Lausunto ehdotuksista Manner-Suomen ve­sien­hoi­to­suun­ni­tel­mik­si vuosille 2022-2027

14.5.2021

Ympäristöministeriölle

Viitaten lausuntoaineistoon lausuntopalvelu.fi -sivulla

Lausunto ehdotuksista Manner-Suomen vesienhoitosuunnitelmiksi vuosille 2022-2027

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

Luonnonsuojeluliitto pitää vesienhoitoa tärkeänä ja sen toteuttamiseksi luotua suunnittelujärjestelmää merkittävänä asiana.

Kiinnitämme tässä valtakunnallisessa yleislausunnossamme huomion valtakunnallisesti merkittäviin ilmiöihin ja puitteisiin, jotka liittyvät muun muassa vesimuodostumiin ja niiden tilaluokitteluun. Nostamme esille myös eräitä muita ajankohtaisia ja valtakunnallisesti merkittäviä esimerkkejä toimenpiteiden tasolla. Suomen luonnonsuojeluliiton piirien lausunnot ottavat yksityiskohtaisesti kantaa yksittäisten vesienhoitoalueiden suunnitelmiin ja toimenpideohjelmiin. Lähetämme tämän lausunnon tiedoksi ELY-keskuksillekin.

Vesistöjen tilaa heikentävien muuttujien tunnistamisesta – humus

Suomessa turvemaiden osuus suhteessa kivennäismaihin on eurooppalaisittain poikkeuksellisen suuri. Siksi vesien tummuminen on Suomessa merkittävä ilmiö, josta ollaan myös huolestuneita. Vesiä tummentava ja matalia vesiä liettävä humus käsitetään kuitenkin vesienhoitojärjestlmässä pelkästään vesistötyypin määrittäjäksi – sen määrän oletetaan olevan ”luonnollinen”. Humuksen määrä ei ole mukana vesien ekologisen tilan luokittelussa – onhan humus luonnonmukainen yhdiste, tai oikeammin kiinteiden ja liukoisten eloperäisten yhdisteiden perhe. Näin ollen metsätalouden ja turvetuotannon humuspitoiset vesistöpäästöt haittoineen eivät tule vesienhoitosuunnitelmissa oikealla tavalla esille.

On hyvä, että kiintoaineiden ja veden värin huomioon ottamista ekologisessa luokittelussa ollaan nyt kehittämässä. Olisi tärkeää, että tämä johtaisi toimenpiteiden tehostamiseen seuraavalla suunnittelukaudella.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Humuspäätöstöjen tarkkailuun kehitetään riittävät mittarit, joilla voidaan todentaa vesistöihin myös virtaamahuippujen aikaan pääsevän kiinteän ja liukoisen humuksen määrä.

• Humuspäästöjen haittojen torjumiseksi kehitetään seuraavalle kaudelle uusia toimenpiteitä.

Vesimuodostumien määrittämisestä – purot

Puro määritellään vesistöksi, jonka valuma-alue on 10-100 neliökilometriä. Vesienhoidon suunnitelmaluonnokset eivät huomioi tämän kokoisia vesistöjä vesimuodostumina. Kuitenkin juuri purot muodostavat valuma-alueen hiussuoniston ja sitä myöten alemmas vesistöön pääsevän ravinne- ja kiintoaineskuormituksen. Luonnontilaiset ja sen kaltaiset purot (erotuksena valtaojista) pitää ottaa huomioon kun viljelijöiden ympäristökorvauksen vaatimuksia ja metsälain 10 §:n vaatimuksia valvotaan tehostetusti. Perattuja luonnontilaisen kaltaiseksi muuttuneita tai muuttuvia uomia kunnostettaessa tulee edellyttää ojitusilmoitusta ja uuden suunnitelman tekoa. Myös puroluokan vesistöt ovat virkistyskäytön sekä kalakantojen kannalta merkittäviä kuten Helsingin Longinoja.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Vesienhoitosuunnitelmissa tulee jatkossa huomioida myös puroluokan vesistöt. Luonnontilaiset ja sen kaltaiset purot pitää ottaa huomioon mm. viljelijöiden ympäristökorvauksen, metsälain 10 §:n vaatimuksien ja ojitusilmoitusten valvonnassa.

• Tulevia vesienhoitosuunnitelmia varten puroja tulee tarvittaessa luokitella omiksi vesimuodostumikseen.

Vesimuodostumien määrittämisestä – rakennetut joet

Vesienhoidon suunnittelussa suuret vesimuodostumat tulee rajata selvästi erottuviin osiin. Tällä on erityistä merkitystä varsinkin suurissa rakennetuissa jokivesistöissä. Lähtökohtana on, että vesimuodostuma on luonnollinen ellei ole erityistä syytä sitä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi määritellä. Voimakkaasti muutetun jokivesistön tunnusmerkkinä on, että sen putouskorkeus on kokonaan padottu ja joen virtapaikat täten allastettu.

Padot jakavat vesistöä osiin ja toisaalta määrittävät sen muuttuneisuutta jokiosuus kerrallaan. Vesienhoitosuunnitelmissa luokittelun karheus ja onnistuneisuus vaihtelee. Periaatteessa jokainen jokiosuus padolta padolle tulisi hahmottaa omana erillisenä ja merkittävänä vesimuodostumanaan, sillä sen luonnollisuuteen/muuttuneisuuteen sekä tilaluokkaan on mahdollista vaikuttaa toimenpiteillä (esimerkiksi padon purku, ohitusuoma, ympäristövirtaama), mutta vaikutukset toisaalta rajautuvat seuraavaan patoon.

Huomattava epäkohta löytyy esimerkiksi Kemijoen pääuomasta. Kemijoen pääuoma on vesienhoitosuunnitemassa käsitetty yhtenä vesimuodostumana, vaikka kyseessä on Suomen pisin joki (noin 550 kilometriä). Pääuoma on vesienhoitosuunnitelman luonnoksessa merkitty kokonaisuudessaan voimakkaasti muutetuksi, vaikka se ei ole muuttuneisuuden osalta samanlaatuinen.

Keski-Kemijoella pääuomassa erottuu selkeästi omana erillisenä ja merkittävänä vesimuodostumanaan jokiosuus Vanttauskoskelta Rovaniemelle, koska jonka putouskorkeutta ei ole padottu. Tämä noin 50 kilometrin pituinen jokiosuus ei siis ole allastettu ja siinä on virtapaikkoja (Pala vapaata Kemijokea 2018). Kyseessä on siis luonnollinen vesimuodostuma. Tämä on erityisen merkittävää Kemijoen pääuomassa, jonka luontotyyppi (erittäin suuri joki) on äärimmäisen uhanalainen, CR (Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018). Merkittävää Keski-Kemijoen tilaluokittelussa on myös, että sen luonnollisuudella on merkitystä vesienhoitosuunnitelman muiden toimenpiteiden vaikuttavuuteen ja toteutettavuuteen.

Jokiosuudelle on suunnitteilla Sierilän vesivoimalaitos, joka toteutuessaan allastaisi luonnollisen vesimuodostuman. Toisaalta luonnollinen vesimuodostuma lisää Ala-Kemijoelle suunnattavien toimenpiteiden vaikuttavuutta, kun pyritään palauttamaan luontaisesti lisääntyviä vaelluskalakantoja toteuttamalla kalankulkua ja ympäristövirtaamia alapuolisiin voimalaitoksiin. Keski-Kemijoen luonnollinen jokiosuus toimisi palautettavien vaelluskalakantojen kutu- ja poikastuotantoalueena.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Jokainen patojen toisistaan rajaama vesistönosuus tulisi luokitella omaksi vesimuodostumakseen, vähintään mikäli vesimuodostuman luonne padon ylä- ja alapuolella on selvästi erilainen.

• Esimerkiksi Kemijoen pääuoman jokiosuus Vanttauskoski-Rovaniemi (Ounasjokeen asti tai siihen liittyen) rajataan omaksi erilliseksi ja merkittäväksi vesimuodostumakseen, joka on luonnollinen vesimuodostuma.

Vesimuodostumien tilatavoitteista, tilaluokittelusta ja käyttömuodoista

Luonnollisille ja voimakkaasti muutetuille vesistöille asetetaan erilaiset tavoitteet. Luokittelu ei ole luonnontieteellinen vaan osin hallinnollinen. Luonnollisen vesistön tulee saavuttaa hyvä ekologinen tila, mutta voimakkaasti muutettu vesistö saa painia kevyemmässä sarjassa tavoitteena ”paras saavutettavissa oleva ekologinen tila”. Voimakkaasti muutettujen vesistöjen ”paras mahdollinen ekologinen potentiaali” saavutetaan, kun kaikki mahdolliset lieventävät toimenpiteet tilan parantamiseksi on tehty. Tällöin voidaan sanoa, että voimakkaasti muutettu vesistö on hyvässä tilassa.

Vesienhoitosuunnitelmien luonnoksissa tilaluokittelu on tässä suhteessa eräiltä osin harhainen.

Esimerkiksi voimakkaasti muutettu Oulujoki on yllättäen nostettu ”hyvään tilaan”, vaikka Oulujoen hydrologis-morfologinen tila on kauttaaltaan huono ja toteuttamatta jätettyjen lieventävien toimenpiteiden lista on pitkä: ei kalateitä, ei ohitusuomia, ei ympäristövirtaamia, ei kunnostettuja kutu- ja poikastuotantoalueita. Oulujoen luokittelu hyvään tilaan tarkoittaisi vaelluskalakantojen elvyttämisen pysähtymistä. Voimayhtiöltä ei enää olisi aihetta velvoittaa lupaehtojen kautta lisätoimiin, vaan ne olisivat vapaaehtoisia.

Toinen esimerkki: Keski-Kemijoen vapaalla osuudella Vanttauskoski-Rovaniemi tilaluokka on nyt tyydyttävä (asteikolla paras saavutettavissa oleva tila, voimakkaasti muutetussa vesistössä). Koska kyseessä on luonnollinen vesimuodostuma, on palattava sen osalta tavanomaisiin ekologisen tilan luokituksiin. Tällaisenaan jokiosuuden tila on tyydyttävä, sillä sitä heikentää yläpuolisen jokiosuuden säännöstely ja alapuolen jokiosuuden voimaloiden vaelluskalan puuttuminen. Tilaa voidaan edelleen parantaa avaamalla kalankulkua, toteuttamalla ympäristövirtaamia ja säätelemällä juoksutusrytmiä.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Vesienhoitosuunnitelmiin täsmennetään jokien tilaluokitteluja. Esimerkiksi Oulujoen osalta tilaksi tulee määritellä välttävä (voimakkaasti muutettu) ja Keski-Kemijoen osalta tyydyttävä (luonnollinen).

Yhdyskunnat ja haja-asutus

Luonnonsuojeluliiton mielestä kaavoituksen käyttöä vesiensuojelussa tulee lisätä riittävän tehokkailla kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. Erityisen tärkeää on turvata riittävä siniviherverkosto sekä asfaltoimaton viherpinta taajamissakin. ELY-keskusten riittävä ohjaus ja valvonta tulee varmistaa MRL-uudistuksessa. Lumenkaato mereen tulee kieltää koko maassa – myös Helsingissä.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Kaavoituksen keinoja vesiensuojeluun ja ELY-keskusten valvonta varsimistetaan MRL-uudistuksessa.

• Lumenkaato mereen kielletään lailla.
  

Teollisuus – sulfaatteja ja muita päästöjä

Kaivoksilla sekä paperi-, metalli- ja kemianteollisuudessa voi olla merkittävä suolapäästöongelmia. Suolat ja erityisesti sulfaatti heikentävät vesistön kemiallista tilaa, kun elohopea alkaa muuttua vesistössä voimakkaasti rikastuvaksi metyylielohopeaksi. Tämä johtaa kalojen elohopeapitoisuuksien nousuun ja vesistöalueen kemiallisen tilan heikkenemiseen sekä muutoksiin myös ekologisen tilaluokituksen muuttujissa (piilevät, pohjaeliöt ja kalat). Ilmiö on Suomessa todennnettu esimerkiksi Terrafame-Talvivaaran tarkkailuista sekä EVIRAn Talvivaaran vuodon seurannasta. Vaikuttava pitoisuus on vähäsuolaisissa makeissa vesissä luokkaa 1-20 mg/L.

Suolapäästöjen yhteydessä tulee kalojen elohopeapitoisuuden tarkkailu olla riittävää, jotta ympäristön kemiallisen laadun muutokset havaitaan EU-lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Se tosiseikka, että osalla vesistöalueita kalojen elohopea on kohonnut, ei oikeuta heikentämään muiden alueiden tilaa.

Teollisuuslaitokset päästävät myös lukuisia haitallisia alkuaineita. Pohjois-Suomen AVI:n Terrafamessa ja uusissa kaivosluvissa käyttämä laaja tarkkailu on liitettävä kaikkeen kaivosten ja teollisuuden päästöluvitukseen silloin, kun metalleja voi esiintyä päästöissä.

Teollisuuden päästöissä erityinen ongelma on EU ympäristölaatunormien huomioiminen LSSAVIn, ESAVIn ja ISAVIn luvissa sekä horjuvat käytännöt sekoittumisvyöhykkeiden määrämisessä. Toisaalta ongelmana on laatunormien huomioiminen ja määrittäminen niille luvanvaraisille aineille, joilla ei ole sitovia EUn laatunormeja. Nämä aineet voivat vaikuttaa erittäin merkittävästi vesistöjen tilaan varsinaisten laatunormiaineiden tavoin.

Erityinen ongelma ovat teollisuuskaatopaikat, joiden jätteiden karakterisointi on puutteellista ja laatu vaihtelee sekä luokitus horjuu. Kaatopaikkojen mikromuoviongelmat on saatava kontrolliin (mukaan lukien muovin lisäaineet ja kemikaalit kuten 6-ppd-kinoni). Viimeksimainittu lohia tappanut kemikaali löydettiin puroista Kaliforniasta ja sen osoitettiin olevan hapettumistuote autonrenkaiden suojakemikaalista. Vastaavia haitallisia ja kertyviäkin kemikaaleja vuotaa kaatopaikoilta usein huonosti kontrolloituna vesistöihin. Kaatopaikkalainsäädännön mukaan sen omistajan tulisi vastata suotovesien puhdistuksesta pitkienkin aikojen kuluessa. Tähän liittyy kasvavia riskejä kaatopaikkamuovien hajotessa ajan myötä. Kaatopaikkojen pitkäaikaiset riskit ja vastuut on selvitettävä.

Vesienhoitosuunnitelmissa on otettava huomioon teollisuuslaitokset, joihin liittyy suuronnettomuuksien riskejä heikosti tunnistettuine ympäristövaikutuksineen. Sellaisia ovat esimerkikisi Porvoon Sköldvikin polttoaine- ja muovikeskitymä, Vantaan Energian jätteenpolttolaitos, Äänekosken biojalostamokompleksi ja Terrafame-Talvivaaran laitos.

Vesistöjen tilaan vaikuttavat enenevästi myös uudet ja suljetut kaivokset. Kaivoksien vedenpuhdistukseen on saatavilla teknologiaa, jolla voidaan poistaa metallien lisäksi myös suolat ja muut haitta-aineet. Tämä teknologia on otettava käyttöön.

Nykyisten kaivosten sulkeminen on suunniteltava niin, että niistä ei tule vesistöön ympäristölaatunormeja ylittäviä pitoisuuksia pitkienkään aikojen kuluessa tai toisaalta pohjaveden tai maaperän pilaantumista kaivannaisjätedirektiivin ja -asetuksen mukaisesti. Lait edellyttävät, että kaivosten päästöt laitetaan kuriin koko elinkaaren ajalta mukaan lukien sulkemisen jälkeiset vaatimukset.

Metallikaivoksilla ei ole vielä riittäviä kaivannaisjätesuunnitelmia ja uskottavia selvityksiä sulkemisen jälkeisistä päästöistä. Erityisen huolestuttava tilanne on Terrafame-Talvivaarassa, mitä heijastaa esitys poikkeuksen myöntämisestä Oulujoen vesistön suunnitelmassa. Jäteongelman johdosta sekä Oulujoen että Vuoksen vesistöön muodostuisi kapselointien pettäessä ennen pitkää tarve kymmenien miljoonien eurojen vesienkäsittelyyn vuodessa. Resurssien loppuessa voisi syntyä erittäin laaja, kasvava ja hallitsematon poikkeusalue. Hapan kaivosvaluma jatkuisi alueelta mahdollisesti jopa tuhansia vuosia.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Teollisuuden, kaivosten ja kaatopaikkojen suola-, kemikaali- ja alkuainepäästöjä on luvitettava ja valvottava jatkossa tarkemmin.

• Vesitalous- ja ympäristölupien päivityksiä tulee edistää riskikohteilla ja lupaehtoja tulee korottaa tarvittaessa BAT:in yli. Tähän työhön tulee varata ELY-keskuksissa riittävät henkilövoimavarat.

• Kaivoksille ei voida antaa poikkeuksia vesienhoitosuunnitelman tavoitteista. Niiden päästöt on saatettava lailliseen tilaan ja tarkkailuun mukaan lukien raskasmetallien, arseenin, sulfaatin ja suolojen päästöt.

• Happoa muodostavan vaarallisen jätteen kapselointi maan pinnalla ei vastaa kaivannaisjäte- ja vesidirektiivien vaatimuksia, minkä vuoksi se on lopetettava ja syntyneet sekä tulevat jätteet on stabiloitava pysyvästi.

• Vanhojen kaivosten vesistöpäästöjen hallitsemiseksi on esitettävä toimenpiteitä ja KAJAK-hanketta tulee jatkaa lisärahoituksella.

• Öljyntorjunnan voimavarat tulee varmistaa säilyttämällä Öljysuojarahasto

Kalankasvatus

Itämeri ei kestä enempää kalankasvatusta, eikä sen aiheuttamaa paikallista pilaantumista voi ehkäistä ns. itämerirehullakaan.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Vesiviljelyn lisäys suunnataan kiertovesilaitoksiin tai järviin, jotka pystyvät ottamaan lisäkuormitusta vastaan

• Haitallinen vieralaslaji kirjolohi korvataan muilla lajeilla.

Turvetuotanto

Turvetuontanto aiheuttaa paikallisia ongelmia vesistöille, mutta myös ilmastolle ja luonnon monimuotoisuudelle.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Uuden turvetuotannon sijasta panostetaan soiden ennallistamiseen (mm. HELMI-ohjelma).

Uuden tiedon lisäämät haasteet – metsätalous

Uusien tutkimusten mukaan metsätalouden merkitys vesistöpäästöissä on moninkertaistunut. Siksi metsätalouden vesiensuojeluun tulee panostaa suuntaamalla metsätalouden tukia taloustoimista niihin. Nyt niin ei ole kuitenkaan käymässä edes metsätalouden tukia vuoden 2024 jälkeen pohtineen työryhmän mietinnön mukaan, johon SLL jätti eriävän mielipiteen https://www.sll.fi/2021/01/29/monimuotoisuutta-ei-oteta-tarpeeksi-huomioon-yksityismetsatalouden-uusissa-tuissa/

Metsätalouden vesiensuojelu perustuu nyt pääosin hankkeisiin, jotka ovat ajallisesti ja maantieteellisesti pistemäisiä. Kuitenkin noin 70 prosenttia Suomen pinta-alasta on metsäistä ja siitä suurin osa on metsätalouskäytössä. Kemera-tukien suuntaamisella jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen ja vesistönvarsien jättämiseen käsittelyn ulkopuolelle voidaan vähentää varsinkin turvemaiden metsätalouden päästöjä merkittävästi.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Metsätalouden tukia suuntaan taloustoimista ympäristötoimiin, kuten jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen ja vesistönvarsien jättämiseen käsittelyn ulkopuolelle.

• Metsälakia sekä sertifiointeja kehitetään metsien vesiensuojelun parantamiseksi.

Vesiensuojelumme ykköskysymys – maatalous

Maatalouden ravinnepäästöt ovat edelleen suurin vesistöjä kuormittava tekijä, mikä on vesienhoitosuunnitelmissa hyvin todettukin. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetyt toimet maatalouden ravinnekuormituksen hillitsemiseksi nojaavat kuitenkin pitkälti vapaaehtoisiin toimiin. Ne ovat sinänsä hyviä, mutta täysin riittämättömiä tilatavoitteiden saavuttamisen kannalta. Siksi myös lainsäädäntöä ja sen valvontaa sekä tukien ehtoja tulee tehostaa.

Suomessa maatalouden tuki on osa EU:n CAP-tukijärjestelmää. Sen perusympäristötuki on käytännössä ollut perustukea maataloudelle. Maatalouden vesistökuormituksen hillitsemiseksi lisäarvoa ovat tuottaneet erityisympäristötuet, jolla tehdään esimerkiksi kosteikoita ja laajennettuja suojavyöhykkeitä. Ongelma on, että toimenpiteitä ei ole tehty riittävästi, koska toimenpiteet ovat vapaaehtoisia. Toinen ongelma on ollut toimenpiteiden riittämätön kohdentaminen.

Maatalouden perusympäristötuen saamisen edellytyksenä olevia suojakaistoja (nyt yksi metri) tulee laajentaa ja niiden toteutusta valvoa tehostetusti. Lisäksi ympäristötoimenpiteiden rahoitusta tulee lisätä tulevalla yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmakaudella (2022-27). Tuissa tulee ottaa käyttöön sekä suorien tukien I-pilarin ekojärjestelmä että II-pilarin ympäristökorvaukset. Vesiensuojeluun tulee lisätä kohdennettuja tehotoimia tarvittaessa siirtämällä varoja niihin luonnonhaittakorvauksesta. Näin vesiensuojelun tehostaminen koskee mahdollisimman tasapuolisesti kaikkia toiminnanharjoittaja.

Lisäksi Suomessa tulee käynnistää valtakunnallinen hanke, jossa luodaan visio ja keinot hajakuormituksen hallitsemiseksi myös osana Suomen sopeutumista vallitsevaan ilmaston kuumenemiseen. Valtakunnallinen hanke olisi toteutettavissa esimerkiksi strategisena LIFE -hankkeena, jolla maatalouden tehokasta vesiensuojelua valtavirtaistettaisiin tulevia ohjelmakausia varten. Siinä tulisi ottaa huomioon sekä CAP että YM:n vesiensuojelurahoitus. Tuoreimpien ilmastomallien pohjalta arvioitaisiin uudelleen keinot, joilla ratkaistaan talvisin tulvivien peltolohkojen ongelmia sekä roudattomien ja lumettomien valuma-alueiden ongelmia. Alimpien peltolohkojen soveltuvuus viljelyyn, suojavyöhykkeiden laajuus ja viljelymenetelmät (suorakylvö, maanmuokkauksen ajoitus) on määriteltävä uudelleen. Käytännössä vapaaseen maanmuokkaukseen perustuvaa viljelyä on voitava rajata olosuhteiden muuttuessa.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Vapaaehtoisten ja hankepohjaisten toimien ohella maatalouden hajakuormitusta hillitsevää lainsäädäntöä ja sen valvontaa sekä niiden ympäristötukien määrää ja ehtoja tulee tehostaa.

• Maatalouden perusympäristötuen saamisen edellytyksenä olevia suojakaistoja (nyt yksi metri) tulee laajentaa ja niiden toteutusta valvoa tehostetusti, ja ympäristötoimien rahoitusta tulee lisätä, ottaen käyttöön sekä suorien tukien I-pilarin ekojärjestelmä että II-pilarin ympäristökorvauksen toimenpiteet.

• Suomi käynnistää valtakunnallisen hankkeen maatalouden hajakuormituksen hillitsemiseksi muuttuneissa ilmasto-olosuhteissa, osana sopeutumista ilmastonmuutokseen.
  

Vesien kunnostus, säännöstely ja rakentaminen

Rakennettujen jokien (mukaan lukien voimakkaasti muutetut vesistöt) toimenpidevalikoima on joissakin vesienhoitosuunnitelmissa liian suppea. Toimenpiteitä parhaan mahdollisen ekologisen potentiaalin saavuttamiseksi ovat esimerkiksi lupaehtouudistukset, uomakunnostukset, ohitusuomat, ympäristövirtaamat, korvaavien lisääntymisalueiden rakentaminen ja patojen purku. Voimakkaasti muutettujen vesistöjen ”paras mahdollinen ekologinen potentiaali” saavutetaan, kun kaikki mahdolliset lieventävät toimenpiteet tilan parantamiseksi on tehty.

Suomi on saanut kahdesti kehotuksen Euroopan Unionin komissiolta määritellä ja panna toimeen ekologiset virtaamat, kalankulku ja muita lieventäviä toimia vesivoimalaitoksissa, kaikilla vesienhoitoalueilla, viimeksi vuonna 2019:

”Finland should continue the work on defining ecological flow, and make sure that this is implemented in all RBDs. The revision of all existing hydropower permits should be done to ensure the achievement of WFD objectives, in particular in relation to ecological flow, fish passes and other mitigation measures.” (Commission staff working document 2019)

ELY-keskuksille tulee osoittaa resurssit vesivoimaloiden kalatalousvelvoitepäivityksiin kautta maan, samaan tapaan kuin esimerkiksi Kemijoella ja Iijoella on jo aloitettu. Tässä yhteydessä myös ekologinen virtaaman tarkastelu on pantava toimeen kaikissa rakennetuissa vesistöissä ja niiden vesivoimaloissa ja säännöstelyssä. Esimerkiksi vesienhoitosuunnitelmissa koskien Kemijokea ja Tornionjoen Tengeliöjokea on mainintoja ympäristövirtaamista (esityksiä juoksutuksista kuivauomiin) ja tämä maininta on myös Iijoella. Oulujoella ja Kokemäenjoella ei ole mainintaa ympäristövirtaamista, vaikka molemmissa vesistöissä on vesivoima ja säännöstely edellyttäisivät tätä tarkastelua ja toimenpiteitä. Myönteistä on se, että mainintoja ympäristövirtaamasta on Lounais-Suomen pikkujokien osalta.

Varsinainen ympäristövirtaamien tarpeen tarkastelu ja vaatimukset niiden määrittämiselle voimalaitosten luvissa, siinä mielessä kuin EU-komissio on ilmeisesti tarkoittanut, puuttuu kuitenkin edelleen kaikista vesienhoitosuunnitelmista. Vesilupien muuttamisen tarpeita ja ympäristövirtaamia on tarkasteltu muun muassa julkaisussa Vaelluskalakantojen elvyttäminen – ympäristövirtaama ja muut ratkaisut (Koljonen ym. 2017).

Ympäristövirtaamaan liittyy erilaisia tarpeita, kuten juoksutus kuivaksi jääneisiin luonnonuomiin, ympärivuotinen juoksutus korvaaville lisääntymisalueille esimerkiksi ohitusuomissa ja kalojen vaelluksen ja elinympäristöjen kannalta riittävän tasainen läpijuoksutus voimalaitosten kautta pääuomissa. Voimalaitosten läpi ajettavan virtaaman muutokset on tehtävä niin loivasti, ettei se ole ristiriidassa muiden kalanhoitovelvoitteiden tai -tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi Kemijoen Isohaaran voimalan lyhytaikaissäätöä on toteutettava ainoastaan niissä rajoissa, ettei se häiritse merestä jokeen ja kalateihin pyrkivien kalojen vaelluskäyttäytymistä.

Komission kehottamaa vesivoimaloiden vesilupien päivityksen toteutusta ei pidä viivytellä sillä perusteella, että se voisi ”aiheuttaa merkittävää haittaa vesistön tärkeälle käyttömuodolle” eli vesivoimalle (myös laivaliikenne tai vedenotto voi tulla kyseeseen). Todellisuudessa vesivoiman tuotanto on aiheuttanut ja aiheuttaa merkittävää, täydellistä ja peruuttamatonta haittaa esimerkiksi kalastukselle ja kalakannoille, kuten on tapahtunut kun vaelluskalakantoja on tapettu sukupuuttoon. Sähköjärjestelmien säädössä voidaan ottaa nykyistä enemmän käyttöön muita, vesiympäristölle haitattomia keinoja. Vesivoiman haittoja lieventäviä toimenpiteitä ei voi katsoa kohtuuttomiksi, jos toimien tuloksena 100-prosenttisesti vesivoiman ehdoilla juoksutettava virtaamaa ohjataan uudelleen esimerkiksi 20-prosenttisesti kalastuksen, virkistyksen, maiseman, veneilyn ja luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Lieventävät toimet eivät myöskään ole uhka Suomen energiajärjestelmän huoltovarmuudelle.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Käynnistetään ympäristövirtaamien tarpeen tarkastelu ja vaatimukset niiden määrittämiselle voimalaituksien lupiin kaikilla vesienhoitoalueilla.

• Käynnistetään tarvittavat lupaehtomuutokset, joilla velvoitetaan toiminnanharjoittajat toteuttamaan ekologiset virtaamat, kalankulku ja muut lieventävät toimet vesivoimalaitoksissa kaikilla vesienhoitoalueilla.

• Varataan tätä varten ELY-keskuksille riittävät resurssit lupaehtomuutoksiin, vireillepanoon ja valvontaan.

Alueidenkäyttö

Vesien tila ratkaistaan pääosin valuma-alueilla. Tästä syystä kaavoituksen mahdollisuuksia tukea vesiensuojelua tulee lisätä seuraavaa suunnittelukautta ajatellen.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Kaavoituksessa kehitetään vesienhoitoa tukevia riittävien selvitysten kriteereitä sekä riittävän tehokkaita kaavamerkintöjä ja määräyksiä.

• MRL-uudistuksessa palautetaan ELY-keskuksille tarvittavat ohjaus- ja valvontakeinot.

Poikkeamat

Vesien hyvä ekologinen tila on määrä saavuttaa vuoteen 2027 mennessä. Tilatavoitteet tuntuvat kuitenkin edelleen karkaavan yli vuoden 2027. Esimerkiksi Kokemäenjoen – Saaristomeren – Selkämeren suunnitelmassa 52 prosenttia vesimuodostumasta vaatii jatkoaikaa hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi.

Tilatavoitteiden karkaamista selitetään esimerkiksi vesistön sisäisellä kuormituksella ja luonnonoloilla. Todellisuudessa kyse on pitkään jatkuneesta ihmisperäisestä kuormituksesta. Tämä on hälyyttävää, kun samalla ilmastonmuutos lisää valuntaa sekä sitä myöten ravinne- ja kiintoaineskuormitusta vesistöihin.

Aikapidennyksiä ei pidä käyttää enempään toimenpiteiden viivyttämiseen vaan niiden kiirehtimiseen. Tämä koskee varsinkin patoja ja kalan kulkua.

Luonnonsuojeluliitto katsoo, ettei Suomessa ole tarvetta hankepoikkeuksien käyttöön.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Vesienhoitosuunnitelmissa käytetään vain aikapoikkeamia.

Yhteistyö – kansalaisten osallistamisesta

On erittäin myönteistä, että ympäristöministeriö ylläpitää erityistä Vaikuta vesiin -portaalia, josta vesienhoitosuunnitelmien prosessit ja suunnitelmaluonnokset ovat löydettävissä. Yhteistyö on hyvää ja tietoa on paljon saatavilla. Myös vesienhoitosuunnitelmien riittävän pitkä lausuntoaika on hyvä asia. Näin mekin olemme ehtineet tavoittaa paljon ihmisiä mm. webinaareilla.

Koska tavoitteena on selvästi saada mahdollisimman suuri osallistumisaktiivisuus, tulisi huomio jatkossa kiinnittää mahdollisten osallistujien resursseihin, varsinkin silloin kun osallistujat ovat vapaaehtoistoimijoita tai kansalaisjärjestöjä. Vapaan kansalaisyhteiskunnnan osallistumismahdollisuuksia tulisi tukea osoittamalla rahoitusta muutenkin kuin konkreettisiin vesistökunnostushankkeisiin 50 prosentin omavastuulla. Nykyinen tukimalli rajaa suuren joukon toimijoita pois toimenpiteiden toteuttajien joukosta.

Kansalaisjärjestöjen osallistumista kannattaisi tukea erillisellä valtakunnallisella hankkeella, jolla voitaisiin luoda alueellisia hankkeita ja niiden hakemuksia. Tuki olisi tärkeää kansalaisyhteiskunnan tiedonsaannin ja osallistumismahdollisuuksien turvaamiseksi myös Århusin sopimuksen hengessä.

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää:

• Kansalaisyhteiskunnalle tarjotaan rahoitusta vesienhoidon koulutukseen, valistukseen ja osallistamiseen mahdollisimman vähäisellä omavastuuosuudella.

Lisätietoja:

• Hanketiimin päällikkö Virpi Sahi, puh. 050 308 2457, virpi.sahi a sll.fi

• Va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola a sll.fi

• Teollisuus-luku: erityisasiantuntija Jari Natunen, puh. 044 210 0453, jari.natunen a sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIIITTO RY

Harri Hölttä Tapani Veistola

puheenjohtaja va. toiminnanjohtaja

TIEDOKSI ELY-keskukset Lausuntopalvelun kautta

Viitteet

Commission staff working document, Second River Basins Management Plans – Member State: Finland, Accompanying the document REPORT FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL on the implementation of the Water Framework Directive (2000/60/EC) and the Floods Directive (2007/60/EC) Second River Basin Management Plans. Brussels, 26.2.2019. SWD(2019) 46 final.

Koljonen S., Maunula M., Artell J., Belinskij A., Hellsten S., Huusko A.,, Juutinen A., Marttunen M.,, Mustajoki J., , Mäki-Petäys A.,, Rotko P., Soininen N.,, Vehanen T. 2017. Vaelluskalakantojen elvyttäminen – ympäristövirtaama ja muut ratkaisut. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 69/2017. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161234

Pala vapaata Kemijokea – Lahja tuleville sukupoville. Video. Suomen luonnonsuojeluliitto ry 2018. https://www.youtube.com/watch?v=ytsvFyE4GPA

Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 5/2018. Sisävedet ja rannat, erittäin suuret joet: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161234/SY%205%202018%20Osa%202%204%20Sis%c3%a4vedet%20ja%20rannat.pdf?sequence=40&isAllowed=y

Lisätietoja

Kehityspäällikkö Virpi Sahi

• +358 50 308 2457
• virpi.sahi(a)sll.fi
• Tutustu hankkeisiimme