Greenpeacen, SLL:n ja SLL:n Etelä-Karjalan piirin Suojelu- ja toimenpide-esitys Ruokolahdelta Haarikon alueen naapurista Tornatorin kiinteistöllä

132 ha, kiinteistö 700-482-16-2

Esitämme, että Tornator Oyj suojelee pysyvästi hakkuilta oheiset punaisella rajatut kohteet, joihin jäljempänä tekstissä viitataan suojeluesityksinä ja suojelurajauksina. Lisäksi rajausten väliset metsät esitetään siirrettäväksi kuukkelin huomioivaan metsätalouteen. Perustelut ja lisätiedot alla.

Saarijärvi-Mörynlampi

Saarijärven, Mörynlammen ja Piilammen rannoilla ja ympäristössä on säilynyt Etelä-Karjalan oloissa poikkeuksellisen laaja ranta- ja rinnemetsien kokonaisuus, joka kokonaisuutena täyttää METSO-ohjelman valintaperusteet ja on erittäin tärkeä maakunnan heikon (1-2 %) metsiensuojelutilanteen parantamiseksi.

Alueella on 2010-luvun selvityksissä tehty useita kuukkelihavaintoja. Se yhdistyy sekä Rakovuorten että Otralammen luonnonsuojelualueisiin viereisellä kiinteistöllä Savonlinnan

puolella sijaitsevien UPM:n pysyvien säästökohteiden kautta. Näin muodostuu useamman sadan hehtaarin laajuinen yhtenäinen suojelumetsä, joka voi toimia reviiriytimenä useammalle Etelä-Suomessa uhanalaiselle kuukkeliparille.

Alue koostuu vanhojen ja varttuneiden METSO I- ja II-kriteeriluokkien metsien ytimistä sekä niitä yhdistävistä, pääosin hoitamattomista ja sekapuustoisista nuorista metsistä.

Luonnontilaisimmat metsät sijaitsevat Mörynmäen koillis- ja itärinteillä, Pyhäkorvessa sekä eripuolilla Saarijärven rantoja ja rajauksen jyrkkiä rinteitä. Saarijärven rannat ovat rakentamattomat ja lähes kokonaan vanhojen metsien vyön peittämät, mikä on Etelä- Suomessa täysin poikkeuksellista. Osaa näistä metsistä on harvennettu ja myrskytuhoja keräilty viitisentoista vuotta sitten, mutta osa on varsin luonnontilaisia. Vastaava luonnoltaan arvokas metsävyöhyke on jyrkkäpiirteisellä Piilammen länsirannalla.

Harvennettua METSO II-luokan vanhaa kuusikkoa, johon on kertynyt jonkin verran lahopuuta, on myös Mörynmäen etelärinteellä. Nuoria, luontoarvoiltaan nopeasti kehittyviä tiheitä metsiä on erityisesti Mörynmäessä ja Viidakkomäen itärinteellä vanhan metsän laikkujen väleissä. Lisäksi rajaukseen kuuluu yhtenäisyyden kannalta tärkeät kaksi Saarijärven rannan läheisyydessä sijaitsevaa metsien ympäröimää hakkuuaukkoa.

Lapioniemen-Mynterikön alueella Saarijärven pohjoispäässä on muusta rajausalueesta tyystin poikkeava mäntyvaltainen metsäalue laajoine avokallioineen. Lapioniemen kärjessä on upea METSO I-kriteeriluokkainen aihkimäntyjen vallitsema metsä. Niemen tyveltä alkaa varttunut hoitamaton mäntymetsä, jossa lahopuuta on useita kymmeniä kuutiometrejä hehtaarilla. Myös sen pohjoispuoliset kalliomänniköt ovat hoitamattomia ja niiden välinen suoalue muutamasta vanhasta ojasta huolimatta luonnontilainen.

Saarijärven rannat ovat rakentamattomat ja niiden ympäristössä on laajoja tiettömiä alueita. Järvellä pesivät ainakin tällaisten ympäristöjen tyyppilinnut kuikka ja sääksi. Saarijärvi kuuluu Haarikon alueen kirkasvetisiin järviin, jotka ovat näihin päiviin saakka säilyneet todella erämaisina. Haarikon järviluonto onkin todettu selvityksissä erittäin arvokkaaksi, mistä syystä rajauksen leveät rantavyöhykkeet kuuluvat olennaisena osana sen luontoarvoihin myös niillä kohdilla, joilla itse rantametsässä ei vielä ole suojeluarvoja.

Haapasilta

Haapasillan metsä on runsaslahopuustoinen ja erirakenteinen mänty- ja kuusivaltainen turvekangas. Lahopuuta on etelälaitaa ja keskellä olevaa taimikkoa (joka yhtenäisyyden takia on sisällytetty rajaukseen) lukuun ottamatta selvästi yli 10 m3/ha. Valtapuusto on hyvin järeää ja vanhaa kilpikaarnaisine mäntyineen. Etelälaidalla on myös vanhoja tervaskantoja, jotka ovat osin palaneita.

Lahopuusto on pääosin lajistollisesti erittäin arvokasta järeää ja hitaasti kasvanutta kostean ympäristön mänty- ja kuusimaapuuta. Myös koivulahopuuta on runsaasti. Lounaiskulman kangasmaan joitain vuosia sitten harvennetussa järeässä kuusikossa on sielläkin runsaasti lahopuuta. Metsä kuuluu lähes kokonaisuudessaan METSO-kriteeriluokkaan I.

Metsä on ainakin vaarantuneelle (VU) ja Etelä-Karjalassa varsin harvalukuiselle kantoraippasammalelle äärimmäisen tärkeä leviämisydin. Lajin esiintymiä on jopa 10–20 metrin välein. Kartalla osoitetut lajipisteet kertovat vain ja ainoastaan kartoittajien kulkureitin. Lisäksi aarnisammalesta (VU) tehtiin useita havaintoja, vaikka lajia ei erityisesti etsitty. Muusta lajistosta havaittiin ryväsjäkälä (VU), töyhtötiainen (VU), hömötiainen (EN) ja ruskokääpä (indikaattori). Rakennepiirteiden puolesta metsä on täydellinen kuukkelibiotooppi ja sijaitsee lähellä sekä Oritsuon että Rakovuorten vanhoja kuukkelireviireitä.

Kohteen harkitulla patoihin perustuvalla ennallistamisella, jossa puustoon ei kosketa, olisi saavutettavissa merkittävää luonnontilan paranemista vielä nykytilanteeseenkin verrattuna. Siksi rajaukseen kuuluu myös pienialaisesti taimikoita ja nuoria metsiä, jotka mahdollistavat vedenpinnan hallitun noston ilman vaikutuksia suojelualueen ulkopuolisiin talousmetsiin.

Suojelurajausten väliset metsäalueet

Suojelurajausten välinen metsäalue kiinteistöllä 700-482-16-2 kuuluu kokonaisuudessaan tunnettuun Haarikon kuukkelialueeseen, jolta on ollut tiedossa useita lisääntyviä pareja vielä 2010-luvulla.

Suojelurajaukset (suojelualueet ja suojeluesitykset) muodostavat ydinalueen, jolla kuukkelin säilyminen on mahdollista. Kuukkeliparin reviiri voi kuitenkin olla jopa 200-300 hehtaarin laajuinen, joten ytimien suojelu yksinään ei riitä lajin elinolosuhteiden turvaamiseksi.

Suojelurajausten välinen metsäalue tuleekin ottaa kokonaisuudessaan Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana- hankkeessa laadittujen kuukkelimetsien hoito-ohjeiden piiriin. Vain näin toimien voidaan varmistaa, ettei metsätalous hävitä tai heikennä lajin elinolosuhteita myöskään FSC-sertifikaatin vastaisesti.