Ikimetsien kanahaukka löysi turvapaikan kaupungista

Kanahaukan huuto oli kaikunut jo vuosituhansia Suomen ikimetsissä ja salomailla, mutta metsätalouden tehostuessa sen pesimäpaikat ja saalistusmaastot vähenivät. Muutos jatkuu edelleen. Metsien nuortuessa myös metsälinnusto muuttuu. Kanahaukka saalistaa nimensä mukaan mieluusti metsäkanalintuja, mutta talousmetsissä suuremmat linnut vähenevät ja pikkulinnut lisääntyvät. Ikimetsiin tottuneen linnun on ollut pakko etsiä uusi kotimetsä.

Kanahaukka alkoi löytää turvapaikkoja urbaanista luonnosta. Sille pesäpuiksi sopivia järeitä, vanhoja puita on vielä jäljellä monissa kaupungeissa kuten pääkaupunkiseudulla. Siellä riittää myös ravintoa.

Kanahaukka tarvitsee ison pesäpuun

Kanahaukka sietää suhteellisen hyvin ihmisen aiheuttamaa häiriötä, mutta tarvitsee riittävän isokokoisia puistoja ja puun, joka kestää sen pesän painon. Korkeista rakennuksista ja puista käsin se iskee silmänsä ja kyntensä kaupungin puluihin, varislintuihin, jäniseläimiin ja rottiin. Kaupungeissa sen löytää usein sieltä, missä sepelkyyhky kujertaa. Helsingissä meri tuo tarjolle myös lokit, jotka ovat oppineet hyödyntämään ihmisen tuottamaa jätettä ja korkeita taloja.

”Kerrostalot ovat vähän kuin meren luotoja, joille minkit ja supikoirat eivät ui. Katoilla esiintyy vain vähän häirintää, mistä lokit hyötyvät”, Luonnontieteellisen museon yli-intendentti Aleksi Lehikoinen havainnollistaa.

Kun lokit menestyvät, hyötyy myös kanahaukka.

”Helsingissä kanahaukan pesiä on havaittu Hietaniemen hautausmaalla ja Olympia-stadionin lähettyvillä. Keskuspuistossa ja Viikin Vanhankaupunginlahdella pesii monta paria”, Lehikoinen kertoo.

Linnut huomioivasta kaupungista löytyy riittävästi viheralueita, puustoisuutta ja kosteikkoja. Pesämetsän tai puun kaataminen ovatkin kaupunkilaiskanahaukan suurin riski.

Petovihalta turvassa

Kaupungissa kanahaukka saattaa säästyä petovihalta siinä missä maaseudun ja taajamien kanahaukkoja on syytetty kanalintukantojen heikentymisestä. Kanahaukan kanssa samoilla apajilla saalistavia metsästäjiä kanalintukantojen tila on harmittanut.

Tapio Solonen toteaa kuitenkin Linnut-vuosikirjan (2022) artikkelissaan, että ”lintukantojen hupenemiseen ovat vaikuttaneet ennemminkin rajut muutokset metsäympäristöissä ja ilmastossa, joiden seurauksista myös kanahaukka on saanut osansa”.

Ikimetsien laji kertoo metsien tilasta

Kanahaukka on silmälläpidettävä laji, eli sen määrä on vähentynyt merkittävästi. Kaupunkien pinta-alaltaan pienet elinympäristöt ovat turvapaikkoja, mutta eivät riitä metsälajien elvyttäjiksi. Huolta herättää kaupunkien ja varsinkin pääkaupunkiseudun jatkuva lisärakentaminen, joka uhkaa jo ennestään pirstottuja metsiä.

Miten lähiluonnon käy, se ratkeaa usein kuntien kaavoituksessa. Siinä Luonnonsuojeluliiton 150 yhdistyksellä on vahva lain turvaama rooli toimia luonnon asianajajana. Luonnonsuojeluliitto tekee parhaillaan myös esityksiä luonnonsuojelun parantamiseksi uutta alueidenkäyttölakia valmistelevassa työryhmässä.

Kanahaukka on vain yksi esimerkki metsien lajeista, jotka eivät enää pärjää metsäluonnossa. Liian voimallinen metsätalous on tullut tiensä päähän: Hakkuumääriä on laskettava, ja avohakkuusta on siirryttävä pääosin jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Suojelupinta-alaa on kasvatettava, ja koko maahan luotava kytkeytynyt ja kattava suojeltujen metsien verkosto.

Auta meitä puolustamaan metsiä maalla ja kaupungissa. Luonnonsuojeluliitto on lähiluonnon ykköspuolustaja ja tutkitusti aktiivisin ympäristöjärjestö vaikuttamistyössä. Ryhdy kuukausilahjoittajaksi.