Kestävään val­ko­hän­tä­kau­ris­po­li­tiik­kaan

22.12.2022

KESTÄVÄÄN VALKOHÄNTÄKAURISPOLITIIKKAAN

Viitaten keskusteluun 13.12.2022 MMM:n selvitysmiesten Lauri Kontro ja Esa Härmälä kanssa

Kiitos hyvästä keskustelusta! Tässä muistiinpanomme ja pari täydentävää ajatusta lisää.

Yleistä

Korostamme kaurisryhmän kokonaishallintaa
• Tarvitaan koko kaurisryhmälle yhteinen kannanhoidon suunnitelma: vieraslajit valkohäntäkauris ja täpläkauris sekä metsäkauris ja ilmastonmuutoksen johdosta runsastuva isokauris. Huomattakoon, että ihmiset eivät osaa erotella eri lajien vaikutuksia ja vahinkoja, vertaa viime aikoina tapahtunut metsäkauriin ja nyt myös täpläkauriinkin lisääntyminen.
• Ilmastonmuutos muuttaa tilannetta koko ajan voimakkaasti (mm. lumitilanne suosii kauriita).
• Yhteydet suurpetoihin tulee ottaa huomioon: kauriskannat varmistavat, että pedot pysyvät ”metsän puolella”.
• Hoitosuunnitelmassa voidaan käsitellä haitat ja hyödyt eri asioihin kokonaisvaltaisesi, mm. lehtipuut, satovahingot, liikenne ym. tässäkin kyselyssä käsitellyt asiat.
• Varautuminen isokauriin yleistymiseen proaktiivisesti on tärkeää.

Alueellisissa riistaneuvostoissa voisi keskustella kannanhoidosta ottamalla myös luontojärjestöt mukaan.

1. Miten arvioitte Suomen valkohäntäpeurakannan koon

• alueellisesti liian suuri

Lajin kanta vaihtelee Suomessa melkoisesti lumen syvyyden mukaan. Lounais-Suomessa, etelärannikolla ja saaristossa sekä Hämeessä saattaa olla jopa yli 70 yksilöä tuhannella hehtaarilla. Tosin vastaavia lukuja (jopa yli 100 kaurista tuhannella hehtaarilla) esiintyy Pohjois-Amerikassa esim. Minnesotassa. Sen sijaan Pohjois-Karjalassa, Kuhmossa ja Koillis-Suomessa valkohäntäkauriita on vain vähän tai ei lainkaan. Sopiva valkohäntäkauriskannan koko vaihtelee 15–30 yksilöä / 1000 ha. Kaurisryhmän sisällä etusijan tulee olla kotimaisella metsäkauriilla ja vähitellen runsastuvalla isokauriilla.

2. Mitä ongelmia valkohäntäpeurat mielestänne aiheuttavat ja kuinka merkittäviä ne ovat (0 -5 ei merkittäviä, erittäin merkittäviä)

• vahinkoja maataloudelle: 3 (vaihtelee alueellisesti)
• vahinkoja metsätaloudelle: 3 (vaihtelee alueellisesti. Suomessa kantorahatulosta eläinvahingot ovat suhteellisen pienet)
• vahinkoja pihoille/puutarhoille: 4 (keskittymä-alueilla)
• vahinkoja liikenteessä: 4 (kuolemantapaukset onneksi harvinaisia)
• kuluttavat luontoa: 3 (riippuu kaikkien kauriiden kokonaistiheydestä)
• vahinkoja muille eläimille tai kasveille: 2 (kohtuullisia ja lajista on hyötyäkin kun se aukaisee metsää metsälaidunnuksen loppumisen jälkeen)
• levittävät tauteja 1 (kauris on välillinen tekijä, Suomessa ei ole kansainvälisesti paljoa eläinten levittämiä tauteja)

Valkohäntäkauris aiheuttaa vahinkoja siinä missä hirvikin ja paikoitellen metsäkauris. Valkohäntäkauriin vahingot ovat selkeästi sidoksissa kokonaiskauriskannan (mukaan lukien metsä- ja täpläkauris) kokoon, elinympäristöön sekä ruokinnan intesiteettiin ja sijoitteluun.

3. Jos arvioitte kannan kokonaisuudessaan tai alueellisesti liian suureksi, miten sitä pitäisi rajoittaa:

• lisätä kaatomääriä lainsäädännöllisin muutoksin

Olemme esittäneet keväällä, että valkohäntäkauris pitäisi vapauttaa kaatolupamenettelystä metsäkauriin tavoin:
– Etenkin saaristossa ja rannikkoalueilla se tehostaisi valkohäntäkauriin metsästystä, kuten kävi metsäkauriilla (joskin sen kannan kasvu jatkui muista luontaisista syistä).
– Esitys sai kannatusta maattomilta metsästäjiltä, jotka ovat kriittisiä seurojen vieraslupamaksuihin (jopa sana ”seuramafia” mainittiin), puutarhan pitäjiltä, luonnonkukkien ystäviltä ja punkkivaaraa korostavilta.
– Seurametsästäjät taas vastustivat esitystä, mm. koska heille vieraslupatulot ovat tärkeitä (niillä on tehty saaliin käsittelyhalleja yms.).
– Myös eläinoikeusaktiivit suhtautuivat esitykseemme kielteisesti, koska heidän mielestään metsästystä ei pitäisi lisätä.

Yksi kompromissivaihtoehto olisi pienentää lupaan tarvittavaa pinta-alaa esim. 50-100 hehtaariin, varsinkin saaristossa.
– Vieraslupien ja maanomistajien lupien hintaan voisi ehkä yrittää vaikuttaa.
– Riistakeskuksen tai rhy:n ohjauksen lisääminen olisi yksi vaihtoehto.

Yksi vaihtoehto olisi myös yhdenmukaistaa kaikkien kaurislajien suunnittelu- ja lupakäytäntö.
– Kokonaishallinnan osana yksi mahdollisuus olisi palata myös metsäkauriin luvitukseen, koska se voisi tehostaa suunnittelua, metsästyksen toimeenpanoa ja seurantaa.

Aina voitaisiin puuttua ongelmakohteisiin tehostetuilla pyyntikeinoilla, kuten pimeätähtäimet, valot jne.

Metsästysmatkailun kehittäminen on yksi mahdollisuus.

Sääntelyn vaihtoehtoja voisi pilotoida myös esimerkiksi alueellisesti ja ajallisesti rajatuilla kokeiluilla.

Paras ja nopein keino on kuitenkin vähentää ilveslupia, koska ilves saalistaa koko kaurisryhmää.

4. Millä muilla toimilla peurojen aiheuttamia vahinkoja/haittoja voitaisiin mielestänne vähentää

– maataloudessa: aita ja karkotus
– metsätaloudessa: monipuoliset metsät, ilvekset
– pihoissa ja puutarhoissa: aita ja karkotus
– liikenteessä: aita, nuolukivien ja ruokintojen sijoittaminen, yli/alikulut
– saaristossa: metsästyksen vapauttaminen ja tehostaminen

Tehokas kohdepyynti (tarvittaessa tavallista laajemmilla pyyntikeinoilla) olisi hyvä keino erilaisiin ongelmiin.

5. Mitä muita asioita teidän mielestänne kestävän valkohäntäpeurapolitiikan toteuttamisessa tulisi ottaa huomioon?

Kauriit ovat tärkeä ravinnonlähde susille ja ilveksille. Alueilla, joilla kauriskanta on tiheä, siellä ei juuri tapahdu koira- ja lammasvahinkoja, yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Sudet pysyvät myös silloin paremmin pihoilta poissa ravinnon hausta: Tästä syystä ilveksen ja suden metsästyksen vähentäminen olisi ilmiselvästi hyvä keino.

Tutkimusta voisi lisätä kaurisryhmän sisäisestä kilpailusta ja elinympäristön käytöstä:
– Onko kasvillisuutemme sopeutuvampi eurooppalaisiin kuin vieraslajeihin?
– Eri kauriiden kyky pitää maisemaa avoimena esim. miten lajit syövät vain latvoja mikä johtaa vesakoitumiseen jne.

6. Tulisiko peurojen talviruokintaa säädellä mielestänne enemmän?

Yleinen nykylaajuinen ylläpitoruokinta ei ole tarpeen!

Mutta pienimuotoinen houkutteluruokinta voitaisiin sallia jatkossakin, koska muuten kannan säätelyyn tarvittava metsästys ei riittävästi onnistu. Valtaosa saaliista ammutaan kojuista, mikä on myös turvallisempaa.

Ruokinnan väheneminen vähentäisi talviselviytyvyyttä ja poikastuotantoa.

Yksi keino säädellä ja tehdä ruokintojen sijoittelusta ohjatumpaa olisi ilmoituksenvaraisuus – ainakin viljaruokinnalla. Toki ylijäämäporkkanoita ja juurikkaita ym. annetaan luonnolle maatiloilla jatkossakin.

7. Peurasta on tullut Etelä-Suomen tärkein riistaeläin. Miten arvioitte runsaan peurakannan tuottamia hyötyjä ja seuraavia väitteitä (skaala 1-5, ei lainkaan samaa mieltä 5 täysin samaa mieltä)

– liha on tervetullut lisä lähiruokavalikoimaan: 4
– tuotteet olisi saatava nykyistä tehokkaammin kaupan hyllyille: 3
– metsästys tarjoaa entistä useammalle mahdollisuuden tutustua metsästykseen: 1 (pyynti seurojen hallussa, vieraslupia vaihtelevasti)
– arvokas lisä Suomen heikkoon riistakantaan: 1
– ei syrjäytä mitään nykyistä riistaeläintä luonnosta: 1 (valkohäntäkauris tuli meille silloin kun ei ollut metsäkaurista, nyt sitä ei “tarvita”)
– peura on haitallinen muun luonnon kannalta: 3 (silloin kun kauriskannat ovat liian tiheitä)
– peuran tuottamat haitat ylittävät sen tuottamat hyödyt: 4
– peuranmetsästys lisää maaseudun elinvoimaa: 1
– peurajahdit ovat tärkeitä yhteisöllisiä tapahtumia: 1 (yleensä kyttäyspyyntiä)

Lisätietoja
• Riku Lumiaro, liittohallituksen jäsen ja suurpetoasiantuntija, p. 050 5859 857, riku.lumiaro a sll.fi
• Tapani Veistola, toiminnanjohtaja, p. 0400 615 530, tapani.veistola a sll.fi
• Kokouksen valmisteluun osallistui myös vieraslajiasiantuntija Markus Seppälä ja siinä on hyödynnetty myös kevään aloitteesta samaamme laajaa palautetta sekä sisäistä webinaariamme 5.7.2022.

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja
Tapani Veistola

• +358 400 615 530
• tapani.veistola(a)sll.fi
• @TapaniVeistola