Lausunto hallituksen esitettäväksi eduskunnalle laeiksi vesienhoidon ja merenhoidonjärjestämisestä annetun lain, ympäristönsuojelulain ja vesilain muuttamisesta

Asia: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vesienhoidon ja merenhoidon
järjestämisestä annetun lain, ympäristönsuojelulain ja vesilain 3 ja 11 luvun
muuttamisesta HE 175/2024 vp

Tausta
Hallituksen esitys kirjaa kansalliseen lakiin jo sovellettavat EU-tuomioistuimen ratkaisut,
mikä selventää oikeustilaa. Esityksessä myös laajennetaan mahdollisuuksia poiketa
vesienhoidon tilatavoitteista.

Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus vastaa vesipuitedirektiivin
vaatimuksiin kansallisella lainsäädännöllä.

Suomi on saanut komissiolta suosituksia vesipuitedirektiivin täytäntöönpanosta viimeksi
vuonna 2019. Komission palautteessa on todettu, että Suomen on varmistettava
poikkeamismenettelyt. Palautteessa myös todetaan, että vesienhoitosuunnitelmissa on
esitettävä nykyistä selkeämmät toimenpiteet, joilla vähennetään tai poistetaan ihmisten
aiheuttamia haitallisia vaikutuksia. Maatalouden aiheuttaman hajakuormituksen
hillitsemiseksi tulisi edelleen lisätä toimia, joilla rehevöittävien ravinteiden joutumista
vesistöihin vähennetään.

Lisäksi komission palautteen mukaan vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi Suomen
tulisi tarkastella kaikkien vesivoimalaitosten lupia, jotta vesipuitedirektiivin
ympäristötavoitteet toteutuisivat, erityisesti ekologisen virtaaman, kalateiden ja muiden
haittoja lieventävien toimenpiteiden osalta.

Vesipuitedirektiivin puutteellisen täytäntöönpanon vuoksi komission on aloittanut
rikkomusmenettelyn Suomea kohtaan ja lähettänyt Suomelle virallisen ilmoituksen
lokakuussa 2024.

Hallituksen esitys ei vastaa edellä mainittuihin komission suosituksiin tai virallisessa
ilmoituksessa esitettyihin ongelmiin. Esityksellä toimeenpannaan vain osa
vesipuitedirektiivistä johdettavasta sääntelystä. Hallituksen esitys on siten puutteellinen
siitä, mitä on sanottu vesipuitedirektiivissa ja hallituksen ohjelmassa.

Vesienhoidon ympäristötavoitteiden sitovuus ja heikentämiskielto, 20 a ja 20 b §
Suomen luonnonsuojeluliitto pitää lainsäädäntöehdotuksen muutosta hyvänä, jossa
vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (vesienhoitolaki) lisätään
20 a § ja 20 b §. Vesien tilatavoitteiden sitovuuden ja heikentämiskiellon kirjaaminen
kansalliseen lakiin parantavat suomalaista oikeustilaa. Muutos lisää jokaisen oikeusturvaa
sekä vastaa vajeeseen vesipuitedirektiivin implementoinnissa.

Poikkeaminen erinomaisesta tilasta
Hallituksen esityksen 20 c §:ssä todetaan, että vesienhoidon ympäristötavoitteista
voidaan poiketa, mikäli:

“3) pintavesimuodostuman ekologisen tilan huononeminen erinomaisesta hyvään tilaan
aiheutuu uusista kestävän kehityksen mukaisista toimista.”
Sääntely ohjaa hankkeita heikentämään erinomaisessa tilassa olevia vesistöjä. Tällaisia
pintavesiä löytyy Suomesta erityisesti Itä-Suomesta Saimaan alueelta sekä
Pohjois-Suomesta. Erinomaisesta tilasta poikkeamisilla luodaan erityisesti
kaivoshankkeille sekä pumppuvoimaloille mahdollisuus käyttää hyväksi parhaimpia
vesistöjämme.

Luonnonsuojeluliitto ei kannata ehdotettua pykälää, vaan ehdottaa, että poikkeamisen
ehtoja sekä määritelmiä tulee tarkentaa. Lisäksi tulee arvioida sitä, millainen arvo
erinomaisen tilan vesistöille annetaan ja tämän tulee käydä ilmi selkeästi poikkeamisen
edellytyksistä. On luotava puitteet, joissa erinomaisen tilan vesistöjen pilaaminen ei ole
hankkeen toteuttamisen vaihtoehto, vaan äärimmäinen pakko ja sen tiukat edellytykset
ovat kaikkien saatavilla.

Poikkeaminen ympäristötavoitteista 20 c §
Lunnonsuojeluliitto pitää lainsäädäntömuutosta pakollisena vastata vesipuitedirektiivin
säännöksiin, mutta sitä ei tule saattaa voimaan puutteellisena. Poikkeamiseen liittyvää
säännöstä on tarkennettava sekä sen ohessa tulee säätää siitä, miten vesienhoidon
ympäristötavoitteiden saavuttamista voidaan tehostaa.

Ehdotuksen 2 momentin 2 kohtaa on muutettava. Hankkeen tai toiminnan on oltava “– –
yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja uuden hankkeen tai toiminnan vaikutukset ihmisen
terveydelle – –” (“tai” sana korvattu sanalla “ja”).

Hallituksen esityksessä on täsmennettävä kestävän kehityksen määritelmää. Kestävää
kehitystä ei voida toteuttaa lisäämällä poikkeuksia, joilla ympäristön tilaa heikennetään.
Esimerkiksi puhdas vesi ja vedenalainen elämä ovat Agenda 2030-toimenpideohjelman
kestävää kehitystä. Kestävään kehityksen hankkeen kuuluu noudattaa ei merkittävää
haittaa -periaatetta (do no significant harm, (EU) 2019/2088), mikä tulee kirjata hallituksen
esitykseen.

Poikkeamisen edellytykset on kirjattava tarkoin lakiin, mikä parantaa kaikkien
oikeusturvaa.

Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeamisista yleisesti
Suomi ei ole saavuttanut eikä tule saavuttamaan vesipuitedirektiivin mukaisia
tilatavoitteita vuoteen 2027 mennessä. Vesipuitedirektiivin mukaan tilatavoitteet tulee
saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Suomi on käyttänyt direktiivin sisältämää joustoa,
poikkeusta, ja siirtänyt tavoitetta vuoteen 2027 asti. Poikkeuksesta huolimatta Suomi ei
ole kyennyt saavuttamaan vesipuitedirektiivin tavoitteita, mitä on vaikeuttanut muun
muassa puutteellinen kansallinen lainsäädäntö, joka ei vastaa vesipuitedirektiiviä.

Hallituksen esityksellä on negatiivinen vaikutus suomalaisen ympäristön ja vesistöjen
tilaan. Esityksessä ei tuoda sääntelyä, jolla mahdollistettaisiin vesienhoidon
tilatavoitteiden saavuttaminen tai korjattaisiin sellaisia vesipuitedirektiivin
implementointivajeita, joilla olisi vesistöjä parantava vaikutus. Viranomaiset tarvitsevat
sääntelyä, jolla he voivat saavuttaa vesipuitedirektiivissä säädetyt, Suomea velvoittavat,
ympäristötavoitteet.

Jotta Suomi voi vastata vesipuitedirektiivin tavoitteisiin, luontokatoon sekä ilmastokriisiin
riittävällä teholla, tulee sen sääntelyssä huomioida, miten mahdollisten poikkeamisten
vaikutukset komepesoidaan. Vesienhoidon tilatavoitteista poikkeamiselle on asetettava
ehdoksi vähintään ympäristövaikutusten täydellinen kompensaatio.

Hallituksen esityksen reunaehdot poikkeamiselle ovat löyhät ja jopa epämääräiset.
Tulkinnanvaraiset termit johtavat hyvin todennäköisesti siihen, että esityksessä olevia
säädöksiä joudutaan varhaisessa vaiheessa tulkitsemaan tuomioistuimissa.

Komissio onkin Suomelle 2019 antamassaan suosituksessaan esittänyt, että uusien
hankkeiden osalta vesipuitedirektiivin 4 artiklan 7 kohdan mukaisen poikkeuksen arviointi
olisi oltava yksityiskohtaisempaa ja läpinäkyvämpää. Nyt hallituksen esityksen
määritelmät ovat löyhät sekä epämääräiset, mikä jättää paljon tulkinnanvaraisuutta
poikkeamisen soveltamiseen. Vaarana on se, että poikkeamisia tullaan soveltamaan
ennakoitua laajemmin, erityisesti suurissa vesistöissä, jolloin esityksellä on erityisen
merkittäviä haittoja yleiselle edulle sekä myös yksityiselle edulle.

Luonnonsuojeluliitto kannattaa mahdollisuutta poiketa tilapäisesti vesienhoidon
tilatavoitteista sekä heikentämiskiellosta silloin, kun tavoitteena on vesien ja ympäristön
tilan parantaminen. Hallituksen esityksessä tulee kuitenkin ottaa kantaa siihen, miten
toimitaan, kun tilapäinen heikentäminen kestää määrättyä pidempään.

Implementointiongelmat
Suomella on yleisesti tunnettuja ongelmia vesipuitedirektiivin täytäntöönpanossa.
Ongelmia ovat tuoneet esille muun muassa komissio, tutkimukset sekä lausunnonantajat,
joiden joukossa on ollut myös viranomaisia.

Luonnonsuojeluliitto pitää sitä huonona lainsäätämisenä, että selkeästi osoitettuihin
direktiivin implementoinnin puutteisiin vastataan vain osittain. Luonnonsuojeluliitto pitää
ensisijaisen tärkeänä, että vesipuitedirektiivin mukaisten ympäristötavoitteiden
poikkeamisesta säädetään samaan aikaan, kun tehostetaan keinoja ympäristötavoitteiden
saavuttamiseen vesipuitedirektiivin mukaisesti.

Esimerkiksi Suomessa ei ole direktiivin 11 artiklan 5 kohdan mukaista säännöstä, jonka
mukaan lupaa voitaisiin muuttaa vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella.

Yhteenveto
Hallituksen esityksessä on avattava kestävän kehityksen määritelmä, jonka tulee
huomioida sen jokainen osa-alue.

Poikkeamisen kriteereihin tulee lisätä ei merkittävää haittaa -periaate, jota sovelletaan jo
nyt monissa vihreää siirtymää koskevissa säädöksissä, jopa edellytyksenä jollekin
toimenpiteelle. Lisäksi poikkeaminen tulee kompensoida täydellisesti, jotta esitys ei johda
ympäristömme kokonaistilan heikentymiseen.

Hallituksen esitykseen on lisättävä komission suositusten mukaiset muutokset, vastattava
komission virallisessa ilmoituksessa esitettyihin puutteisiin sekä siten myös luotava
mahdollisuus viranomaisille tosiasiallisesti saavuttaa Suomea velvoittavat
vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet. Esitystä ei tule hyväksyä puutteellisena, joka vain
vaikeuttaa velvoitteiden saavuttamista. Hallituksen esitystä tulee muuttaa edellä
mainituilla tavoilla, täydentää vesipuitedirektiiviä vastaavaksi ja vasta sen jälkeen se
voidaan tuodaan eduskunnalle.

Lisätietoja:
● Antti Heikkinen, ympäristöpäällikkö, 044 901 0461, antti.heikkinen@sll.fi
● Hannes Koljonen, ympäristöoikeuden asiantuntija, 044 493 1106, hannes.koljonen@sll.fi