Luon­non­suo­je­lu­la­ki on askel eteenpäin, mutta se ei riitä pysäyttämään luontokatoa 

Luonnonsuojelulain uudistus oli tämän hallituskauden merkittävin luonnon tilaa parantava lakihanke. Valtavaa lakia valmisteltiin pitkään ja huolella, mutta loppuvaiheessa keskusta opposition tuella tiputti laista pois luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta olennaisia pykäliä.

Mitä luonnonsuojelulaista jäi jäljelle?

Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajan Tapani Veistolan mukaan tänään eduskunnan hyväksymässä luonnonsuojelulaissa hyvää on muun muassa ekologisen kompensaation reunaehdot, vapaaehtoiset alueelliset luonnonsuojelun toimeenpanosuunnitelmat ja Suomen luontopaneelin aseman vakiinnuttaminen.

Myös Luonnonsuojeluliiton pitkäaikainen vaatimus kansallispuistojen ja luonnonpuistojen turvaamisesta malminetsinnältä toteutui. Malminetsintä tähtää kaivostominnan aloittamiseen.

“Luonnonsuojeluliiton mielestä kaikki muutkin valtion ja yksityiset luonnonsuojelualueet tulee suojella kaivostoiminnalta”, Luonnonsuojeluliiton ympäristöjuristi Matti Kattainen toteaa.

Lakiin tulee ensi kertaa Suomessa ekologisen kompensaation mahdollisuus. Kompensaatio koskisi tässä vaiheessa vain vapaaehtoisia kompensaatioita. On toki hyvä, että sillekin asetetaan reunaehtoja. Luonnonsuojeluliiton mielestä tulevaisuudessa mukana ollut kompensaatiovelvoite on laajennettava kaikkiin luonnonsuojelulain mukaisiin poikkeuslupiin. Niitä annetaan vain muutamia kymmeniä vuodessa. Ilman luonnolle aiheutuvan haitan hyvittämistä, pilaaja ei maksa ja luonto häviää.

Ympäristöpäällikkö Paloma Hannonen sanoo, että tähän asti on hyväksytty, että taloudellinen toiminta saa heikentää luontoa.

“Ekologinen kompensaatio oikein toteutettuna muuttaa tätä lähtökohtaa. Nyt kompensaatio koskisi vain vapaaehtoista toimintaa. Jatkossa kaikille luontohaitoille pitää asettaa hinta ja luonnon tilan paranemisen on oltava kaiken taloudellisen toiminnan lähtökohtana. Se osaltaan auttaisi pysäyttämään luontokadon.”

Eduskunta hyväksyi lain lisäksi ponnen, jonka mukaan valtioneuvoston tulee kehittää vesiluontotyyppien suojelua.

Työtä jää seuraavalle hallitukselle

Lakiluonnoksen suurin puute on se, että siitä poistettiin eduskunnassa valtaosa hallituksen esittämistä parannuksista luontotyyppien suojeluun. Luontotyyppien suojelu on tärkeää, koska ne ovat lajien elinympäristöjä. Poistoissa kyse oli pelkästä pelottelupropagandasta, jolle ei ollut todellisia perusteita. Se oli ikävä loppu laille, jonka työryhmätyö oli hyvää ja tiedepohjaista.

Luontotyyppeihin pitää palata muun muassa vesilain uudistuksessa. Seuraavan hallituksen on avattava vesilaki muistakin syistä, joten siinä yhteydessä lailla suojeltuihin luontotyyppeihin voitaisiin lisätä nyt pois jääneet lähteiköt, kalkkilammet ja purot.

Lisäksi tämä luonnonsuojelulain uudistus ei koskenut juurikaan metsiä. Metsät ovat luonnonsuojelumme ykkösongelma, ja metsälaki on tarpeen uudistaa.

Luonto tarvitsee jatkossa myös ilmastolain tyyppisen raamilain. Tällaiseen luontolakiin asetettaisiin määrälliset ja ajalliset tavoitteet luontokadon torjumiseksi. Se voisi tuoda luonnonsuojelun rahoitukseenkin hallituskausien yli menevää pitkäjänteisyyttä.

Luonnonsuojeluliitto oli lakityössä aktiivinen

Luonnonsuojeluliitosta lain valmistelemiseen osallistuivat eri työryhmissä ympäristöpäällikkö Paloma Hannonen (ekologinen kompensaatio), puheenjohtaja Harri Hölttä (rahoitusluku), ympäristöjuristi Matti Kattainen ja toiminnanjohtaja Tapani Veistola. Lisäksi monet liiton aktiivit osallistuivat asiasta pidettyihin kyselyihin sekä piirit ja yhdistykset lausuntokierroksiin. Kaikille lämmin kiitos! Ensi vuonna järjestämme kentälle koulutusta, jotta olemme valmiina kun laki tulee voimaan.

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja
Tapani Veistola

• +358 400 615 530
• tapani.veistola(a)sll.fi
• @TapaniVeistola