemijoen, Luttojoen ja Oulujoen vesistöjen kanssa sisältää Suomen raakkukannan merkittävimmät esiintymisalueet. Luttoa lukuunottamatta kaikki joet vaelluskalakantoineen kärsivät suomalaisen vesivoimarakentamisen haitoista, kuten myös raakku”, kertoo puheenjohtaja Hanna Halmeenpää.

Raakkutuho Suomussalmella osoitti selkeästi, että myös metsälaissa on puutteita luonnonsuojelun osalta.

“Metsälakiin on lisättävä esimerkiksi vesien varteen tarvittavien suojavyöhykkeiden vähimmäisleveys, jotta pienvesiä ja vesistöjä suojeltaisiin paremmin metsätalouden vaikutuksilta. Eri metsäsertifikaateissa on eri levyisiä suojavyöhykkeitä, mutta lukuisat esimerkit osoittavat, että vapaaehtoisina ne eivät ole riittävän sitovia luonnon suojelemiseksi”, toteaa monimuotoisuusasiantuntija Liisa Toopakka.

 

Lisätietoja:

• Hanna Halmeenpää, puheenjohtaja, p. 050 5644122, hanna.halmeenpaa@sll.fi
• Tapani Veistola, toiminnanjohtaja, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
• Antti Heikkinen, ympäristöpäällikkö p. 044 901046, antti.heikkinen@sll.fi
• Liisa Toopakka, monimuotoisuusasiantuntija p. 040 5042 989, liisa.toopakka@sll.fi

Lisätietoja