EU:n ve­si­pui­te­di­rek­tii­vi on hyvä, mutta kotimaisilla mausteilla vieläkin parempi

EU:n vesipuitedirektiivi tuli voimaan vuonna 2000. Sen mukaan EU:n jäsenvaltioiden olisi pitänyt saavuttaa vesistöjen hyvä ekologinen tila viimeistään vuonna 2015. Käytännössä tähän pyritään vuonna 2027, jolloin kolmas vesienhoitosuunnitelmien kausi päättyy. Vesistön hyvä tilassa ovat mukana sekä pinta- että pohjavedet.

Suomessa EU:n vesipuitedirektiivin toteuttamiseksi säädettiin vuonna 2004 laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä. Vesiluonnon kannalta uunista tuli siis ulos ihan uusi laki, jota sovelletaan muun muassa vesilain, maankäyttö- ja rakennuslain, yva-lain, ympäristönsuojelulain ja luonnonsuojelulain rinnalla. Suomen lainsäädännössä nämä muodostavat omintakeisen yhdistelmän. Kun puhutaan siitä, toteutetaanko vesiä muuttava hanke vai ei, vesilain mukaiset luvat ovat kuitenkin keskeisessä roolissa.

Vesienhoitolaki säätää, että vesienhoitoalueille pitää tehdä vesienhoitosuunnitelmat säännöllisin väliajoin ja arvioida sitä, kuinka eteneminen kohti vesien hyvää tilaa sujuu . Hyvä tila pitää saavuttaa vuonna 2027.

Jos uskot ympäristöasiantuntjoiden jo lähtökohtaisesti työskentelevän yhteiskunnan ja kansalaisten hyväksi, voi vesienhoitosuunnitelma olla pieni pettymys. Suunnitelmien kunnianhimoisuus riippuu alueellisen vesienhoidon yhteistyöryhmän koostumuksesta ja valtasuhteista. Niihin vaikuttavat esimerkiksi paikallisten maakuntaliittojen intressit ja suunnitelmat lopullisesti vahvistavan valtioneuvoston kanta. Keinotekoisten tai voimakkaasti muutettujen jokien ei tarvitse ollenkaan saavuttaa hyvää tilaa, vaan niille riittää ”potentiaalisasti hyvä tila”. Tällaisia ovat esimerkiksi monet suurjoet, joissa pyörivät isot sähkömyllyt.

Vesipuitedirektiivi ei varsinaisesti tarjoa keinoja, joilla ylläpidetään riittävää virtaamaa joen ekosysteemin hyvän tilan turvaamiseksi, vaikka ympäristövirtaamasta puhutaan nyt paljon.

EU:n vesipuitedirektiivi on työkalu vesiluonnon puolustajan työkalupakissa, mutta pelkästään sillä ei hoideta kaikkia hommia. Lisäksi työkalun käyttölisenssi on vähän työn alla. Jäsenmaat spekuloivat, mitä pitää tehdä vuoden 2027 jälkeen, kun vesien pitäisi olla hyvässä ekologisessa tilassa. Mitä jos hyvää tilaa ei ole saavutettu? Pitäisikö tavoitetasoa laskea? Vai tavoitevuotta lykätä vaikkapa hamaan 2040 asti? Tällaisia ajatuksia ovat esittäneet jotkut jäsenmaiden vesipuitedirektiivistä vastaavat virkamiesjohtajat viimeaikaisissa EU-kokouksissa.

Tästä ympäristöjärjestöt, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto ja European Environmental Bureau, ovat heitä moittineet. Ympäristöjärjestöjen mukaan nyt pitää tehdä kaikki vesien hyvän tilan saavuttamiseksi vuonna 2021 alkavalla kolmannella vesienhoitokaudella, jonka päättyessä vuonna 2027 voidaan sitten katsoa mihin asti on päästy ja miten siitä pitää jatkaa.

On huipputärkeää, että työtä vesiluonnon puolesta tehdään myös vanhaan kansalliseen lainsäädäntöömme pohjautuen ja sitä uudistaen.

Kotimaisen vesilain mukainen luvitus sisältää upeita mahdollisuuksia. Esimerkiksi kalatalousviranomainen voi hakea vesivoimalan kalatalousvelvoitteeseen muutosta, jos olosuhteet ovat pysyvästi muuttuneet. Näin ely-keskus on toiminut Kemijoen voimaloiden suhteen, koska tuoreet tutkimukset ovat paljastaneet valjastamattoman Kemijoen ammoisen lohipoikastuotannon moninkertaiseksi verrattuna nykyvelvoitteisiin. On myös ilmennyt, että kalakannat taantuvat laitoshoidossa, ja siksi luontainen lisääntyminen on saatava käyntiin.

Kemijoen kalatalousvelvoitteiden avaaminen ja vastaavien prosessien käynnistäminen on hieno hanke. Vesilakiin pitää saada myös mahdollisuus määrätä aivan uusi kalatievelvoite niille noin sadalle tippavoimalalle, joilta se tänäkin päivänä kokonaan puuttuu. Tätä ovat esittäneet Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ja WWF yhteisessä aloitteessaan.

Myös kaikki laista riippumattomat, virtavesiä ennallistavat tai latvavesien turvevesiä pidättävät hankkeet ovat tärkeitä tarvitaan. Siksi tarvitaan myös EKOenergian ympäristövaatimukset vesivoimaloille. Puroista koostuu virta.

Virpi Sahi

EKOenergian ympäristöpäällikkö
Suomen luonnonsuojeluliitto