Villiä villimpi Pohjola
–
Euroopanbiisoneita eli visenttejä ja villihevosia Suomeen? Maahamme on perustettu Rewilding Finland -työnimellä kulkeva järjestö. Sen tavoite on edistää entistä villimpää luontoa – ennallistamista ja myös meiltä kadonneiden lajien istuttamista.
On hyvä, että luonnonsuojeluun tulee mukaan uusia ihmisiä ja järjestöjä. Luonnonsuojeluliittokin on jäsenenä European Environmental Bureaussa (EEB), joka on Rewilding Europen yhteistyökumppani.
Ennallistamisen hyväksi olemme toki tehneet paljon jo nyt.
Meillä on jo paljon luonnonpuistoja, kansallispuistoja ja muita luonnonsuojelualueita. Monet niistä perustuvat Luonnonsuojeluliiton tai sen piirien ja yhdistysten esityksiin. Suojelualueverkostossamme on kuitenkin vielä puutteita varsinkin Etelä-Suomessa.
Monille luonnonsuojelualueille on tehty hoito- ja käyttösuunnitelmia, joilla niiden luontoa ennallistetaan. Luonnonsuojeluliiton eri tasojen toimijat ovat niistä monissa mukana – suunnittelusta luonnonhoitotoimien käytännön toteutukseen asti. Liitto toimii ennallistamisessa sekä kynällä että vesurilla.
Suomessa on tehty myös maailmanlaajuisesti uraauurtava selvitys elinympäristöjen tilan edistämisestä (ELITE). Luonnonsuojeluliitto ajaa näiden ennallistamistoimien rahoittamista osana vaikuttamistyötään, joka kohdistuu EU-ohjelmiin, valtion budjettiin ja hallitusohjelmaan. Sipilän hallituksen kärkihankkeeksi saatiin laajalla yhteistyöllä virtavedet. Olisiko seuraavaksi kosteikkojen vuoro, kun monet ennen tavalliset vesilinnut haapanasta jouhisorsaan joutuivat vuoden 2015 uhanalaisluetteloon?
Sitä vastoin eläinten istutuksiin luontoon Luonnonsuojeluliitto on suhtautunut hyvin varovasti. Kokemukset meiltä ja muualta ovat ristiriitaisia. Kaksi esimerkkiä kaloista: Monnin palautus Suomeen Ruotsista ei toteutunut, koska maahamme olisi voinut levitä uusia kalatauteja. Lisäksi vasta DNA-tekniikka osoitti, että Eurooppaan oltiin istutettu väärää sampilajia. Ennen palautusistutuksiakin tarvitaan malttia tehdä kunnon selvitykset.
Tässä tilanteessa on parempi ennallistaa luontotyyppejä ja ekologisia yhteyksiä, jolloin lajit pääsevät aikanaan siirtymään itse paikasta toiseen. Tämä on myös EU:n Natura 2000 -luonnonsuojeluverkoston idea.
On kuitenkin selvää, että kaikki lajit eivät pääse leviämään ilmastonmuutosta pakoon etelästä pohjoiseen riittävän nopeasti itse. Silloin voidaan tarvita ihmisen tekemiä siirtoja – niin sanottua ”avustettua leviämistä”. Nyt sitä koskevaa lainsäädäntöäkään ei maassamme vielä ole. Sitä pitää kehittää seuraavan hallituksen aikana, kun luonnonsuojelulaki joka tapauksessa uudistetaan.
Yhdessä pienet asiat kasvavat – entistä villimpi luontokin!
Tapani Veistola
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija.