Kommentit Suomen sosiaalisen ilmastorahaston toimenpide-ehdotuksiin

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta kommentoida ehdotuksia toimenpiteistä, joihin EU:n sosiaalisen ilmastorahaston varoja Suomessa ohjattaisiin. Suunnitelman toimet ovat kokonaisuudessaan kannatettavia, ja sosiaalisen ilmastosuunnitelman rooli on keskeinen oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan varmistamisessa. 

Luonnonsuojeluliitto esittää kuitenkin tarkentavia huomioita. EU:n päästökaupan laajentaminen liikenne- ja lämmityspolttoaineisiin eli ETS2 on tarpeellinen ohjauskeino osana fossiilisten polttoaineiden alasajoa, mutta on varmistettava, ettei se johda eriarvoisuuden syventymiseen tai altista kotitalouksia energia- tai liikenneköyhyydelle. Siten on tärkeää, että sosiaalisen ilmastosuunnitelman toimet kohdentuvat erityisen haavoittuville ihmisryhmille, ja että siihen varataan riittävät resurssit. Olisi myös tärkeää edistää sekä liikenteen että asumisen päästövähennyksi mahdollisimman paljon jo ennen päästökaupan voimaan astumista, jotta siitä aiheutuvat kustannukset ovat mahdollisimman matalat ja niihin on mahdollista vastata oikeudenmukaisesti. 

Luonnonsuojeluliitto katsoo, että komission edellyttämä minimi 25% ETS2  tarjoushuutokaupan tulojen ohjaamisesta suunnitelman toteutukseen on riittämätön, ja Suomen tulisi ohjata suunnitelmaan tätä enemmän. Luonnonsuojeluliitto toteaa, että tulisi tarkastella mahdollisuuksia ohjata myös nykyisen ETS1 tuloja näihin toimiin. Lisäksi olemassa olevat ympäristölle haitalliset tuet tulisi suunnata uudelleen siten, että uusiutuvan energian kohtuuhintaisuutta lisätään kodeissa ja liikenteessä. 

Riittävän resursoinnin lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota toimien kohdentumiseen. Sosiaalisen ilmastorahaston tarkoituksena on tukea niitä, joihin päästökaupan laajeneminen liikenteeseen sekä rakennusten erillislämmitykseen vaikuttaa negatiivisesti. Tulee siis varmistaa, että suunnitelmat toimenpiteet kohdistuvat niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. 

Yleisesti luonnonsuojeluliitto myös huomauttaa, että toimenpiteiden tulisi olla mahdollisimman pitkäjänteisiä ja tähdätä rakenteelliseen muutokseen. Haavoittuville talouksille ja toimijoille osoitettujen suorien tukien lisäksi tarvitaan laajempia toimia, kuten esimerkiksi julkisen liikenteen tukemista ja kehittämistä. Vaikka sosiaalirahastolla esitetään nyt rahoitettavaksi toimia vuosien 2026–2032 aikana, tulisi varautua jatkamaan toimenpiteitä myös vuoden 2032 jälkeen. On olennaista varmistaa, ettei esitettäviä toimenpiteitä pidetä yksinään riittävinä, vaan ilmastopolitiikan sosiaalista oikeudenmukaisuutta on edistettävä laajasti ja läpileikkaavasti myös muiden toimenpiteiden ja suunnitelmien kautta.

Liikenne

Suomessa liikenneköyhyys on merkittävä ongelma, johon suunnitelman toimenpiteiden tulisi osaltaan vastata. Liikenneköyhyys on haaste erityisesti harvaan asutuilla seuduilla, joilla myös joukkoliikenteen sekä latauspisteiden kattavuuden puutteet vaikeuttavat kestävän liikkumisen mahdollisuuksia. Tähän mennessä sähköautojen hankintatuki, romutuspalkkiot sekä latauspisteiden rakentamisen tuet ovat suosineet korkeamman tulotason ihmisiä, joilla on varaa investoida uusiin sähköautoihin (https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/oikeudenmukainen-siirtyma-suomessa-2025-luku-7.pdf. s. 176).

Yksityishenkilöiden tulorajoitettu puhtaiden ajoneuvohankintojen tuki romutuspalkkion muodossa 

Puhtaiden ajoneuvohankintojen tulorajoitettu tuki on sinänsä tärkeä keino edistää liikenteen päästövähennyksiä, mutta romutustuen vaikuttavuus vähävaraisimpien kotitalouksien kannalta on kyseenalainen. Monilla pienituloisilla ei ole varaa hankkia sähköautoa edes tuettuna, ja niille, joilla ei ole ennestään omaa autoa, romutuspalkkio ei tuo minkäänlaista hyötyä. Sähköautojen hankintatuki voi olla kallis ja tehoton päästövähennyskeino, ellei sitä kohdenneta tarkasti niille, jotka eivät muuten hankkisi sähköautoa (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164944/VNTEAS_2023_38_HEETRA.pdf). Tästä näkökulmasta voisi olla perusteltua laajentaa tuki myös käytettyjen sähköautojen hankintaan, sillä uusien sähköautojen korkea hinta voi estää tuen piiriin kuuluvia kotitalouksia hyödyntämästä sitä. Lisäksi tulisi tarkastella mahdollisuuksia edistää lainajärjestelmän kehittämistä käytettyjen sähköautojen hankintaan sekä sähköautojen sosiaalisen leasingin ohjelmalle. 

Tuen ehtojen ja kohdentamisen osalta on tärkeää myös tarkentaa, mitä ”puhdas ajoneuvohankinta” käytännössä tarkoittaa. Jos tavoitteena on aito päästöttömyys, tulisi hankintatuki rajata ajoneuvoihin, jotka eivät käytä lainkaan fossiilisia polttoaineita, kuten täyssähköautoihin. Komission ohjeistuksen mukaisesti tuen tulisi noudattaa DNSH-periaatetta, eli suunnitelman alaiset toimet eivät saisi tukea fossiilisiin polttoaineisiin lukkiutumista. 

Lisäksi yksityisautokannan sähköistymisen edellytyksenä on kattava latausinfrastruktuuri. Nykyinen latausinfraohjelma perustuu pitkälti markkinaehtoisuuteen, mutta julkisen tuen tulisi kohdistua myös alueille, joille markkinaehtoisesti ei rakenneta riittävästi latausverkostoa. Tämä on erityisen tärkeää alueellisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, jotta sähköautoilu olisi aidosti mahdollista laajemmalle osalle kansalaisia.

Kestävien liikkumismuotojen tuet fokuksena pienemmät kaupungit/kaupunkiseudut: kuntarajat ylittävä joukkoliikenne, kuntien sisällä kävely ja pyöräily ja mahdollisesti kutsuliikennekokeilut 

Autokannan käyttövoimamurroksen rinnalla on välttämätöntä edistää rakenteellisia muutoksia liikennejärjestelmässä, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen tukemista. Esitetyt toimet ovat keskeisiä liikenteen päästövähennyksissä ja autoriippuvuuden vähentämisessä sekä alueellisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittäminen on avainasemassa myös liikennesuoritteen pienentämisessä, mikä on ilmastotavoitteiden kannalta merkittävää.

Toimien kohdentaminen erityisesti haavoittuvimpien kotitalouksien tarpeisiin voi olla käytännössä haastavaa. 

On erityisen tärkeää huomioida tukitoimissa pienemmät kaupungit ja kaupunkiseudut sekä harvemmin liikennöidyt alueet, joissa liikenneköyhyys on erityisen suuri haaste. Pelkkien investointitukien lisäksi tulisi tarkastella laajemmin keinoja joukkoliikennelippujen hintojen alentamiseksi paikallisella tasolla, sillä edullisemmat ja saavutettavammat joukkoliikenneyhteydet ovat keskeinen keino vähentää yksityisautoilun tarvetta ja edistää oikeudenmukaista siirtymää.

Erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edistämisessä tulee pyrkiä pitkäjänteisiin toimiin ja rakenteelliseen muutokseen. Tulee varmistaa, että ehdotettuja toimia on mahdollista jatkaa myös vuoden 2032 jälkeen.

Asuminen: rakennusten energiatehokkuutta koskeva alueellinen energianeuvonta ja tuki erityisen haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille; fossiilisen öljy- tai kaasulämmityksen vähentäminen (sis. ilmalämpöpumput); avustukset asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen. 

Pitkäjänteinen panostus energianeuvontaan ja energiaremontteihin on välttämätöntä sekä ilmastotavoitteiden että oikeudenmukaisuuden kannatla. Energianeuvonnan ja tukien kohdentaminen haavoittuvimmille kotitalouksille sekä avustukset asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ovat sekä tarpeellisia että linjassa EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) kanssa. Kuten EPBD:ssäkin korostetaan, energiatehokkuudeltaan heikoimmat rakennukset tulisi asettaa etusijalle energiaremonteissa, sillä niissä asuu usein energiaköyhyydessä eläviä kotitalouksia. Näin varmistetaan, että parannustoimet hyödyttävät eniten niitä, joilla on suurin tarve ja jotka ovat erityisen alttiita energian hinnan nousulle.

Avustus asuinrakennusten öljy- ja kaasulämmityksestä luopumiseen on osoittautunut tehokkaaksi ja suosituksi keinoksi, joka on edistänyt merkittävästi siirtymää puhtaampiin lämmitysjärjestelmiin. Toimenpiteet ovat siten perusteltuja, ja niihin tulee osoittaa riittävät resurssit.

Avustusten ja tuen kohdentumiseen tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota. DeCarbonHome-hankkeen tutkimuksen mukaan öljylämmitteisissä omakotitaloissa asuvat kotitaloudet ovat keskimäärin iäkkäämpiä, matalammin koulutettuja ja pienituloisempia muihin omakotitaloasujiin verrattuna. Energiaremonttiavustukset ovat kuitenkin tähän mennessä kohdistuneet enemmän hyvätuloisille, korkeammin koulutetuille ja kaupunkialueilla asuville. Kyselytutkimusten mukaan hyvätuloiset toteuttavat lämmitysinvestointeja ilman tukeakin, joten tukien kohdentaminen aidosti lisäisiin tapauksiin on ensiarvoisen tärkeää, jotta julkiset varat käytetään mahdollisimman tehokkaasti.

Nykyisessä tilanteessa jäljellä olevat öljylämmittäjät muodostavat entistä haavoittuvamman ryhmän, ja heidän riskinsä joutua energiaköyhyyteen kasvaa erillislämmityksen päästökaupan myötä. Haavoittuvimmilla kotitalouksilla on edelleen tarvetta lisätiedolle ja henkilökohtaiselle neuvonnalle, ja tukijärjestelmän tulisi olla selkeä ja helposti saavutettava. Tulee myös varmistaa, että jäljelle jäävä omarahoitusosuus ei muodostu kohtuuttomaksi. 

On myös huomionarvoista, että öljylämmityksestä luopumisen tuet on esitetty yhtenä hanketyyppinä myös jakeluvelvoitteen joustomekanismissa. Jakeluvelvoitelain mukaan joustomekanismin alaisten toimien on oltava lisäisiä, eli sellaisia, jotka eivät ilman mekanismia toteutuisi. On epäselvää, miksi toimi on mukana esitetyssä mekanismissa, jos sitä on tarkoitus edistää sosiaalisen ilmastorahaston toimenpiteiden puitteissa. Tätä tulisi selventää. 

Lisätietoja: Ilmastoasiantuntija Edda Sundström, 044 4914 269, edda.sundstrom@sll.fi