“His­to­rial­lis­ta vain vastuun pakoilu”– ym­pä­ris­tö­jär­jes­töt tyrmistyivät hallituksen met­sä­lin­jauk­sis­ta

Hallitus on tänään julkistanut kauan odotetut linjauksensa valtion vanhojen metsien suojelusta. Ympäristöjärjestöt ovat järkyttyneitä Orpon hallituksen linjauksista, joita on aitojen suojelutavoitteiden sijaan ohjannut pyrkimys välttää metsien suojelua. Hallituksen historiallisiksi kutsumat linjaukset otettiin ympäristöjärjestöissä vastaan silmänkääntötemppuna.

“Ellei esitystä korjata, hallituksen suojelutoimet jäävät täydeksi vedätykseksi. Ensin tehdään kriteerit, jotka tunnistaisivat lähinnä satumetsät. Tänään julkistettiin pienen pinta-alan kattava erillispäätös, joka ei juuri sisällä uutta suojelua ja joka ainoastaan alleviivaa, miten valtavia kokonaisuuksia tiukan suojelun ulkopuolelle aiotaan jättää. Epäselväksi jää, lisääntyykö kaiken tämän teatterin jälkeen tosiasiallinen suojelupinta-ala lainkaan. Kärsijänä tässä poliittisessa pelissä on Suomen korvaamaton luonto”, sanoo Greenpeacen Suomen maajohtaja Touko Sipiläinen.

Hallituksen linjaukset kriteereistä ovat juuri niin ahtaat kuin ennakoitiin. Erillisenä lisäpäätöksenä hallitus esitteli noin 31 000 hehtaarin päätöksen metsistä, kitumaista ja joutomaista, jotka siirrettäisiin alue-ekologisen verkoston sisältä suoraan tiukkaan suojeluun ilman kartoituksia.

Ympäristöjärjestöjen mukaan kyseinen pinta-ala on käsittämättömän pieni ja kattaa vain murto-osan niistä alue-ekologisesta verkostosta löytyvistä luontokohteista, jotka Syken arvion mukaan täyttävät vanhojen metsien tai luonnonmetsien määritelmät ja tulisi siksi siirtää suoraan tiukkaan suojeluun. Pelkästään aarniometsäkuvioissa, hakkuiden ulkopuolella mutta ilman tiukan suojelun turvaa, on tällaisia metsiä 259 000 hehtaaria. Lisää löytyy muista metsäisistä luontokohteista sekä luontaistalousalueilta. Tämä tarkoittaa sitä, että koko hallituksen suojelutavoite (80 000–90 0000 hehtaaria) täyttyy tarvittaessa ilman, että tosiasiallinen suojelupinta-ala kasvaa yhtään.

“Vanhoja metsiä on jäljellä enää vähäisiä rippeitä, meillä ei ole varaa menettää niistä yhtäkään. Silti näin nyt käy. Vanhojen metsien määrä hupenee entisestään, kun niitä rajataan kriteerien ulkopuolelle. Meillä on metsistämme erityinen vastuu, mutta nyt historiallista on vain vastuun pakoilu”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Hanna Halmeenpää.

EU:n biodiversiteettistrategian mukaan kaikki luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät tulee suojella ja toimeenpanoa varten on laadittava tiedepohjaiset kriteerit. Hallituksen nyt esittämät kriteerit eivät vastaa asetettua tavoitetta ja niiden laadinnassa on ohitettu kaikki aiemmat Suomessa käytössä olleet kriteerit vanhojen metsien suojelemiseksi. Valtion maiden lisäksi hallituksen päättämät kriteerit tulevat koskemaan myös yksityisiä metsänomistajia.

“Tällainen poukkoileva politiikka tuntuu metsänomistajista hämmentävältä. Suomessa on sovittu yhdessä toimivasta suojeluohjelmasta, saatu lukuisat metsänomistajat ehdottamaan kohteitaan suojeluun ja nyt hallitus on leikannut rahoituksesta ja suojeluneuvonnasta. Näillä leikkauksilla ja kriteereillä hallitus lähettää vahvan viestin metsänomistajille siitä, ettei suojelu olisi tärkeää”, muistuttaa WWF Suomen johtava metsäasiantuntija Mai Suominen.

Yksityismailla vanhojen metsien suojelupäätöksen piiriin on otettava METSO-ohjelman I-luokan kriteerit täyttävät metsät ja näin ollen hallituksen tulisikin lisätä tuntuvasti suojelurahoitusta, ja kohdentaa kattavasti viestintää metsien omistajille kannustaakseen näiden metsien suojeluun vapaaehtoisesti.

“Kansallisia kriteerejä” valmisteltu epämääräisesti suhmuroiden

Hallitus ei ole valmistellut suojelupäätöstä ja valtion metsien kartoitusta läpinäkyvästi, vaikka näin on julkisesti luvattu. Myös EU:n komissio edellyttää biodiversiteettistrategian toimeenpanolta läpinäkyvyyttä.

Metsähallitus ei ole luovuttanut valtionmaiden metsävaratietoa ympäristöhallinnon käytettäväksi, mikä tekee valtionmaiden suojelusuunnittelusta ja vaikuttavuuden arvioinnista vaikeaa. Parhaillaan Metsähallituksen oma kartoitus on jo käynnissä ilman, että kartoitukseen valittavat metsät, kartoituksen valintaperusteet ja inventointiohjeet olisivat julkisesti tiedossa.

Yksityismaiden osalta valmistelussa ei ole edes tarkasteltu kriteerilinjausten taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, mikä on oikeudenmukaisuuden näkökulmasta keskeinen puute. Ympäristöjärjestöt pitävät kriteerien kommentointiin varattua, lomakauteen sijoittuvaa, 24. heinäkuuta päättyvää lausuntoaikaa täysin ala-arvoisena.

“Aiomme edelleen tehdä kaikkemme, jotta Suomi ottaisi luontokadon torjumisen tosissaan ja täyttäisi kansainväliset velvoitteensa”, järjestöistä todetaan.

Lisätiedot

Mai Suominen, johtava metsäasiantuntija, WWF Suomi, mai.suominen@wwf.fi, 050 322 4363

Touko Sipiläinen, Greenpeacen Suomen maajohtaja, touko.sipilainen@greenpeace.org, 044 239 4404

Liisa Toopakka, monimuotoisuusasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, liisa.toopakka@sll.fi, 040 5042 989