Luonnonsuojeluliiton kommentit EU:n puhtaan teollisuuden ohjelmaan ja Omnibus I -pakettiin

Puhtaan teollisuuden ohjelma (Clean Industrial Deal) 

Teollisuuden vihreä siirtymä on välttämätön EU:n ilmastotavoitteiden kannalta, ja se tulee tehdä luontoa ja oikeudenmukaisuutta kunnioittaen. 

Ilmastotavoitteiden tulee luoda suuntaa teollisuuden kehitykselle, ei toisin päin

• On tärkeää, että puhtaan teollisuuden ohjelma perustuu EU:n ilmastolakiin, joka ohjaa siten Euroopan teollisuuden päästövähennyksiä ja vauhdittaa siirtymää kohti puhtaampaa tuotantoa. Johdonmukainen ja pitkäjänteinen EU:n ilmastopolitiikka luo pohjan tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaville investoinneille sekä teknologioiden kehittämiselle.
• Suomen tulisi korostaa, että EU:n ilmastotavoitteessa on tärkeää huomioida päästövähennykset, maankäyttösektorin nettonielut, sekä pysyvät tekniset nielut erillisin tavoittein. 

Yrityksiä sitovia velvoitteita tarvitaan saastuttaja maksaa -periaatteen toteutumiseksi

• Aloitteessa ehdotetaan 100 miljardin euron ohjaamista raskaan teollisuuden vähähiilistämiseen. Julkiset varat eivät saa päätyä yritysten käyttöön ilman sitovia ympäristöä ja oikeudenmukaisuutta suojaavia ehtoja. 
• Luonnonsuojeluliiton näkökulmasta tulee varmistaa saastuttaja maksaa -periaatteen toteutuminen ja sitouttaa erityisesti raskaan teollisuuden toimijat ilmastotieteen mukaiselle polulle. 

Siirtymälle on luotava ekologiset ja sosiaaliset reunaehdot

• Puhtaan teollisuuden ohjelman pyrkimys edistää teollisuuden puhdasta siirtymää on tärkeä, mutta on varmistettava, ettei se johda luontohaittoihin. Ympäristön kannalta yhtä tavoitetta edistettäessä ei saa aiheuttaa merkittävää haittaa toiselle.
• Tulee myös varmistaa, että teollisuuden työntekijöitä tuetaan oikeudenmukaisesti osana siirtymää, erityisesti fossiilisista polttoaineista ja raskaasta teollisuudesta riippuvaisilla alueilla.

Suomen tulee vaikuttaa tulevaan lainsäädäntöön, että ne ottavat huomioon ympäristön reunaehdot

• E-kirjeluonnoksessa korostetaan kilpailukyvyn vahvistamista biotaloudessa. Luonnonsuojeluliitto korostaa, että biotalouden on perustuttava luonnonvarojen kestävään käyttöön, eli ylikulutuksen ehkäisemiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Ilman reunaehtojen asettamista biotalouden edistäminen pahentaa ilmastokriisiä, luontokatoa ja hidastaa vesistöjen hyvän tilan saavuttamista. Suomen tavoitteita tulisi näiltä osin tarkistaa, biotaloutta voidaan edistää vain luonnon kantokyvyn rajoissa. 
• E-kirjeluonnoksessa kannatetaan kiertotalouden nostamista yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi. Puhtaan teollisuuden ohjelma sisältää konkreettisen kiertotaloustavoitteen, mutta taloudellisten kannustimien puuttuessa tavoitteen toteutuminen käytännössä kuitenkin on epävarmaa. Aloite tunnistaa teollisuuden vähähiilistämisen tarpeen, mutta energian ja luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen on välttämätön osa teollisuuden siirtymää, ja Suomen tulisi edistää tämän huomioimista tulevassa kiertotalouteen liittyvässä aloitteessa (Circular Economy Act).
• Paljon riippuu myöhemmin tänä vuonna julkistettavasta teollisuuden vähähiilistymistä nopeuttavasta säädöksestä (Industrial Decarbonisation Accelerator Act). Suomen tulisi vaikuttaa, että sen yhteydessä luodaan puhtaan teollisuuden ohjelmasta puuttumaan jääneitä ympäristöllisiä ja sosiaalisia reunaehtoja.

Omnibus I-paketti 

Komission julkaisema Omnibus I-paketti esittää muun muassa yritysvastuudirektiiviin muutoksia, jotka heikentävät direktiivissä säädettyjä ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevia velvoitteita. Tämän lisäksi komissio luo yrityksille epävarmuutta purkamalla juuri viime kaudella sovittua kestävyyslainsäädäntöä. Suomen kantaluonnos on sisäisesti ristiriitainen, koska sen mukaan Suomi kannattaa ehdotettuja muutoksia, mutta samalla peräänkuuluttaa johdonmukaisuutta sääntelyyn. 

Suomen on tuettava yritysvastuudirektiivin säädösten säilyttämistä nykymuodossaan, ja vastustettava erityisesti siihen esitettyjä seuraavia heikennyksiä:

Yritysten huolellisuusvelvoitteiden vesitys

• Komissio esittää yritysvastuudirektiivin artiklaan 8 muutoksia, jossa ehdotetaan huolellisuusvelvoitteen (haitallisten vaikutusten tunnistamiseen liittyvän perusteellisen arvioinnin) rajaamista pääsääntöisesti omaan toimintaan, tytäryhtiöiden toimintaan ja 1. portaalle. Suurin osa yritysten aiheuttamista ihmisoikeus- ja ympäristöloukkauksista kuitenkin tapahtuu sääntelyn ulkopuolelle jäävän laajemman tuotantoketjun varrella. Ehdotus on ristiriidassa huolellisuusvelvoitteen riskiperusteisuuden kanssa. 
• Ehdotuksellaan komissio vesittää yritysten huolellisuusvelvoitteita tavalla, joka on ristiriidassa kansainvälisten yritysvastuustandardien kanssa (YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskeva ohjaavat periaatteet, OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille vastuulliseen liiketoimintaan), joiden mukaan huolellisuusvelvoite arvoketjussa tulee toteuttaa siellä missä riskit ovat suurimpia.

Liikesuhteen päättämistä koskevan vaatimuksen poistaminen

• Yrityksillä ei enää olisi velvollisuutta purkaa liikesuhdetta viimeisenä keinona, edes tapauksissa, joissa väärinkäytösten jatkuminen on mahdollista tai todennäköistä. Tämä vesittää yritysvastuun periaatteita, ja yritykset voivat käytännössä jatkaa yhteistyötä toimijoiden kanssa, jotka aiheuttavat haittaa ihmisoikeuksille tai ympäristölle.

Sidosryhmien määritelmä ja sidosryhmäkonsultaatioiden rajaus

• Artikloissa 3(1) ja 13 komissio esittää sidosryhmän määritelmän kaventamista sekä rajausta tilanteisiin, joissa sidosryhmiä kuullaan. Tämä käytännössä tarkoittaa, että esimerkiksi kansalaisjärjestöt rajataan määritelmän ulkopuolelle.
• Ehdotus käytännössä vähentäisi velvoitteita kuulla laajasti sidosryhmiä, ja siten myös estäisi järjestöjä puuttumasta mahdollisiin ihmisoikeus- ja ympäristöloukkauksiin. 
• Tämä on lisäksi ristiriitaista, sillä ehdotus toisaalta lisäisi sidosryhmiltä saatavien tietojen ja siten sääntelyn mukaisen ilmoitusmekanismin merkitystä arvioitaessa, milloin toimenpiteitä on kohdistettava 1. portaan ulkopuolelle.

Siviilioikeudellisen vastuun poistaminen

• Ehdotettu sääntely heikentää vaikutusten uhrien asemaa. Esityksen mukaan jäsenvaltioiden ei enää tarvitsisi taata, että yritystoiminnan haitallisten vaikutusten uhrit voivat hakea oikeutta kansallisissa tuomioistuimissa yritysvastuudirektiivin perusteella. 
• Lisäksi kansalaisjärjestöiltä poistettaisiin direktiiviin sisältynyt oikeus edustaa uhreja oikeusistuimissa heidän pyynnöstään. Tämä heikentää merkittävästi mahdollisuuksia saattaa yritykset vastuuseen aiheuttamistaan haitoista, kuten ympäristöloukkauksista.

Yritysten ilmastovelvoitteiden heikentäminen

• Yritysvastuudirektiivin artiklaan 22 komissio esittää muutosta, jonka mukaan yritysten tulisi laatia, mutta ei toteuttaa, ilmastosiirtymäsuunnitelmia. Myös tieteeseen perustuvat päästövähennystavoitteet, sekä keskeiset toimet ja aikataulut päästövähennysten saavuttamiseksi on poistettu. Tästä syystä ilmastosuunnitelmilla ei tule välttämättä olemaan todellisia ilmastohyötyjä tai konkreettisia muutoksia yritysten liiketoiminnassa. 

Mikäli yritykset tarvitsevat yritysvastuudirektiivin kestävyysraportointivelvoitteiden toimeenpanossa enemmän yhtenäisyyttä tai ohjeistusta, komission tulisi toteuttaa se laatimalla tulkinta- ja soveltamisohjeita, sekä arvioimalla lainsäädännön vaikuttavuutta jo olemassa olevien menetelmien mukaisesti. Direktiiviehdotuksen valmisteluaineiston perusteella on epävarmaa, saataisiinko ehdotuksella suhteessa yritysten käyttämiin panostuksiin enemmän vai vähemmän hyötyjä. Lainsäädännön muuttaminen ei ole ratkaisu – se lisää vain epävarmuutta ympäristön ja ihmisoikeuksien kustannuksella. 

Lisätietoja: Ilmastoasiantuntija Nelli Immonen, nelli.immonen@sll.fi