Luon­non­suo­je­lu­lii­ton kommentit aluei­den­käyt­tö­lain luonnokseen

10.9.2024

– Saamelaisten oikeuksista on syytä tehdä lakiin oma pykälä. Pelkät viittaukset saamelaiskärjälakiin eivät riitä. Huomattakoon, että vaikutusten arvioinnin pykälä jäi nykyisessä saamelaiskäräjälain HE:ssä vajavaisiksi.

3 luku 3 pykälä

– Syventäisimme vielä SOVA-direktiivin vaikutusten arvioinnin ja seurannan elementtiä – joka nousi selvityksessä hyvin esiin – koskemaan myös VATin käyttöä kaavoituksessa ja valtion viranomaisten käytännössä. —> Esitys uuden 3 §:n loppuun:
”… sekä arvioida ja seurata toimenpiteidensä vaikutuksia niihin.”

4 luku

– Maakuntakaavojen oikeusvaikutuksille nykylain 32 §:n nykyinen sanamuoto (”on ohjeena”) selkeämpi ja parempi kuin luonnostellun 7.1 §:n ”otettava huomioon”. Lisäksi maakuntakaava tulee ottaa jatkossakin huomioon yleiskaavojen lisäksi asemakaavoissa ja muussakin alueiden suunnittelussa. Tämä ”otettava huomioon” on jo nykylain 33.2 §:ssä, mutta uuden 7.2 §:n rima nostetaan liian korkealle ”olennaisesti vaikeuteta”

-sanoilla. Tässä on vanhassa vara parempi. Ehdotetun maakuntakaavoja koskevan 7.2 §:n sanamuotoilua on muutettu lisäämällä sinne sana ’olennaisesti’. Tämän voi kuitenkin ennakoida supistavan tulkintaa ylettömän paljon ja keventävän sääntelyä liikaa. Tämä voi aiheuttaa sen, että säännös ei sellaisenaan enää vastaisi nykyistä sääntelyä ja tulkintaa. Muutos olisi huomattava muiltakin osin, kuin koskien viranomaisen edistämisvelvollisuuden poistoa. Pykälän tarkoitus tällaisenaan eroaa täysin siitä, mitä ehdotettiin aiemmin 7.2 §:ksi koskien maakuntakaavoja. Tämä voisi johtaa erityisesti sisältövaatimuksia koskevan 3 §:n 6 kohdan systemaattiseen huomiotta jättämiseen tai varsin löyhään huomiointiin. Tämä olisi erittäin haitallista luonnon monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen turvaamisen näkökulmasta

– Maakuntakaavan ”lentokorkeuden nostaminen” ei ole hyvä ajatus. Uuden 1 §:n ”maakunnalliset tavoitteet” tulisi palauttaa koskemaan ”seudullisia” asioita. Huomattakoon, että maakuntakaavoja tehdään usein vaiheittain – usein ”seuduittain”. Lisäksi yhden maakunnan osan kaavaratkaisut voivat olla todella merkittäviä aluerakenteen kannalta, ympäristöasioissa esim. sähkölinjat ja viherrakenne. Nämä teemat tulee voida pitää maakuntakaavojen soveltamisalassa mukana, samoin yhdyskuntarakenne.

– 3 § Sisältövaatimukset

Kohdassa 4) ”käytön kestävyyden” näkökulma on heikentynyt mielestämme liikaa, kun puhutaan enää ”kestävän käytön edellytyksistä”; tämä kestävyyden elementti pitää ehdottomasti palauttaa

Kohdassa 6) pidämme yhä tärkeänä lisäysesitystämme kohdan loppuun ”sekä viherrakenteen jatkuvuuteen”. Ekologiset yhteydet ja kytkeytyvyys on toki mainittu perusteluissa, mutta viherrakenne-sana olisi jo itse pykäläsää parempi. Viherrakenne-sana oli jo KRL-lausuntoluonnoksessa mukana. Se tukee sekä luonnon monimuotoisuutta että ilmastonmuutokseen sopeutumista.

5 luku

– sisältövaatimuksissa huomioitu luonnon monimuotoisuus ja luonnonarvot, hienoa.

– viherrakenteen jatkuvuuden turvaamiseen ja vaalimiseen liittyen uudistamme kommenttimme. Viherrakenteen jatkuvuus tulisi nostaa pykälään. Perusteluissa tulisi avata, että tähän liittyvät luonnon ydinalueet sekä niitä yhdistävät ekologiset yhteydet (ns. vihreä ja sininen infrastruktuuri).

– ”Turvaamisen” lisäksi ”vaaliminen” on tärkeää luonnonhoidon ja ennallistamisen kannalta.
Tulvasuojelun kytköstä viherrakentamiseen tulee kehittää.

– Tällä hetkellä hulevesitarkastelusta yleiskaavassa on suositus hallituksen esityksessä, ja niitä tarkastellaan jo melko vakiintuneesti yleiskaavatasolla, huolimatta siitä että se on suositus. Ongelmallista voi kuitenkin olla mikäli joku jättää noudattamatta suositusta. Tästä syystä velvoittava säännös olisi paikallaan.

6 luku

Asemakaavat

– Jos ylemmissä kaavoissa tunnistettuja luonto- ja ilmastotavoitteita ei paranneta myös asemakaavoissa, ne jäävät leijumaan ilmaan. Ks. lausuntomme 7.3.2024.

– Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen

– Asemakaavan pykäläluonnoksista puuttuu tällä hetkellä konkretia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Sisältövaatimuksissa huomioidaan tällä hetkellä ”erityiset luonnonarvot”, joka on luonnon monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta riittämätöntä. Tämä johtaa suppeaan tulkintaan: asemakaavatasolla huomioidaan lähinnä ns. direktiivilajit, jotka ovat muutenkin äärimmäisen harvinaisia kaupunkiympäristöissä. Tämä ei riitä turvaamaan luonnon monimuotoisuuden toteutumista, kun elämme keskellä luontokatoa. Esimerkiksi luontotyypit jäävät kokonaan ehdotetun sääntelyn ulkopuolelle.

– Monimuotoisuuden huomiointi vain virkistyksen ohessa tulee johtamaan liian yksipuoliseen elinympäristöön, kiihdyttäen luontokatoa. Tällöin ympäristö nähdään ihmiskeskeisesti ja esimerkiksi luonnonvaraiset arvokkaat metsät, jotka toimivat elinympäristöinä lukuisille avainlajeille, jäävät rakentamisen alle. Puistoja suunnitellaan katu- ja puistosuunnitelmissa, joiden reunaehdot tulevat asemakaavasta. Mutta mikäli asemakaavasääntely ei ohjaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, ei sitä tarvitse huomioida katu- ja puistosuunnitelmissa.

– Lisäksi huomautamme että esimerkiksi kaupunkimetsien turvaamisella on kytkös myös puihin ja maaperään sitoutuneisiin hiilivarastoihin.

– Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tulee olla osana asemakaavan sisältövaatimuksia joko siten että sisältövaatimusten 2 momentissa huomioidaan sisältövaatimukset seuraavanlaisesti:

Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Luonnon monimuotoisuus tulee turvata.

Tai vaihtoehtoisesti:
Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä arvoja saa hävittää.
Tällöin pykäläkohtaisissa perusteluissa luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja riittäviä viheryhteyksiä tulee korostaa.

Vähähiilisyys

– Vähähiilisyyden tulisi olla asemakaavoituksen yksi keskeinen tavoite. Asemakaavoitusta laadittaessa tulisi olla velvoite tarkastella kaavoituksen päästövaikutuksia: ottaa huomioon rakennusten sisältämät materiaalit ja niihin jo sitoutuneet hiilipäästöt sekä mahdollisuus välttää uusien rakennusten rakentamisesta aiheutuvat päästöt olemassa olevia rakennuksia kehittämällä. Tämän pitäisi näkyä myös asemakaavan sisältötavoitteissa.

– Olemassa olevien rakennusten säilyttämisen mahdollisuuksia tulee tarkastella myös silloin, kun alueen käyttötarkoitusta muutetaan. Tämä voidaan toteuttaa eri tavoin. Yksi on asemakaavassa annettu hiilijalanjälkiraja, joka kannustaa säilyttämiseen.

– Vähähiilisyyttä voitaisiin tukea sallimalla vaihtoehtokaavat, eli mahdollisuus laatia kaksi eri kaavavaihtoehtoa riippuen siitä, säästettäisiinkö olemassa oleva rakennus vai purettaisiinko se ja tilalle rakennettaisiin uusi. Säilyttävän vaihtoehdon kaavassa voitaisiin sallia suurempi rakennusoikeus ja kerrosluku tai tonttitehokkuus kuin purkavan uudisrakennuksen kaavalle. Näin lisärakennusoikeutta myöntämällä on mahdollista ohjata resursseja olemassa olevien rakennusten kunnostamiseen purkamisen sijaan.

– Vähähiilisen rakentamisen tulee huomioida myös tärkeät hiilinielut, kuten metsät.

– Vähähiilisyys voitaisiin sisällyttää esimerkiksi asemakaavan sisältövaatimusten 2 momenttiin vaikkapa seuraavanlaisesti: Asemakaavan on edistettävä vähähiilistä rakentamista ja luonnon hiilinieluja.

Kaavan ajantasaisuus

Kansalaisille ja ympäristöjärjestöille on ehdottoman tärkeää antaa oikeus valittaa päätöksestä, joka koskee kaavan ajanmukaisuutta. Tämä on välttämätöntä, koska esimerkiksi ympäristöjärjestöillä ei ole valitusoikeutta rakennus- ja toimenpideluvista.

11 luku

– 1 §:n kohtaan “Vaikutusten selvittäminen kaavaa laadittaessa” tulisi lisätä selvitysten perustuminen sana ”ajankohtaisiin”. Tämä päätettiin nostaa elokuun kokouksessa joko pykälään tai perusteluihin, mutta emme sitä sieltä kuitenkaan löydä.

13 luku

– 1 § Merialuesuunnittelun tarkoitus ja sisältö
Lisäysesitys 2 momentin ensimmäisen virkkeen loppuun: “myös merenhoitosuunnitelmien ja vesienhoitosuunnitelmien kanssa”. Perustelu: syvempi suhde näihin EU-direktiiveihin perustuviin suunnitelmiin on tarpeen. Merialuesuunnittelu tuo niihin spatiaalisen ulottuvuuden.

– 3 § Osallistuminen ja lausunnot
Luonnonsuojeluliiton mielestä lausuntokierros olisi paikallaan sekä merialuesuunnitelman työn alussa että lopussa, vertaa kaavaluonnos ja -ehdotus. Ensimmäisellä kierroksella voisi ottaa kantaa myös vaikutusten arvioinnin suunnitelmaan ja toisella tuloksiin.
Viime kuulemisen kokemus oli että 30 päivää on liian lyhyt lausuntoaika, parempi olisi edes 60 päivää.

17 Luku

1.3 § Yvaa koskeva kirjaus, joka on nykyisessäkin laissa, on ongelmallinen varsinkin tuulivoimaosayleiskaavojen osalta. Niissä ei tarvita yleensä ympäristölupaa tai muita vastaavia lupia, korkeintaan rakentamislupia. Silloin käytännössä yvan ja selvitysten riittämättömyydestä voisi valittaa vasta rakentamisluvan yhteydessä yksi pyloni kerrallaan.

1 a § Uusiutuvan energian hankkeiden kiireellinen käsittely: väliaikaisuuden voisi sitoa RED-säännösten aikatauluun – koska ne ovat väliaikaisia!

4 § Kunnan jäsenen valitusoikeus asemakaavoista on syytä säilyttää mm seuraavista syistä

– Näitä valituksia on vähän, joten niistä ei saa paljon aikahyötyä

– asemakaava voi välillisine vaikutuksineen säteillä laajalle

– kaavoitus vaikuttaa myös koko kunnan budjettiin

– kunnan toimien oikeusvalvonta kunnallisvalituksella on osa kunnallista demokratiaa

– asemakaavat voivat olla hyvin laajoja ja vaikuttaa laajalle, ja niiden merkitys kasvaa mitä yleispiirteisimmiksi yleiskaavat menevät. Yleiskaavat voivat olla myös varsin vanhentuneita.

Järjestöjen valitusoikeus perustuu ennen muuta PL 20 §:ään

– valitusoikeus tuo ”lihakset” myös osallistamiselle

– järjestöjen valitusoikeus katsottiin vuoden 2000 MRL:ssä tasapainoksi ja varaventtiiliksi kun kaavojen vahvistamisesta luovuttiin, ja sen merkitys kasvoi KARALUSU-muutosten yhteydessä entisestään (kun ELY-keskusten vaikutusmahdollisuuksia vähennettäisiin)

– pitäisi varmistaa myös valtakunnallisten järjestöjen valitusoikeus, koska eräillä tietellisillä seuroilla voisi olla vaalittavana joku suojeltava asia, joka jäisi nyt turvaamatta

– merkittäviin asioihin rajaus olisi hankalaa, koska vasta tuomioistuin voisi ratkaista mikä on merkittävää ja mikä ei

Laura Kolehmainen
Ympäristöoikeuden asiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto
+358 44 49 38719
laura.kolehmainen@sll.fi