Luon­non­suo­je­lu­lii­ton kommentit valkoposkihanhen ja merimetson sään­nös­muu­tok­siin

Valkoposkihanhen ja merimetson siirtäminen riistalajeiksi -seurantaryhmälle

Viitaten kokoukseen 15.10.2024

Vaihtoehtojen vertailua

Aiemmissa materiaaleissa esitetyn lisäksi:

VE 1
– kalatalous-sana sinänsä on asiallinen, koska se on direktiivissäkin
– ilmoitusmenettely ei ole kunnollinen lupamenettely
– VE1 olisi sinänsä selkeämpi kuin VE2, mutta emme pidä sitäkään tarpeellisena ja perusteltuna

VE 2
– olisi sekavampi kuin VE1, kun lajeja sotkettaisiin kahden lain ja hallinnon välillä
– ajatus siitä, että kevätluvat kuuluisivat ELYlle ja syysluvat riistakeskukselle olisi kansalaisillekin vaikea ja nykytilanne monimutkaistuisi
– selvintä olisi, että joka lajille olisi yksi laki, yksi hallinto ja yksi budjetti. Näin lajista ja sen suojelun tasosta olisi vain yhdellä taholla kokonaisvastuu, luvitus ja korvaukset yms.

VE0 eli nykytila
– kaikkein selkein järjestelmä
– tästä on vakiintunut oikeuskäytäntö
– valkoposkihanhelle myös vakiintunut RauLaKo-korvausjärjestelmä
– myös lajien seuranta pysyisi ennallaan, kun taas muutoksissa se pitäisi siirtää Lukelle
– emme näe muutoksille tarvetta, ks. tarkemmin alla

Nykytilan jatkamisen perusteluja

Merimetso
– LUKEn tutkimusten perusteella ei ole selvyyttä siitä, että merkittäviä haittoja kalataloudelle olisi, lukuun ottamatta mahdollisesti toisinaan vähäistä suuremmaksi nousevia rysävahinkoja (https://jukuri.luke.fi/handle/10024/555068). Silloin hätyyttäminen pois tietynlaisten rysien luota voisi olla 9 artiklan mukaista. Koska merimetsot on hyvin arkoja, paukkupatruunat toiminevat myös tässä.
– Sen sijaan on näyttämättä toteen, että vaikutusta olisi tärkeillä ahvenen, kuhan ja siian kutualueilla.
– Lisäksi ahvenet ja kuhat kutevat lintujen pesimäaikaan, jolloin ampuminen häiritsee muidenkin lintujen pesintää ja levähtämistä, eikä sitä voida sallia.
– Siika taas kutee syys-joulukuussa ja Etelä-Suomessa yleensä vasta marraskuulta alkaen, jolloin merimetsoja on tosi vähän. Ei oikein voida ajatella, että kutualueilla voisi vähentää vahinkoja muulloin kuin kutuaikaan, koska kalat tulevat alueille kudulle. Lisäksi saman vuoden ahvenen ja kuhan poikaset on hyvin pieniä syksyllä, eivätkä saman vuoden rekryytit siksi merimetsojen ruokalistalla.

Valkoposkihanhi
– LUKEn tutkimuksen perusteella on selvää, ettei tarvitse ampua kuoliaaksi vahinkojen välttämiseksi – ei keväällä eikä syksyllä (muu tyydyttävä vaihtoehto).
– Luvituksessa tulisi ottaa huomioon myös muiden lajien häiriö ja siihen tarvittava tieto

Syömisestä
– Poikkeusluvalla tapettujen lintujen antaminen syötäväksi olisi ristiriidassa poikkeuslupien tavoitteen kanssa.
– Nyt käytössä olevan pelottelun idea on karkottaa valkoposkihanhet pellolta – ei tappaa niitä mahdollisimman paljon saatikka ampua niitä ruoaksi. Käytössä on siis lintudirektiivin artiklan 9 1 kohdan alakohta a eikä c. Syöminen olisi päinvastoin kannuste houkutella hanhia pellolle.
– Sama koskee merimetsoa. Merimetsotyöryhmässä vuonna 2016 esitettiin välillä jopa lintujen houkuttelua ammuttavaksi kaaveilla eli tekolinnuilla. Se olisi ollut kuitenkin poikkeuslupien tavoitteiden vastaista. Merimetsosta on lisäksi oikeustapaus, jossa syöminen hylättiin jne.

Yhteenveto

VE0 eli nykytila on selkein ja vakiintunut vaihtoehto, emmekä näe tarvetta muutoksille.

Jos muutoksia kuitenkin tehtäisiin, VE1 olisi parempi kuin VE2
– tässä yhdymme YM:n tekstikommentteihin

VE2 on sekava ja toteuttamiskelvoton.

Tapani Veistola
toiminnanjohtaja
Puhelin 0400 615 530
tapani.veistola@sll.fi
@TapaniVeistola